Populistit pääsevät valtaan – tässä on syy, miksi demokratia epäonnistuu

Tyytymättömät äänestäjät ja vanhentuneet järjestelmät ruokkivat populismin nousua. Voivatko rohkeat uudistukset palauttaa luottamuksen liberaaliin demokratiaan? Aikaisempi Social Europen päätoimittaja  Henning Meyer keskustelee Mark Blythin kanssa 17 tammikuuta 2025

Henning Meyer:  Mark Blyth, kiitos paljon, että liityit seuraani tänään. Olemme täällä keskustelemassa Trumpin toisen puheenjohtajuuden maailmanlaajuisista seurauksista, erityisesti Euroopan unionin kannalta, poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa, jossa olemme – tai kohtaamme itsemme pian. Aloitetaan Trumpin "Amerikka ensin" -agendasta. Miten näet tämän kauppapolitiikan kannalta ja mitä häiriöitä tämä voi aiheuttaa EU:lle? Vielä tärkeämpää on, miten EU:n pitäisi toimia näiden riskien vähentämiseksi?

Mark Blyth:  Kiitos, Henning. No, EU:lla on ollut neljä vuotta aikaa valmistautua tällaiseen – tai ainakin laatia valmiussuunnitelmia. Mutta tämä on nyt tilanne: monet näyttivät olettavan, että Trumpin valinta vuonna 2016 oli poikkeama. Tämä oletus oli virhe. Trumpismi ei ole sattuma; se on uusi normaali.

Näen tämän heijastuvan myös Euroopassa. Isossa-Britanniassa Brexitin arkkitehdin johtama Reform on saamassa vauhtia. Ranskassa Marine Le Penin National Rally voisi hyvinkin nousta johtavaksi puolueeksi. Itävallan politiikka on muuttumassa, ja jopa Saksan AfD, vaikka se on maantieteellisesti rajoitettu, korostaa laajempia suuntauksia. Silti Euroopassa vallitsee jatkuva kieltäminen – uskomus, että populismi on ohimenevä vaihe. Tämä omahyväisyys on jättänyt EU:n huonosti valmistautumaan siihen mitä seuraa.

Haastetta pahentaa Trumpin presidentinkauden pelkkä arvaamattomuus. Hänen hallintonsa on täynnä henkilöitä, jotka suoraan sanottuna näyttävät aikovan vastustaa Eurooppaa. Ja sitten on Trump itse – jokerimerkki. Ei ole mielikuvituksen yläpuolella, että hän voisi julistaa kansallisen hätätilan kyseenalaisin perustein tai ryhtyä rajuihin toimiin, joita emme voi vielä ennakoida.

Henning Meyer:  Tämä arvaamattomuus on hämmentävää. Näyttää siltä, ​​​​että jopa Yhdysvalloissa on vähän selvyyttä siitä, mitkä Trumpin prioriteetit ovat ensimmäisenä päivänä.

Mark Blyth:  Aivan. Kukaan ei tiedä. Ensimmäiset päivät voivat tuoda toimeenpanomääräysten myrskyn, luoden kaaoksen, jonka selvittäminen kestää viikkoja tai kuukausia. Pahimmassa tapauksessa voisimme nähdä hänen horjuttavan instituutioita, kuten Natoa tai ryhtyvän yksipuolisiin toimiin Ukrainan sodan lopettamiseksi. Miten se kävisi – varsinkin ilman Natoa – se jää arvattavaksi.

Kauppa on toinen alue, jota kannattaa seurata. Aikaisemmin Trumpin suuttumus kohdistui Saksan autojen vientiin. Mutta koska Euroopan autoteollisuus on nyt Kiinan kilpailun ja sähköajoneuvoihin siirtymisen paineen alaisena, se on vähemmän huolestuttava. Tariffit kuitenkin? Ne voivat kohdistaa keheen tahansa mistä tahansa syystä. Täällä ollaan kartoittamattomilla vesillä.

Henning Meyer:  Entä Trumpin kotimainen koalitio? Se vaikuttaa hauraalta, varsinkin kun otetaan huomioon jännitteet MAGA-liikkeen ja teknologiamiljardöörien välillä – kaksi ryhmittymää, jotka auttoivat hänet palaamaan virkaan. Voivatko nämä jakautumiset suistaa hänen agendansa?

Mark Blyth:  Se on mielenkiintoinen dynamiikka. Tarvitseeko Trump todella vakaata koalitiota? Hän on osoittautunut taitavaksi väistämään vastuullisuutta ja pelaamaan takaisin tukikohtaansa. Hänen mielestään hänen uudelleenvalintansa on mandaatti, ja hän on ollut avoin tavoitteistaan: joukkokarkotukset ja tullit.

Jos yritämme ymmärtää näitä käytäntöjä, on olemassa teoreettinen kehys, johon tämä sopii. Ote Michael Pettisin ja Matthew Kleinin argumentti kirjassaan  Trade Wars Are Class Wars ; he väittävät, että globalisaatio hyödyttää suhteettomasti suuria yrityksiä samalla kun heikentää työntekijöiden toimeentuloa. Trumpin tiimille Yhdysvallat rakenteellisena maahantuojana – rakentuen Itä-Aasiasta, Saksasta ja Euroopasta peräisin oleviin tuotteisiin – edustaa strategista heikkoutta. Talouden tasapainottaminen vähentämällä tuontia, kannustamalla kotimaista tuotantoa ja kiristämällä työmarkkinoita maahanmuuttorajoituksilla voisi teoriassa luoda omavaraisemman USA:n.

Mutta tässä on ongelma: vaikka näitä ideoita on esitetty, niiden takana ei ole johdonmukaista strategiaa. Se kaikki on improvisaatiota, mikä tekee tulosten ennustamisesta entistä vaikeampaa.

Henning Meyer:  Mitä EU:n johtajien pitäisi tehdä valmistautuakseen? Ursula von der Leyenin toinen komissio on juuri aloittanut toimikautensa, eikä panokset voisi olla suuremmat.

Mark Blyth:  EU:n on ajateltava strategisesti. Se ei voi eristää itseään Yhdysvalloista, mutta sen on valmistauduttava vastakkaisempaan transatlanttiseen suhteeseen. Tämä tarkoittaa investoimista kestävyyteen – olipa kyse puolustuksesta, energiasta tai kaupasta. Suhteiden vahvistaminen muiden globaalien kumppaneiden kanssa, erityisesti Aasiassa, voisi myös auttaa monipuolistamaan Euroopan taloudellisia yhteyksiä.

Ennen kaikkea EU:n on voitettava sisäiset jakautumisensa. Trumpin arvaamattomuus koettelee Euroopan yhtenäisyyttä. Jos jäsenvaltiot eivät pysty muodostamaan yhtenäistä rintamaa, ne ovat haavoittuvia suhteessa "hajota ja hallitse" -taktiikkaan. EU:n ei pitäisi ajatella pelkästään riskien lieventämistä, vaan myös itsensä vahvistamista omana geopoliittisena toimijana.

Henning Meyer:  Ja mitä tulee ajoitukseen, milloin luulet saavamme selkeämmän kuvan siitä, mitä tämä puheenjohtajakausi merkitsee EU:lle ja maailmalle?

Mark Blyth:  Odotan USA:n uuden hallinnon ensimmäisen viikon tuovan tulvan toimeenpanomääräyksiä. Tammikuun loppuun mennessä meillä on parempi käsitys Trumpin prioriteeteista ja siitä, kuinka pitkälle hän on valmis menemään. Mutta todellinen testi tulee seuraavien kuukausien aikana, kun EU arvioi, pystyykö se sopeutumaan ja reagoimaan tehokkaasti – vai jääkö se umpikujaan, jossa se oli vuonna 2016.

Henning Meyer:  Mitä EU:n pitäisi mielestänne tehdä valmistautuakseen strategisesti ja suojellakseen etujaan?

Mark Blyth:  Ensimmäinen asia olisi kaksinkertaistaa EU:n budjetti – vaikka se olisi tietysti hyvin epäsuosittua. EU tarvitsee kuitenkin verotuksellista liikkumavaraa, panostaa tiettyihin toimiin ja vahvistaa yhtenäisyyttään. Esimerkiksi Italiaa ja Unkaria on estettävä tekemästä sivusopimuksia. On oltava yksimielinen kanta esimerkiksi seuraamuksiin. Jos pakotteet ovat käytössä, on välttämätöntä arvioida niiden tarkoitus ja tavoite. Jos ne vaarantavat esimerkiksi Euroopan autoteollisuuden, voidaan harkita vastavuoroisia toimenpiteitä Yhdysvaltoja vastaan, vaikka tehokkaiden kohteiden löytäminen onkin hankalaa.

EU on nyt voimakkaasti riippuvainen amerikkalaisesta nesteytetyn maakaasun tuonnista Ukrainan kriisin vuoksi, mikä antaa Yhdysvalloille nostavan vipuvaikutuksen. Painopiste olisi oltava sellaisten strategisten alojen tunnistamisessa, jotka ovat kriittisiä Euroopan pitkän aikavälin etujen kannalta. Kestääkö Eurooppa mahdolliset tullit? Olisiko autotuotannon siirtäminen Yhdysvaltoihin todella haitallista vai voisiko se luoda mahdollisuuksia? Ehkä tämä on Euroopalle tilaisuus tasapainottaa omaa talouttaan ja vähentää liiallista riippuvuutta viennistä.

Henning Meyer:  Mainitsitte aiemmin EU:n sisäiset jaot. Unkarin Orbánin ja Italian Melonin kaltaisten johtajien kanssa on vaikea löyutää tietä, miten EU voi yhdistyä. Miten tämä vaikuttaa laajempaan turvallisuus- ja puolustusintegraatioon?

Mark Blyth:  Vahvempi keskittyminen turvallisuuteen ja puolustukseen on sekä tarpeellista että myöhässä. Haasteena on kuitenkin määritellä, mitä vastaan ​​Eurooppa puolustaa. Onko se vain venäläistä revansismia? Ihan perusteltua. Mutta suuri osa tästä liittyy myös Kiinaan liittyviin huolenaiheisiin. Samanaikaisesti Eurooppa ei halua, että Yhdysvallat pakottaa sen omaksumaan liian haukkamaisen asenteen Kiinaa kohtaan. Tämä jättää EU:n epävarmaan asemaan, sillä se rapauttaa sisäistä voimaa samalla kun se navigoi yhä haurastuneemmissa ulkosuhteissa. Eurooppa joutuu neuvottelemaan "penkin ja seinän"  välissä.

 Henning Meyer:  Monet ihmiset uskoivat virheellisesti, että vuosi 2016 oli poikkeama. Mutta tämä on perustuslaillisesti Trumpin toinen ja viimeinen kausi. Mitä tapahtuu MAGAlle Trumpin ulkopuolella?

Mark Blyth:  MAGA ei ole vain Trumpista lähtöisin; se on osa laajempaa luottamuksen romahdusta keskustan puolueita ja perinteisiä instituutioita kohtaan. Vuosikymmeniä kestänyt huono taloushallinto rahoituskriisistä säästöpolitiikkaan on murentanut uskoa järjestelmään. Esimerkiksi maahanmuutto on ollut valtava huolenaihe Euroopan väestölle. Vuosien ajan politiikan eliitti hylkäsi nämä huolenaiheet ja leimaa jokaisen ne esiin nostaneen rasisteiksi. Tuo ylimielisyys lisäsi vastareaktiota oikealta.

Tämä tyytymättömyys ei myöskään rajoitu Yhdysvaltoihin; se on globaalia. Vierailin äskettäin kotikaupungissani Dundeessa Skotlannissa. 1980-luvulla se oli vaikeuksissa, mutta pääkadulla oli edelleen vaurauden tunne. Nykyään kolmasosa keskustan myymälöistä on laudoitettu. Tällaisissa paikoissa ihmiset tuntevat itsensä hylätyiksi. Poliittiset johtajat ilmestyvät joka neljäs vuosi lupausten kanssa, mutta heidän todellisuutensa pysyy ennallaan. Tämä ahdinko - mitä NHS:ssä kutsutaan "paskaelämän syndroomaksi" - tukee populistisia hahmoja, kuten Nigel Faragea, jotka tunnustavat nämä turhautumiset, vaikka heidän ratkaisunsa olisivat virheellisiä.

Henning Meyer:  Onko kaikkien näiden haasteiden keskellä mitään syytä olla toiveikas?

Mark Blyth:  Tällä hetkellä on vaikea löytää optimismia. Mutta tässä on pitkän aikavälin näkemys: Amerikka on tekemässä suuren virheen kaksinkertaistamalla hiilen käytön. Ilmastonmuutos on fysiikan, ei politiikan ongelma. Joistakin takaiskuista huolimatta Eurooppa on siirtymässä kohti vihreää siirtymää. Tanskan ja Norjan kaltaiset maat osoittavat, että vihreää taloutta voidaan rakentaa myös hiilidioksidin varassa lyhyellä aikavälillä. Myös Kiina suhtautuu vakavasti vihreän teknologian hallitsemiseen.

Amerikan nykyinen tie saattaa tuoda lyhyellä aikavälillä voittoja, mutta pitkällä aikavälillä muu maailma siirtyy toiseen suuntaan. Euroopalla on tässä mahdollisuus. Jos se pystyy pitämään yllä tasapainoa – kuluttamaan enemmän, investoimaan infrastruktuuriin ja olemaan vähemmän riippuvainen viennistä – se voisi luoda kestävämmän talousmallin. Seuraava vuosikymmen tulee olemaan raastava, mutta jos haluamme selviytyä lajina, tämä on suunta, jota meidän on valittava.

Henning Meyer:  Mark, kiitos vielä kerran, että liitit kanssani keskustelemaan näistä kriittisistä asioista. Tämä keskustelu vaatii varmasti jatkoa lähitulevaisuudessa.

Tämä artikkeli on osa  ”EU Forward”  Social Europe -projektia, jota toteutetaan yhteistyössä Friedrich-Ebert-Stiftungin kanssa.

----

Mark Blyth on William R. Rhodes '57 kansainvälisen talouden professori ja kansainvälisten ja julkisten asioiden professori Watson Institute for International and Public Affairs -instituutissa, Brownin yliopistossa.

Miksi demokratia ei toimi minun kohdallani?

 Bernie Sanders on 83-vuotias poliitikko ja senaattori, jolla oli merkittävä asema Demokraattien ollessa poliittisessa vastuussa presidenti Bidenin hallituskaudella. Tässä  "jäähyväishaastattelussa´  vastailee toimittajan kysymyksiin ja tekee analyysia amerikkalaisten tunteista ja Bidenin hallituksen kyvystä vastata niihin.

"Olen otimistinen Amerikan ammattiyhdistysliikken nousun suhteen. Siellä on kasvamassa uusi sukupolvi, jolla on radikaaleja ajatuksia talouden suhteen.

"Puhumme ylipäätään liian vähän Yhdysvaltojen poliittisesta järjestelmästä ja sen sisälle kasvaneesta biljonäärien vallasta suhteessa demokratiaan. Tämä pieni vähemmistö kontrolloi mediaa, taloutta ja poliittista järjestelmää. "Kansalainen ja ääni" -periaate ei ole enää voimassa. Päinvastoin, valta kulkee nyt ylhäältä alaspäin, ei alhaalta ylös.

Superrikkaiden pieni joukko elää uskomattomassa yltäkylläisyydessä ja heillä on käytössään tekniikan ja tekoälyn kaikki sovellutukset ylivoimaisen vallassapysymisensä tueksi.

Mikä on työväestön tilanne? Viidessäkymmenessä vuodessa on tapahtunut valtava teknologinen murros, mutta työväestön tilanne on pysy nyt muuttumattomana. Palkkataso ei ole kohonnut. Palkansaajaperheen nuoren on lähes mahdotonta hankkia itselleen asuntoa niiden korkeiden hintojen vuoksi.Oikeutetusti he kysyvät: miksi demokratia ei toimi minun suhteeni? Meidän - siis demokraattien - on yksinkertaisesti rakennettava uudestaan koko järjestelmä.

Tavallinen kansalainen on väsynyt pysähtyneisyyden tilaan. Kun muutosta ei ole tullut, on tartuttu median tarjoamiin radikaaleihin vaihtoehtoihin, joita Trumpin villit lupaukset ovat tarjonneet. Lukemattomat asunnottomat, terveydenhoitoa vailla olevat, työttömät tai heikossa taloudellisessa asemassa olevat ovat lakanneet uskomasta hallintobyrokratian kykyyn muuttaa maata paremmaksi. 

Toimittaja kysyy, onko Demokraattisella puolueella ylipäätään voimaa muuttaa lähestymistapaansa valtavirran myötäilystä suuntaan, joka toisi todellisia muutoksia parempaan tavallisen kansalaisen elämässä

Amerikkalaisessa vaalijärjestelmässä sponsoreilla on suuri merkitys myös Demokraattien vaalikoneistossa ja siksi joudutaan aina kysymään, ovatko tukijamme valmiita radikaaleihin muutoksiin. Niitä joka tapauksessa tarvittaisiin. Kun 85 miljoonaa kansalaista ei saa terveydenhuoltojärjestelmältä tukea sitä tarvitessaan, on kysyttävä, onko terveydenhuoltojärjestelmämme jo romahtanut?

Ilmeisesti demokaatit ovat käsittämässä, että he ovat menettäneet suuren osan työväestön, värillisten ja latinalaisamerikkalaistausttaisten tuesta . Olisiko demokraateilla pitänyt olla nuorempi ja populaarimpi nuori ehdokas prersidentiksi jo alunperin?

 Sanders ei näytä uskovan tässä yhteydessä nuoruuteen, vaan sosiaalisin uudistuksiin. Ensimmäisinä toimintakuukausinaan demoraattinen hallitus teki koko joukon terveyteen ja sosiaaliseen liittyviä uudistuksia ja silloin oli myös demokraattien kannatus korkeimmillaan. Sitten tämä ulottuvuus työnnettiin sivuun muiden kysymysten (Ukraina, IRA-lainsäädäntö)  noustessa kärkitilalle. Tämä ei kuitenkaan auttanut kannatusta kasvuun.

Mitä mieltä Sanders on Bidenin onnistumisesta presidenttinä? J

Sanders:"os katsellaan presidentti Bidenin kauden saavutuksia infrastruktuurin ja työllisyyden kehittämisessä, ne ovat parhaita tässä maassa kolmeenkymmeneen vuoteen. Ongelma oli ehkä kyvyssä kommunikoida ja välittää nämä tulokset ymmärrettävästi ja elävästi kansalle. Toinen ongelma oli se, että se mitä saavutettiin, ei ollut tavalliselle työtätekevälle amerikkalaiselle tarpeeksi. He kysyvät edelleen, miksi minun palkkani on edelleen samalla tasolla kuin viisikymmentä vuotta sitten. Olisi voitu tehdä vielä enemmän terveydenhoidon ja sosiaalisen tuen alueella. Ihmiset kuitenkin edelleen kysyvät: miksi minun tilanteeni ei ole parantunut?"

Keskustelu siirtyy sitten ympäristönsuojeluun, "vihreään sopimukseen" (Green Deal) ja ja Bidenin hallituksen aikana tapahtuneisiin suuriin metsäpaloihin. Miten Bidenin hallitus onnistui näissä asioissa?

Sanders vastaa että tulipalojen aiheuttamat tuhot ja kärsimys ovat valtavia ja niiden paikkaaminen kestää enemmän kuin sukupolven. Ilmastomuutos on tosiasia, vaikka tuleva presidentti pyrkii sen kieltämään. Viime vuosi oli kuumin maailmassa koko  mittaushistorian aikana. Globaalin kansalaisyhteisön on tultava tässä yhteen ja torjuttava öljy- ja muun teollisuuden ahneet vaatimukset - ja me voimme tehdä sen. Poliittisen pelin ympäristöasioissa on loputtava, kysymys on koko ihmiskunnasta ja ympäristömuutoksista koko maapallolla. Kysymys ei ole tällä kertaa pelkästään osavaltio Kaliforniasta, koska vastaavanlaisia tuhoja voi tulevaisuudessa esiintyä missä tahansa territoriossa. 

Nyt Bernie Sanders palaa takaisin kotikulmilleen Vermontiin, jossa hän aikoo vielä tehdä jonkin verran yhteisöllistä työtä ja harrastaa politiikan ulkopuolella.

Oikeudenmukaisemman ja yhtenäisemmän Euroopan puolesta

Jacques Delors Institute Uutiskirje tammikuu 2025 

 "Tänään meidän on aloitettava maailmasta puhuaksemme Euroopasta." Jacques Delors, 2022 Vuosi 2025: yhdistyminen Jacques Delorsin sosiaaliseen kunnianhimoon

 Vuoden 2025 alussa Euroopan unionille alkaa symbolien ja haasteiden vuosi.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Jacques Delorsin syntymästä. Hänen perintönsä on edelleen arvokas inspiraation lähde syvällisten muutosten ja kasvavan epävarmuuden aikakaudella. 40 vuotta sitten Jacques Delors aloitti Euroopan komission puheenjohtajana. Yksi sen ensimmäisistä suurista aloitteista oli Val Duchessen huippukokous, joka kokosi työmarkkinaosapuolet yhteen 31. tammikuuta 1985 tavoitteenaan luoda perusta Euroopan laajuiselle jäsennellylle työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle. Tämän 40-vuotispäivän on oltava tilaisuus uudistaa EU:n sosiaalinen kunnianhimo Jacques Delorsin hengessä. Tämän kuun lopussa odotettavissa olevan uuden eurooppalaisen sosiaalisen vuoropuhelun sopimuksen on ilmennettävä tätä kunnianhimoa ja käynnistettävä uudelleen eurooppalainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu vastaamaan nykyisiin sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin haasteisiin. 

 Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteenkuuluvuuden vahvistamisen tarve EU:ssa ei ole koskaan ollut suurempaa. Samalla kun poliittiset kriisit kaikkialla Euroopassa tekevät jo ennestään vahvoista sosiaalisista jännitteistä käsinkosketeltavan, ekologiset, digitaaliset ja demografiset muutokset muuttavat yhteiskuntiamme perusteellisesti ja luovat ennennäkemättömiä mahdollisuuksia, mutta myös riskin lisääntyvästä eriarvoisuudesta. Nämä muutokset häiritsevät olemassa olevia työpaikkoja, luovat uusia ja lyhentävät ammattiuria, jotka ovat nyt myös hajanaisempia. Tämä tuo mukanaan uusia riskejä ja uusia tarpeita, mukaan lukien elinikäisen oppimisen. Jacques Delors vetosi jo 1990-luvulla "todellista oikeutta jatkokoulutukseen" kaikille. Kun komissio suunnittelee ehdotusta "taitojen unioniksi", EU:n ja sen jäsenvaltioiden on ehdottomasti otettava käyttöön tarvittavat keinot tämän delorialaisen tavoitteen toteuttamiseksi. Lähikuukausina komissio esittää uuden toimintasuunnitelman sosiaalisten oikeuksien eurooppalaisen pilarin toteuttamiseksi. 

Tämä suunnitelma sisältää aloitteita, kuten eurooppalaisen köyhyyden torjuntastrategian, kohtuuhintaisia ​​asuntoja koskevan suunnitelman, toimenpiteitä laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi, naisten oikeuksia koskevan etenemissuunnitelman ja koheesiopolitiikan vahvistamisen todellisen "oikeuden jäämiseen" takaamiseksi. Näin totesi Enrico Letta mietinnössään sisämarkkinoiden tulevaisuudesta. Nämä ehdotetut aloitteet ovat osa Delorian visiota sosiaalisesta Euroopasta. Tämän kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksi on kuitenkin välttämätöntä paitsi toteuttaa nämä hankkeet, myös sisällyttää sosiaaliset näkökohdat kaikkiin Euroopan unionin politiikkoihin, olipa kyse sitten kaupallisesta, teollisesta tai maataloudesta. 

 Tänä vuonna alkavat neuvottelut EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosille 2028–2034 ovat ratkaisevia tämän tavoitteen muuttamisessa konkreettisiksi keinoiksi. Rohkea sosiaalipolitiikka ei ole vain moraalinen vaatimus, vaan myös keino vahvistaa kansalaisten tukea Eurooppa-hankkeelle tilanteessa, jota leimaa populismi. Vuoden 2024 Eurobarometri-tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä eurooppalaisesta uskoo, että sosiaalinen Eurooppa on heille henkilökohtaisesti tärkeä. EU:n kansalaiset odottavat EU:n myötävaikuttavan heidän elin- ja työolojensa parantamiseen konkreettisella tavalla. EU:n on täytettävä nämä odotukset. 

 Viime joulukuussa julkaisimme kaksi asiakirjaa, jotka selventävät toisaalta Jacques Delorsin näkemystä ja toisaalta sosiaalisen Euroopan nykytilaa ja sen näkymiä. Pascal Lamy muistelee Agora Jacques Delorsissa pitämässään puheessa, että Delorsin henkisen perinnön keskiössä on edistyksen avainkäsite, jonka hän yhdistää ihmisarvon jatkuvaan parantamiseen ja joka perustuu hänen mukaansa kolmeen erottamattomaan ulottuvuuteen. : taloudellinen vauraus, sosiaalinen kehitys ja ympäristön kestävyys. Samaan aikaan Philippe Pochet ehdottaa uusimmassa politiikka-asiakirjassaan sosioekologista agendaa uudistetulle sosiaalipolitiikalle. Voit syventää vauraan Euroopan politiikkaa ja rahoitusta koskevaa kysymystä katsomalla viime joulukuussa pidetyn instituutin tälle teemalle omistetun vuosikonferenssin toiston.

 Kun komissio valmistautuu esittelemään Clean Industrial Deal -sopimuksensa, pyydän sinua kuuntelemaan uusimman jakson Re-Thinking Europe podcastista Europe Jacques Delorsista, joka analysoi eurooppalaisen teollisuuden tarpeita ja odotuksia vihreän siirtymän edessä ja tutkii. kauppapolitiikan rooli EU:n teollisuuden kilpailukyvyn varmistamisessa. European Green Dealin tulevaisuus on myös instituutin seuraavan konferenssin, joka järjestetään yhteistyössä La Macifin kanssa, ytimessä 27. tammikuuta.

 Vuoden alkua leimaa väistämättä myös presidentti Donald Trumpin virkaanastuminen. Hänen paluunsa aiheuttaa suuria taloudellisia ja poliittisia haasteita EU:lle. Yksipuolinen ja aggressiivinen Yhdysvaltain kauppapolitiikka voi jakaa jäsenmaita ja heikentää Euroopan etuja. Berliinissä sijaitseva Jacques Delors Centre on julkaissut Arthur Leichthammerin ja Elvire Fabryn analyysin EU:n käytettävissä olevista keinoista vastata tähän uhkaan, ja samalla vaaditaan Euroopan kauppasuhteiden rakenteellista monipuolistamista. Lisäksi Yhdysvaltojen Naton irtautumisen riski korostaa tarvetta lisätä Euroopan autonomiaa puolustusasioissa. Bertrand de Cordoba tarjoaa infografiassa yleiskatsauksen Euroopan puolustusteollisuudesta. Lopuksi Lukas Macek, Sébastien Maillard ja Pierre Mirel ehdottavat viimeisimmässä julkaisussaan vuoden 2030 laajentumisohjelmaa, joka perustuu ajatukseen ehdokasmaiden asteittaisesta yhdentymisestä. 

 Paras kunnianosoitus, jonka voimme osoittaa Jacques Delorsille tänä hänen syntymänsä satavuotispäivänä, on jatkaa hänen näkemyksensä ja ajatustensa kantamista erityisesti oikeudenmukaisemman ja yhtenäisemmän Euroopan puolesta. Toivon, että tämä visio muuttuu todellisuudeksi tuleville sukupolville. 

 Onnea kaikille vuodelle 2025! 

 Sofia Fernandes 

 Jacques Delors Institute 

 apulaisjohtaja

Ahdistava demokratia

 Hannu Ikonen

Kun demokratia alkaa ”ahdistamaan”, siinä on jotain vikaa/puutteita kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Puolueilla on vaikeuksia saada ehdokkaita listoilleen, yhä harvempi käy heitä äänestämässä, yhä useampi päätös ”ajautuu valituskierteeseen” päätöksentekijöiden ”muodollisen” pätevyyden ollessa kyseenalainen. Vapaata kansalaistoimintaa ajetaan ahtaamalle, järjästötoiminnan tukia leikataan, mielenilmausten rangaistuksia kovennetaan ja median sensuuri tai itsesensuuri pannaan palvelemaan päätöksentekijöiden valtaeliittiä.

Ranskalaisprofessori Pierre Rosanvallon on pohtinut kysymystä tutkimuksessaan, ”Demokraattinen oikeutus” (Vastapaino 2019) perinpohjaisesti Ranskan vallankumouksesta (1789) nykypäivään. Olipa demokrattinen, edustuksellinen järjestelmä minkä muotoinen hyvänsä, yksipuolueinen tai monipuolueinen, niin sen uskottavuus heikkenee, jos päätöksiä ei voida kyseenalaistaa (reflektoida) virallisesti, poliittisten päättäjien päätöksenteon ulkopuolelta, ”puolueettomilta” tahoilta valvoa.

Meidän tulisi ymmärtää jotain niistä prosesseista, jotka saavat pätevät ihmiset vetäytymään päätöksenteosta ja monen haluttomuuden näihin tehtäviin. Julkisuuden suosio on ollut vahvassa kasvussa viimeiset vuosikymmenet, mikä on näkynyt politiikan ”eteen työnnetyissä”, puolueiden johdoissa, heidän pätevyyksissään, sanavalmiita ”selfie-ihmisiä”.

Perustuslakituomioistuinta on vaadittu monelta taholta, mikä on perusteltua, lainsäädäntötyö on onnahdellut viimeiset vuosikymmenet. Päätöksenteko on huonosti valvottua ja valvojilla on poliittinen riippuvuus valvottavistaan, niin valtio kuin kuntatasollakin, tarkastuslautakunta voidaan erottaa, jos se ei valtuustoa miellytä (esim. Lieksa). Valtion Talouden Tarkastusviraston tulee nauttia poliittista luottamusta. Hallinto-oikeuksien maksullisuus karsii valittajien joukkoa, köyhät eivät valita.

Kuntiin tarkastuslautakunnat tulivat kun lautakuntalaitos ajettiin alas. Lautakunnat toimivat hallinnon ”sisäisinä valvojina” moniportaisessa päätöksenteossa ja korruptionestävyydessään sitä ei voi yhdellä, poliittisesti alisteisella lautakunnalla korvata.

”Byrokratian torjunta” on epäilemättä heikentänyt hallinnon sisäistä valvontaa?

Mistä sitten valvojia, joita ei ole poliittisesti ”sitoutettu” ja ovat taloudellisesti riippumattomia? Entä tarvitsevatko he valvontaa? Kuka heidät valitsee/nimittää?

Abstrakti demoratia on prosessi, joka kehittyy jatkuvasti ja kun se alkaa ahdistamaan, kansa kaikkoaa sen ”ulottumattomiin”, on päättäjien ”katsottava peiliin”, oman poliittisen turvallisuudenkin uhalla. Yksi järjästelmän luotettavuutta kohentava asia on valvojien tehtävien pysyvyys/erottamattomuus, yli vaalikausien, ehkä eliniäksi?

Hannu Ikonen

Lieksa, Sisilia/IspicaA