Keskuspankkitalous
Jussi Ahokas ja Lauri Holappa, 'Rahatalous haltuun' kirjan kirjoittajat (2014 Like) keskustelevat Podcast -lähetyksessä aiheesta nimeltä "Kohden keskuspankkikapitalismia".
Jussi Ahokas on työskennellyt viime aikoina kirjaprojektin partissa. Tulossa on tietokirja John Maynaard Keynesistä: Lauri Holappa toteaa Rahatalous haltuun -blogin olleen kolme ja puoli vuotta tauolla - lopetettu sitä ei ole. Seuraavassa yhteenveto Ahokkaan ja Holapan Podcast -keskustelusta keskuspankkitaloudesta. Mukana on allekirjoittaneen muutama kuuntelun lomassa mieleen noussut ajatus IR:n kommentin muodossa.
Finanssikriisin aikana ja jälkeen keskuspankkien rooli talouden vakaajana on kasvanut huomattavasti. Tästä kertoo EKP:n pääjohtajan Draghin kommentti vuonna 2012 siitä, että 'tehdään kaikki mahdollinen' euron vakauden ylläpitämiseksi.
Mitä tämä kertoo kapitalismin muodonmuutoksesta? Mitä tämä merkitsee Euroopan Unionin jäsenvaltioiden taloudelle? Keskuspankin rooli on perinteisesti ollut toimia viimekäden lainaajana. Keskuspankki on pitänyt kriisien aikana kapitalismin jollakin tavalla pystyssä. Nykyään ymmärretään keskuspankin tehtävä olla ennen kaikkea hintavakauden turvaajana. Rahapolitiikan sijasta voitaisiin käyttää myös finanssipolitiikkaa. 'Volcker shock' ( (Paul Adolph Volcker toimi Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajana Jimmy Carterin ja Ronald Reaganin presidenttikausilla vuosina 1979−1987) merkitsi sitä, että korot nousivat USA:ssa Fedin toimesta pilviin - se oli luonteeltaan monetaristinen linjaus, ylikireä rahapolitiikka johti yritysten ongelmiin ja deindustrialismiin, teollisuuden alasajoon. Endogeenin tearianmuodostus - poliittisiin päätöksiin ja kirjanpitoon pohjautuva 'rahanteko' lähti tästä liikkeelle.
Finanssikriisin jälkeen on päädytty keskuspankkitalouteen täysin uutena ilmiönä. Rahapolitiikan pienellä justeeraamisella pidetään mm. inflaatiota kurissa. Finanssipolitiikka tehokkaimmassa muodossaan edellyttäisi kuitenkin julkisen talouden vahvistamista. Poliittinen järjestelmä ei ole ollut millään tavalla valmis ekspansiivisempaan finanssipolitiikkaan. Sitä on hyväksytty vain lyhyinä, väliaikaisina toimenpiteinä, kuten korkopolitiikalla kohden nollakorkoja ja jopa negatiivisiin korkoihin suuntautumisena, määrällisenä elvyttämisenä ja erityisohjelmina pankeille. Kukaan ei olisi kymmenen vuotta sitten voinut kuvitellakaan, että jotain tällaista voisi olla olemassa.
Tärkeänä seikkana on huomattava rahapoliittisen suvereniteetin puuttuminen Euroopan Valuuttaunionin jäsenmailta. Julkisen velkaantumisen kasvu aiheutti kriisin oikeastaan vain euroalueella. Pelastusta voitiin tarjota vain ostamalla jonkin maan velkakirjoja määrättömästi ja painamalla tällä tavalla korkotason siedettävälle tasolle.
Kyse on siis 'keskuspankkikapitalismista. Mikä näiden toimien vaikutus oli rahoitusmarkkinoilla? Sillä vältettiin puuttumasta riskipitoisiin lainarakenteisiin. Minsky nimitti tätä 'moneymanagerkapitalismiksi'. Ilman likviditeettiruisketta monet pankit kaatuisivat. Nykyoloissa emme tiedä, milloin laskukausi loppuu ja seuraava nousukausi alkaa. Kapitalismin nousu on yleensä perustunut jonkinlaiseen boomin, jonka perusteita ei ole koskaan selvitetty. Esimerkiksi valtion julkiset investoinnit valtionyhtiöiden toimesta ovat luoneet ankkurin nousulle. Keskuspankin elvytystoiminta pitää yllä 'uutta luottamusta'. Esimerkiksi Fed on luvannut vuoroin korkojen kiristämistä ja vuoroin elvytystä.
Millainen linkki on rahoitusmarkkinoiden ja reaalitalouden välillä? Miten se on vaikuttanut nousukauteen, Jollakin tavalla nämä toimet ovat valuneet reaalitalouteen. Lauri Holappa ei ole kohdannut vakuuttavaa selvitystä. Mikä tämän kuvion oikein selvittää? Nollakorolla jää tietenkin velanmaksajalle rahaa käteen enemmän kuin muuten olisi.
Ahokkaan mukaan tässä tarvittaisiin lisäksi finanssipolitiikkaa, eli valtion roolin vahvistamista talouspoliittisten päätösten muodossa.
Mikä rooli arvopaperien osto-ohjelmilla on, ovatko ne tuoneet jotakin hyvää tänne reaalitalouteen? 'Animal-spirit' pitää hyvää odotusmieltä yllä. Reaaliset vaikutukset ovat olleet suhteellisen pieniä. Osakekurssien indeksit ovat nousseet, riskien oton mahdollista lisääntymistä on saattanut tapahtua. Rahoituksen saatavuus ei ole ongelma endogeenisen rahan maailmassa. Ehkä se on estänyt ajautumisen uuteen kriisiin. Tässä joudutaan menemään spekulatiiviselle kentälle, jolla ei Ahokkaan mukaan "twitterissä paljon pisteitä kerätä".
Finanssipolitiikan tulevaisuuden mahdollisuudet?
Ahokas: seuraava vaihe kapitalismin kehityksessä lienee finanssipolitiikan jonkin asteinen takaisintuleminen. Bernie Sanders postkeyseniläisyyden edustaja oli laittanut Twitteriin uskontunnustuksen, jonka mukaan keskuspankkien rahapolitiikalla ei päästä pidemmälle, vaan kuvaan mukaan tulee väistämättä ennen pitkää talouspolitiikka . Tarvitaan fundamentalistisempaa tukea kokonaiskysynnälle.
Holappa ei usko kuitenkaan finanssipolitiikan nopeaan tulemiseen. Kriisin torjumista tapahtuu vain lisäämällä löpöä koneeseen - sen varassa kapitalismi elää. Ekspansiivisen talouspolitiikan torjuminen merkitsee sitä, että keskuspankin koneen öljyäminen riittää sen käynnissä pitämiseksi, vaikka tehoja ei suuremmin olekaan.
Ahokas: Trump lähtenyt haastamaan voimakkaasti Fedin toimintaa. Tästä voisi seurata heilahdus, joka avaisi tietä 'toisesta suunnasta' finanssipolitiikalle. Poliittista taloutta tarvitaan, koska ilman sitä rahamarkkinoita ei voida ymmärtää, Paineita voi tulla (esim. Italia) kovan suunsoiton kuittaamiseksi finanssipoliittisilla toimilla.
Holappa: Voiko tälle kuviolle, siis keskuspankkivetoiselle rahapolitiikalle tulla päätöspiste? Kuinka pitkään voidaan tätä ruiskuttamista jatkaa ja minkälaisia esteitä sille voi tulla?
Ahokas: Jos 1,3 prosentin kasvu riittää, niin aika maltillisilla ohjelmilla pärjätään. Ostettavaa ilmeisesti riittää. (IR:Siksi uusia valtioiden velkakirjoja lasketaan liikkeelle). Valtioiden kohdalla alkavat jo rajat paukkua.
Holappa: Sisälle on luotu markkinakurin järjestelmä jonka mukaan ostamisesta päätetään aina erikseen. Mitä muuta ostettavaa on kuin velkakirjoja? Missä vaiheessa ollaan jo finanssipolitiikan puolella? Helikopteriraha tai keskuspankin suorat investoinnit? (IR: esimerkiksi Euroopan Investointipankin ilmastosatsaukset 1000 mrd hiilen käytöstä luopumiseksi).
Holappa: Missä kulkee finanssipolitiikan ja rahapolitiikan raja? Ei ole olemassa mitään selvää rajaa. Voitaisiinko helikopteriraha nimetä Drohnerahaksi - uusi brändäys? Markkinakuri, onko se kokonaan häviämässä rahamarkkinoilta?
Ahokas: Keskuspankkien väliintulon laajeneminen, korkojen negatiivisuus, merkitsee sitä että markkinakuri on korvautunut markkinavapaudella. Italia on joutunut ottamaan tosissaan EKP:n uhkauksen rahahanojen kiinnipanoista. Holappa: tässä tullaan poliittisiin kysymyksiin, josta voi seurata kriisiin reaalitaloudessa. OMT-ohjelman mielenkiintoisuus. Keskuspankkiohjelmien vastapainoksi vaaditaan tiukkoja reaalitalouden toimenpiteitä, jolloin reaalitalous ajautuu ideologisperäiseen kriisiin. Poliittisen kiristyksen uhka on näistä suurimpia 'oikeusavaltioperiaatteen' (IR) muodossa. Mikä OMT-ohjelman merkitys finanssipolitiikan rajoittajana, vaikka sitä ei ole aktivoitu. (IR: merkille kannattaa kuitenkin panna se, että EKP ei ole ryhtynyt vaatimaan valtioiden velkakirjojen lunastusta niiden maturiteetin puitteissa, mikä viittaa siihen että niiden OMT-ohjelman mukaisesta steriloinnin periaatteesta pidetään kiinni)
Kuinka pitkään tämä määrällinen elvyttäminen voi jatkua? Jälkikeynesiläiset eivät ajattele että se voisi kriisiytyä. Myös valtavirtaiset poliitikot ovat turvautuneet QE:hen. (IR: määrällinen elvytys endogeenisena modernina taloudellisten voimavarojen luontina on mm. Bill Mitchellin mukaan sinänsä poliittisesti neutraalia eli sitä voidaan käyttää minkä hyvänsä ideologisen tavoitteen toteuttamiseen).
Itävallan koulukunnan kovan linjan hayekilaiset ovat esittäneet näkemyksiä, joiden mukaan keskuspankit ovat tuhonneet kapitalismin. Jälkikeynesiläiset näkevät tilanteen huonona välivaiheena, josta voidaan edetä finanssipoliittisiin ratkaisuihin eli demokraattisen valtion vahvistamiseen.
Pitävätkö keskuspankit pitävät yllä zombiyrityksiä? Virtuaalisia yrityksiä, jotka olisivat syntyneet määrällisen elvytyksen tuloksena? Ahokas: Kun likviditeettiä on lisätty, voidaan kysyä, onko se aiheuttanut markkinoilla lisääntynyttä riskinottoa. Miten tästä edetään joutumatta totaaliseen tuhoon, sitä ei Ahokas pysty hahmottamaan. (IR: Vapaakaupan yhteydessä luodut ja luotavat erityistuomioistuimet jo aiheuttaneet Martti Koskenniemen mukaan myös zombiyritysten muodossa suuria menetyksiä valtioille).
Keskuspankkien maksuvalmiuden lisääminen on laskenut rimaa myös huonoille yrityksille päästä markkinoille. Onko tätä seurauksena 'luova tuho' tai onko se tietoisena pyrkimyksenä hayekilaisella koulukunnalla? Näkymättömän käden hintasignaalit? Onko tällainen olemassa tai voidaanko sellaiseen palata? Voidaanko rahahanat pistää todella kiinni?
Holappa: Siinä ei ole mukana mitään yhteiskunta-analyysia.
----
Tämä oli sitä poliittista taloutta...
Ilpo Rossi:
Kun EKP jäsenpankkeineen (mm. Suomen Pankki) ostaa valtion velkakirjoja taseisiinsa, se tarkoittaa vastaavansuuruisen likviditeetin syntymistä valtion rahaliikenteeseen. Tuota rahaa voidaan käyttää kirjanpidollisesti korvaamaan valtion muutoinkin harjoittamaan yritystoiminnan tukemista eri muodoissa, jolloin käyttöpääomaa vapautuu muihin tarkoituksiin. Oletukseni on, että kaikkea tätä rahaa ei ole välittömästi käytetty yritystukiin, vaan luotu odotusarvoisia mahdollisuuuksia valtion tätä toimintaa harjoittaviin rakenteisiin paisuttamalla niiden taseita sen lisäksi että mahdollisuus anteliaaseen yritystukeen on kasvanut.
Tietenkin osalla markkinaa on ollut mahdollisuus kasvattaa investointejaan tätä kautta ja myös sillä on pidetty yllä rakentamista ja työllisyyttä. Kun katsoo kuvaa ja valtavia käytössä olevia pääomamääriä, voi todeta että paljon on jäänyt yritysten taseisiin, vararahastoihin ja ties minne käyttämättömiä resursseja.
21.1. 2020
Ilpo Rossi
Davosissa on juuri alkanut Maailman Talousfoorumi ja keskeiseksi teemaksi näyttää nousevat ilmastokysymykset. Mm. Greta Thunberg puhuu tänään tiistaina Foorumissa, Suomen pääministeri Sanna Marin on myös paikalla. Näyttäisi siltä, että 'mahdollisimman kilpailukykyinen markkina' haluaisi ottaa vetovastuun ilmastomuutoksen torjunnasta teknisen muodonvaihdoksen merkeissä, jossa hiilipohjaiset polttoaineet korvataan sähkömoottoreilla. Ne puolestaan edellyttävät valtavaa akkuteollisuuden lisäämistä. Myös Suomen valtio on valtio-omisteisten sijoitusyhtiöiden kautta lisäämässä satsauksiaan tähän uudenlaista jäteongelmaa muodostavaan ja nopeasti kasvavaan teoillisuudenhaaraan. Saksassa - jossa ei ole kaikkia akuissa tarvittavia alkuaineita kuten kobolttia - on alettu puhua myös nousevin äänenpainoin vetyvoiman puolesta, jonka jätepäästönä muodostuu - vettä! Vedyn käyttöönotto laajamittaisesti on kuitenkin huikaisevan vaativa tehtäväi. Nämä muutosprosessit ovat äärimmäisiä ja myös riskialttiita, joten ne edellyttävät yritysvastuun lisäksi mitä vakavinta yhteiskuntavastuuta sanan globaalissa merkityksessä.. Keskuspankkitalouden kannalta pitäisi tässä yhteydessä nostaa esiin kysymys: miksi ei käytetä finanssipolitiikkaa ja mahdollisteta EU:n itsensä ja jäsenvaltioiden dynaaminen ote näihin suuriin prosesseihin?
Jussi Ahokas ja Lauri Holappa, 'Rahatalous haltuun' kirjan kirjoittajat (2014 Like) keskustelevat Podcast -lähetyksessä aiheesta nimeltä "Kohden keskuspankkikapitalismia".
Jussi Ahokas on työskennellyt viime aikoina kirjaprojektin partissa. Tulossa on tietokirja John Maynaard Keynesistä: Lauri Holappa toteaa Rahatalous haltuun -blogin olleen kolme ja puoli vuotta tauolla - lopetettu sitä ei ole. Seuraavassa yhteenveto Ahokkaan ja Holapan Podcast -keskustelusta keskuspankkitaloudesta. Mukana on allekirjoittaneen muutama kuuntelun lomassa mieleen noussut ajatus IR:n kommentin muodossa.
Finanssikriisin aikana ja jälkeen keskuspankkien rooli talouden vakaajana on kasvanut huomattavasti. Tästä kertoo EKP:n pääjohtajan Draghin kommentti vuonna 2012 siitä, että 'tehdään kaikki mahdollinen' euron vakauden ylläpitämiseksi.
Mitä tämä kertoo kapitalismin muodonmuutoksesta? Mitä tämä merkitsee Euroopan Unionin jäsenvaltioiden taloudelle? Keskuspankin rooli on perinteisesti ollut toimia viimekäden lainaajana. Keskuspankki on pitänyt kriisien aikana kapitalismin jollakin tavalla pystyssä. Nykyään ymmärretään keskuspankin tehtävä olla ennen kaikkea hintavakauden turvaajana. Rahapolitiikan sijasta voitaisiin käyttää myös finanssipolitiikkaa. 'Volcker shock' ( (Paul Adolph Volcker toimi Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajana Jimmy Carterin ja Ronald Reaganin presidenttikausilla vuosina 1979−1987) merkitsi sitä, että korot nousivat USA:ssa Fedin toimesta pilviin - se oli luonteeltaan monetaristinen linjaus, ylikireä rahapolitiikka johti yritysten ongelmiin ja deindustrialismiin, teollisuuden alasajoon. Endogeenin tearianmuodostus - poliittisiin päätöksiin ja kirjanpitoon pohjautuva 'rahanteko' lähti tästä liikkeelle.
Finanssikriisin jälkeen on päädytty keskuspankkitalouteen täysin uutena ilmiönä. Rahapolitiikan pienellä justeeraamisella pidetään mm. inflaatiota kurissa. Finanssipolitiikka tehokkaimmassa muodossaan edellyttäisi kuitenkin julkisen talouden vahvistamista. Poliittinen järjestelmä ei ole ollut millään tavalla valmis ekspansiivisempaan finanssipolitiikkaan. Sitä on hyväksytty vain lyhyinä, väliaikaisina toimenpiteinä, kuten korkopolitiikalla kohden nollakorkoja ja jopa negatiivisiin korkoihin suuntautumisena, määrällisenä elvyttämisenä ja erityisohjelmina pankeille. Kukaan ei olisi kymmenen vuotta sitten voinut kuvitellakaan, että jotain tällaista voisi olla olemassa.
Tärkeänä seikkana on huomattava rahapoliittisen suvereniteetin puuttuminen Euroopan Valuuttaunionin jäsenmailta. Julkisen velkaantumisen kasvu aiheutti kriisin oikeastaan vain euroalueella. Pelastusta voitiin tarjota vain ostamalla jonkin maan velkakirjoja määrättömästi ja painamalla tällä tavalla korkotason siedettävälle tasolle.
Kyse on siis 'keskuspankkikapitalismista. Mikä näiden toimien vaikutus oli rahoitusmarkkinoilla? Sillä vältettiin puuttumasta riskipitoisiin lainarakenteisiin. Minsky nimitti tätä 'moneymanagerkapitalismiksi'. Ilman likviditeettiruisketta monet pankit kaatuisivat. Nykyoloissa emme tiedä, milloin laskukausi loppuu ja seuraava nousukausi alkaa. Kapitalismin nousu on yleensä perustunut jonkinlaiseen boomin, jonka perusteita ei ole koskaan selvitetty. Esimerkiksi valtion julkiset investoinnit valtionyhtiöiden toimesta ovat luoneet ankkurin nousulle. Keskuspankin elvytystoiminta pitää yllä 'uutta luottamusta'. Esimerkiksi Fed on luvannut vuoroin korkojen kiristämistä ja vuoroin elvytystä.
Millainen linkki on rahoitusmarkkinoiden ja reaalitalouden välillä? Miten se on vaikuttanut nousukauteen, Jollakin tavalla nämä toimet ovat valuneet reaalitalouteen. Lauri Holappa ei ole kohdannut vakuuttavaa selvitystä. Mikä tämän kuvion oikein selvittää? Nollakorolla jää tietenkin velanmaksajalle rahaa käteen enemmän kuin muuten olisi.
Ahokkaan mukaan tässä tarvittaisiin lisäksi finanssipolitiikkaa, eli valtion roolin vahvistamista talouspoliittisten päätösten muodossa.
Mikä rooli arvopaperien osto-ohjelmilla on, ovatko ne tuoneet jotakin hyvää tänne reaalitalouteen? 'Animal-spirit' pitää hyvää odotusmieltä yllä. Reaaliset vaikutukset ovat olleet suhteellisen pieniä. Osakekurssien indeksit ovat nousseet, riskien oton mahdollista lisääntymistä on saattanut tapahtua. Rahoituksen saatavuus ei ole ongelma endogeenisen rahan maailmassa. Ehkä se on estänyt ajautumisen uuteen kriisiin. Tässä joudutaan menemään spekulatiiviselle kentälle, jolla ei Ahokkaan mukaan "twitterissä paljon pisteitä kerätä".
Finanssipolitiikan tulevaisuuden mahdollisuudet?
Ahokas: seuraava vaihe kapitalismin kehityksessä lienee finanssipolitiikan jonkin asteinen takaisintuleminen. Bernie Sanders postkeyseniläisyyden edustaja oli laittanut Twitteriin uskontunnustuksen, jonka mukaan keskuspankkien rahapolitiikalla ei päästä pidemmälle, vaan kuvaan mukaan tulee väistämättä ennen pitkää talouspolitiikka . Tarvitaan fundamentalistisempaa tukea kokonaiskysynnälle.
Holappa ei usko kuitenkaan finanssipolitiikan nopeaan tulemiseen. Kriisin torjumista tapahtuu vain lisäämällä löpöä koneeseen - sen varassa kapitalismi elää. Ekspansiivisen talouspolitiikan torjuminen merkitsee sitä, että keskuspankin koneen öljyäminen riittää sen käynnissä pitämiseksi, vaikka tehoja ei suuremmin olekaan.
Ahokas: Trump lähtenyt haastamaan voimakkaasti Fedin toimintaa. Tästä voisi seurata heilahdus, joka avaisi tietä 'toisesta suunnasta' finanssipolitiikalle. Poliittista taloutta tarvitaan, koska ilman sitä rahamarkkinoita ei voida ymmärtää, Paineita voi tulla (esim. Italia) kovan suunsoiton kuittaamiseksi finanssipoliittisilla toimilla.
Holappa: Voiko tälle kuviolle, siis keskuspankkivetoiselle rahapolitiikalle tulla päätöspiste? Kuinka pitkään voidaan tätä ruiskuttamista jatkaa ja minkälaisia esteitä sille voi tulla?
Ahokas: Jos 1,3 prosentin kasvu riittää, niin aika maltillisilla ohjelmilla pärjätään. Ostettavaa ilmeisesti riittää. (IR:Siksi uusia valtioiden velkakirjoja lasketaan liikkeelle). Valtioiden kohdalla alkavat jo rajat paukkua.
Holappa: Sisälle on luotu markkinakurin järjestelmä jonka mukaan ostamisesta päätetään aina erikseen. Mitä muuta ostettavaa on kuin velkakirjoja? Missä vaiheessa ollaan jo finanssipolitiikan puolella? Helikopteriraha tai keskuspankin suorat investoinnit? (IR: esimerkiksi Euroopan Investointipankin ilmastosatsaukset 1000 mrd hiilen käytöstä luopumiseksi).
Holappa: Missä kulkee finanssipolitiikan ja rahapolitiikan raja? Ei ole olemassa mitään selvää rajaa. Voitaisiinko helikopteriraha nimetä Drohnerahaksi - uusi brändäys? Markkinakuri, onko se kokonaan häviämässä rahamarkkinoilta?
Ahokas: Keskuspankkien väliintulon laajeneminen, korkojen negatiivisuus, merkitsee sitä että markkinakuri on korvautunut markkinavapaudella. Italia on joutunut ottamaan tosissaan EKP:n uhkauksen rahahanojen kiinnipanoista. Holappa: tässä tullaan poliittisiin kysymyksiin, josta voi seurata kriisiin reaalitaloudessa. OMT-ohjelman mielenkiintoisuus. Keskuspankkiohjelmien vastapainoksi vaaditaan tiukkoja reaalitalouden toimenpiteitä, jolloin reaalitalous ajautuu ideologisperäiseen kriisiin. Poliittisen kiristyksen uhka on näistä suurimpia 'oikeusavaltioperiaatteen' (IR) muodossa. Mikä OMT-ohjelman merkitys finanssipolitiikan rajoittajana, vaikka sitä ei ole aktivoitu. (IR: merkille kannattaa kuitenkin panna se, että EKP ei ole ryhtynyt vaatimaan valtioiden velkakirjojen lunastusta niiden maturiteetin puitteissa, mikä viittaa siihen että niiden OMT-ohjelman mukaisesta steriloinnin periaatteesta pidetään kiinni)
Kuinka pitkään tämä määrällinen elvyttäminen voi jatkua? Jälkikeynesiläiset eivät ajattele että se voisi kriisiytyä. Myös valtavirtaiset poliitikot ovat turvautuneet QE:hen. (IR: määrällinen elvytys endogeenisena modernina taloudellisten voimavarojen luontina on mm. Bill Mitchellin mukaan sinänsä poliittisesti neutraalia eli sitä voidaan käyttää minkä hyvänsä ideologisen tavoitteen toteuttamiseen).
Itävallan koulukunnan kovan linjan hayekilaiset ovat esittäneet näkemyksiä, joiden mukaan keskuspankit ovat tuhonneet kapitalismin. Jälkikeynesiläiset näkevät tilanteen huonona välivaiheena, josta voidaan edetä finanssipoliittisiin ratkaisuihin eli demokraattisen valtion vahvistamiseen.
Pitävätkö keskuspankit pitävät yllä zombiyrityksiä? Virtuaalisia yrityksiä, jotka olisivat syntyneet määrällisen elvytyksen tuloksena? Ahokas: Kun likviditeettiä on lisätty, voidaan kysyä, onko se aiheuttanut markkinoilla lisääntynyttä riskinottoa. Miten tästä edetään joutumatta totaaliseen tuhoon, sitä ei Ahokas pysty hahmottamaan. (IR: Vapaakaupan yhteydessä luodut ja luotavat erityistuomioistuimet jo aiheuttaneet Martti Koskenniemen mukaan myös zombiyritysten muodossa suuria menetyksiä valtioille).
Keskuspankkien maksuvalmiuden lisääminen on laskenut rimaa myös huonoille yrityksille päästä markkinoille. Onko tätä seurauksena 'luova tuho' tai onko se tietoisena pyrkimyksenä hayekilaisella koulukunnalla? Näkymättömän käden hintasignaalit? Onko tällainen olemassa tai voidaanko sellaiseen palata? Voidaanko rahahanat pistää todella kiinni?
Holappa: Siinä ei ole mukana mitään yhteiskunta-analyysia.
----
Tämä oli sitä poliittista taloutta...
Ilpo Rossi:
Kun EKP jäsenpankkeineen (mm. Suomen Pankki) ostaa valtion velkakirjoja taseisiinsa, se tarkoittaa vastaavansuuruisen likviditeetin syntymistä valtion rahaliikenteeseen. Tuota rahaa voidaan käyttää kirjanpidollisesti korvaamaan valtion muutoinkin harjoittamaan yritystoiminnan tukemista eri muodoissa, jolloin käyttöpääomaa vapautuu muihin tarkoituksiin. Oletukseni on, että kaikkea tätä rahaa ei ole välittömästi käytetty yritystukiin, vaan luotu odotusarvoisia mahdollisuuuksia valtion tätä toimintaa harjoittaviin rakenteisiin paisuttamalla niiden taseita sen lisäksi että mahdollisuus anteliaaseen yritystukeen on kasvanut.
Tietenkin osalla markkinaa on ollut mahdollisuus kasvattaa investointejaan tätä kautta ja myös sillä on pidetty yllä rakentamista ja työllisyyttä. Kun katsoo kuvaa ja valtavia käytössä olevia pääomamääriä, voi todeta että paljon on jäänyt yritysten taseisiin, vararahastoihin ja ties minne käyttämättömiä resursseja.
21.1. 2020
Ilpo Rossi
Davosissa on juuri alkanut Maailman Talousfoorumi ja keskeiseksi teemaksi näyttää nousevat ilmastokysymykset. Mm. Greta Thunberg puhuu tänään tiistaina Foorumissa, Suomen pääministeri Sanna Marin on myös paikalla. Näyttäisi siltä, että 'mahdollisimman kilpailukykyinen markkina' haluaisi ottaa vetovastuun ilmastomuutoksen torjunnasta teknisen muodonvaihdoksen merkeissä, jossa hiilipohjaiset polttoaineet korvataan sähkömoottoreilla. Ne puolestaan edellyttävät valtavaa akkuteollisuuden lisäämistä. Myös Suomen valtio on valtio-omisteisten sijoitusyhtiöiden kautta lisäämässä satsauksiaan tähän uudenlaista jäteongelmaa muodostavaan ja nopeasti kasvavaan teoillisuudenhaaraan. Saksassa - jossa ei ole kaikkia akuissa tarvittavia alkuaineita kuten kobolttia - on alettu puhua myös nousevin äänenpainoin vetyvoiman puolesta, jonka jätepäästönä muodostuu - vettä! Vedyn käyttöönotto laajamittaisesti on kuitenkin huikaisevan vaativa tehtäväi. Nämä muutosprosessit ovat äärimmäisiä ja myös riskialttiita, joten ne edellyttävät yritysvastuun lisäksi mitä vakavinta yhteiskuntavastuuta sanan globaalissa merkityksessä.. Keskuspankkitalouden kannalta pitäisi tässä yhteydessä nostaa esiin kysymys: miksi ei käytetä finanssipolitiikkaa ja mahdollisteta EU:n itsensä ja jäsenvaltioiden dynaaminen ote näihin suuriin prosesseihin?
Erinomaista tilanteen luotausta. Tämänkaltaista tilanteen läpivalaisua ei julkisessa mediassa esiinny. Eivät myöskään korkeasti arvostetut kolumnistit, puhumattakaan professoreista, näy tämänlaista tilennetta tunnistavan mielenkiintoiseksi. Jos finanssitaivaassa on liikuteltavaa varallisuutta noin kymmenkertaisesti reaalitalouden varallisuusarvioihin verrattuna, ja likviditeettia edelleen lisätään, on jonkinmoinen 'kuplavaihe' lähes välttämtön. Sen seuraukset ovat sitten taas omanlaisensa. Ehkä silloin nähdään uudelleen sekin, että markkinakapitalismin pelastamiseksi sosialisoidaan isoja finanssikeskittymiä, kuten tehtiin edellisessä tapauksessa mm. USA:ssa. Että sellaista vapaata markkinataloutta. Minkä jatkona taas taakankantajiksi kaivataan veronmaksajia ja talouden todellisen arvonlisän tuottajia.
VastaaPoista