Miksi EU:n rauhan ja yhteistyön politiikka on vaihtunut voimakkaasti kilpailevaan markkinatalouteen?
John Weeks, Lontoon Afrikkaan, Aasiaan, lähi- ja kaukoitään suntautuneen SOAS yliopiston emeritusprofessori kirjoittaa Social Europe -verkkolehdessä 9.7. 2018 Euroopan Unionin markkinaorientaatiosta ja markkinaetujen keskeisestä merkityksestä perusteluina Euroopan Unionin jäsenyydelle. Kirjoituksessa mukanaoleva statistikkaa osoittaa, että ne Euroopan Unionin jäsenmaat jotka eivät kuulu Valuuttaunioniin, ovat pärjänneet kaupankäynnissään sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella vähintään yhtä hyvin kuin euromaatkin.
Euroopan Unionihan syntyi Rooman sopimuksella Hiili- ja teräsyhteisönä, jota on sitten täydennetty Amsterdamin, Nizzan ja Lissabonin sopimuksilla. 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa tapahtui Euroopan Unionissa muutos, jossa rauha ja yhteistyö korvattiin kaupallisella kilpailulla. Tämä muutos näkyy John Weeksin mukaan Perussopimuksen artiklassa 2, sen kolmannessa kappaleessa: sinä korostetaan voimakkaasti kilpailevaa sosiaalista markkinataloutta. Sopimus velvoittaa kaikki jäsenmaat aivan tietyn tyyppiseen taloudelliseen organisaatioon, josta sopimuksessa käytetään nimitystä "markkinatalous". EU:n perussopimuksen muissa osissa täsmennetään, että "markkinatalous" on synonyymi kapitalismille.
John Weeks korostaa, että yhdenkään merkittävän maan perustuslakiin - Kiinaa lukuunottamatta - ei ole kirjattu tällaista ideologista sitoutumista. Hän päättelee, että koska tätä ilmaisua on käytetty nimenomaan sisämarkkinoiden yhteydessä, ilmaisu "voimakkaasti kilpaileva" tarkoittaa nimenomaan kaupallista kilpailua.
Kirjoituksessa esitellyt taulukot osoittavat, että Euroopan Valuuttaunionin jäsenmaat eivät ole hyötyneet tästä keskeisestä tavoitteesta sen enempää kuin valuuttaunioniin kuulumattomat maat. Hän päättelee että ilmaisun muoto koskee koko Euroopan Unionia, sekä sen sisäistä että ulkoista kaupankäyntiä. Statistiikka asettaa Weeksin mielestä vahvan epäilyn Saksan toimimiselle Euroopan talouden moottorina. Saksan kaupan voimakas ylijäämä ei ole seurausta niinkään viennin kasvusta kuin tuonnin vähenemisestä.
Monet EU-kriitikot ovat jo vuosia väittäneet että markkinaedut on heikko argumentti Euroopan Unionin jäsenyydelle. Paljon vahvempi, kunnianhimoisempi ja koko mannerta yhdistävämpi on se henki, joka näkyy 1940-luvun lopun integraatiopyrkimyksessä. Se on poliitinen ja sosiaalinen, ei taloudellinen. John Weeksin mukaan Euroopan Unionin yhteistyön tulisi edelleenkin perustua alkuperäiseen tavoitteeseen, rauhan ylläpitämiseen ja yhteistyöhön - ei vientikilpailukyvyn latteaan kaupalliseen banaalisuuteen.
John Weeks viittaa artikkelissaan Lissabonin sopimuksen kolmanteen pykälään (aikaisemmin se oli kakkonen) ja siinä olevaan Euroopan Unionin peruskirjan seuraavaan virkkeeseen: ""3. Unioni toteuttaa sisämarkkinat. Se pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen. Se edistää tieteellistä ja teknistä kehitystä." Jos olisin muutaman kymmenen vuotta nuorempi ja nykyisillä mielipiteilä varustettu, minun olisi kieltäydyttävä ehdokkuudesta europarlamentaarikoksi. Sosialidemokraattina en voisi toimia Lissabonin perussopimuksen asettamilla ehdoilla, joihin John Weeks kirjoituksessaan viittaa.
John Weeks, Lontoon Afrikkaan, Aasiaan, lähi- ja kaukoitään suntautuneen SOAS yliopiston emeritusprofessori kirjoittaa Social Europe -verkkolehdessä 9.7. 2018 Euroopan Unionin markkinaorientaatiosta ja markkinaetujen keskeisestä merkityksestä perusteluina Euroopan Unionin jäsenyydelle. Kirjoituksessa mukanaoleva statistikkaa osoittaa, että ne Euroopan Unionin jäsenmaat jotka eivät kuulu Valuuttaunioniin, ovat pärjänneet kaupankäynnissään sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella vähintään yhtä hyvin kuin euromaatkin.
Euroopan Unionihan syntyi Rooman sopimuksella Hiili- ja teräsyhteisönä, jota on sitten täydennetty Amsterdamin, Nizzan ja Lissabonin sopimuksilla. 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa tapahtui Euroopan Unionissa muutos, jossa rauha ja yhteistyö korvattiin kaupallisella kilpailulla. Tämä muutos näkyy John Weeksin mukaan Perussopimuksen artiklassa 2, sen kolmannessa kappaleessa: sinä korostetaan voimakkaasti kilpailevaa sosiaalista markkinataloutta. Sopimus velvoittaa kaikki jäsenmaat aivan tietyn tyyppiseen taloudelliseen organisaatioon, josta sopimuksessa käytetään nimitystä "markkinatalous". EU:n perussopimuksen muissa osissa täsmennetään, että "markkinatalous" on synonyymi kapitalismille.
John Weeks korostaa, että yhdenkään merkittävän maan perustuslakiin - Kiinaa lukuunottamatta - ei ole kirjattu tällaista ideologista sitoutumista. Hän päättelee, että koska tätä ilmaisua on käytetty nimenomaan sisämarkkinoiden yhteydessä, ilmaisu "voimakkaasti kilpaileva" tarkoittaa nimenomaan kaupallista kilpailua.
Kirjoituksessa esitellyt taulukot osoittavat, että Euroopan Valuuttaunionin jäsenmaat eivät ole hyötyneet tästä keskeisestä tavoitteesta sen enempää kuin valuuttaunioniin kuulumattomat maat. Hän päättelee että ilmaisun muoto koskee koko Euroopan Unionia, sekä sen sisäistä että ulkoista kaupankäyntiä. Statistiikka asettaa Weeksin mielestä vahvan epäilyn Saksan toimimiselle Euroopan talouden moottorina. Saksan kaupan voimakas ylijäämä ei ole seurausta niinkään viennin kasvusta kuin tuonnin vähenemisestä.
Monet EU-kriitikot ovat jo vuosia väittäneet että markkinaedut on heikko argumentti Euroopan Unionin jäsenyydelle. Paljon vahvempi, kunnianhimoisempi ja koko mannerta yhdistävämpi on se henki, joka näkyy 1940-luvun lopun integraatiopyrkimyksessä. Se on poliitinen ja sosiaalinen, ei taloudellinen. John Weeksin mukaan Euroopan Unionin yhteistyön tulisi edelleenkin perustua alkuperäiseen tavoitteeseen, rauhan ylläpitämiseen ja yhteistyöhön - ei vientikilpailukyvyn latteaan kaupalliseen banaalisuuteen.
John Weeks viittaa artikkelissaan Lissabonin sopimuksen kolmanteen pykälään (aikaisemmin se oli kakkonen) ja siinä olevaan Euroopan Unionin peruskirjan seuraavaan virkkeeseen: ""3. Unioni toteuttaa sisämarkkinat. Se pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen. Se edistää tieteellistä ja teknistä kehitystä." Jos olisin muutaman kymmenen vuotta nuorempi ja nykyisillä mielipiteilä varustettu, minun olisi kieltäydyttävä ehdokkuudesta europarlamentaarikoksi. Sosialidemokraattina en voisi toimia Lissabonin perussopimuksen asettamilla ehdoilla, joihin John Weeks kirjoituksessaan viittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti