Italian pitäisi johtaa jäsenvaltioita ulos uusliberalisesta euroalueen dystopiasta? Bill Mitchell on jälkikeynesiläinen "Modernin Monetaristisen Teorian" kehittäjä, joka pitää merkittävää ja vaikuttavaa blogia tästä teemasta.
Maanantaina 5. marraskuuta 2018
Laajasti luettu saksalainen uutissivusto Spiegel Online julkaisi viime viikolla hämmästyttävän artikkelin (1. marraskuuta 2018) - Italia kaksinkertaistaa uhkan euroalueen vakaudelle -, mikä vahvistaa minulle, että euroalueella on tapahtunut hyvin vähän edistystä kulttuurisen ymmärryksen alueella sitten GFC: n (Globaali finanssikriisi) alkamisen jälkeen.
Tämä puolestaan kertoo minulle, että rahaliitto ei pysty irtaututumaan säästötoimenpiteistä, ja se on nyt lähempänä hajoamista kuin koskaan ennen, ajatellen seuraavan kriisin tulemista. Italian tilanne on Euroopan komission pahin painajainen. Sitä voitaisiin verrata EKP: n ja Kansainvälisen valuuttarahaston harjoittamaan Kreikan kiusaamiseen vain osittain ensiksikin Kreikan talouden koon takia, mutta myös siksi, että heillä oli Tsipras ja Syriza. He tiesivät, että poliisi tulisi väliin ja ryhtyisi osaltaan uusliberaalien suunnitelmien toteuttajaksi.
Mutta Italian poliitikot voivat osoittautua erilaisiksi - toivotaan niin. Italia on suuri talous ja yksi yhteisön alkuperäisistä jäsenistä. Niinpä panokset ovat korkeampia. Mutta se, mitä komissio vaatii Italialta nykytilanteessa, jossa talouskasvu on nolla ja jossa valtavat ensisijaiset julkisen talouden ylijäämät olisivat täysin vastuutonta politiikkaa. Se ei tule edes saavuttamaan komission edellyttämiä tavoitteita vähentää julkisen velan suhdetta. On todennäköistä, että komission strategia, jos se onnistuu kurittamaan Italian hallitusta, nostaa tätä suhdetta edelleen. Ja tällä välin Italia vaeltaa eräänlaisessa uusliberaalissa dystopiassa. Italian pitäisi johtaa muita jäsenvaltioita ulos tästä uusliberalisesta katastrofista.
Spiegelin artikkelissa väitetään, että:
Pelot kasvavat, että euron kriisi saattaa pian palata. Italia voisi aiheuttaa ketjureaktion, jos se ei vastaa Euroopan unionin vaatimusta, että se hillitsee suunnitelemaansa alijäämää, siis menoja. Huoli kasvaa Brysselissä ja rahoitusmarkkinoilla.
Niinpä Italia on syyllinen.
Tämä on Saksan näkemys.
He ilmoittavat, että Euroopan komission päätös pakottaa Italia tarkistamaan julkisen talouden suunnitelma kolmen viikon kuluessa:
… Oli ennennäkemätöntä Euroopan Unionin historiassa ja Italian nöyryytyksessä.
Italialaiset näyttävät vastanneen tietynlaisella uholla, ja Lega-johtaja Matteo Salvini vaati, että ”leveilevien herrojen tulisi astua sivuun”.
Pääministeri Giuseppe Conte mainittiin sanoneen:
Mitä enemmän tutkin talousarvioesitystä, sitä enemmän pidän siitä.
Tosiasia on, että uuden hallituksen laatima finanssipoliittinen suunnitelma "täyttää vaalilupaukset". Toisin sanoen italialaiset äänestivät selvästi luvatun politiikan puolesta ja Euroopan komission puuttuminen vain korostaa Euroopan unionin ja sen toimielinten epädemokraattista luonnetta.
Spiegel Online -artikkeli on tiukasti Brysselin puolella, yllätys yllätys....
Se kirjoittaa:
Euro-ryhmän jäsenenä, joka hallitsee yhteistä valuuttaa, Italia suostui noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Aiemmat Italian hallitukset allekirjoittivat sopimuksia, joita sovelletaan edelleen heidän seuraajiinsa. Ja kun Italian hallitus rikkoo näitä sääntöjä, se vaarantaa paitsi oman maansa hyvinvoinnin myös koko valuuttaunionin.
Varmalta kuulostaa. Uusi hallitus voi kuitenkin hylätä nämä säännöt ja vauhdittaa uusia sopimuksia.
Mutta Spiegel Online uskoo, että Italian hallituksen osoittama aikomus nojautua kansalaisten tahtoon sen julkisen talouden suunnitelmaan avulla on yksinkertaisesti "kiristystä".
Italia on valittu "rahapulapommiksi maanosan keskellä".
Se väittää, että ”Italexitillä” olisi tuhoisia seurauksia - ei ainoastaan maalle vaan myös euroalueeseen kuuluville talouksille. ”Toisin sanoen vakiolinja, joka on nojauduttu aina, kun kansakunta pyrkii puolustamaan demokraattisia aikomuksiaan. Se on suunniteltu luomaan irrationaalista pelkoa ja estämään kansallista tahtotilaa.
Pohdin kaikkia näitä tapauksia 2015-teoksessani - Euroalueen Dystopia (Eurozone Dystopia): Ryhmämielisyys ja kieltäminen suuressa mittakaavassa - ja totesin, että Italia olisi paljon parempi olla euroalueen ulkopuolella kuin se pysyä sen sisällä.
Siitä saattaisi tulla siirtymäkustannuksia, jotka saattasivat olla merkittäviä, mutta sitten kun sopeutuminen on suoritettu, tulevaisuus olisi paljon kirkkaampi kuin yhteisvaluutan alaisena.
Ja ainakin Spiegel Online myöntää, että:
Eurokriisi ei koskaan koskaan mennyt pois, se vain peitettiin EKP: n halvoilla miljardeilla. Kriisi voi palata milloin tahansa, jos rahoitusmarkkinat menettävät luottamuksensa, jos sijoittajat vetäytyvät tai jos keinottelijat aloittavat vedonlyönnin yksittäisiä maita vastaan. Tai sellaisenaan euroa vastaan.
Se on todellisuus.
Ainoastaan ja yksin EKP on estänyt maksukyvyttömyyden useissa jäsenvaltioissa vuonna 2010 ja uudelleen vuonna 2012.
Yhteinen valuutta on säilynyt vain, koska EKP on järjestelmällisesti rikkonut peruskirjojen määräyksiä (Treaty rules) , vaikka se väittää toisin, ja komissio on sulkenut silmänsä.
Tosiasia on, että EKP on rahoittanut julkisen talouden alijäämää toukokuusta 2010 lähtien ja vaikka he voivat väittää, että ne ovat vain
ostaneet miljardeilla euroilla valtion joukkovelkakirjoja ”hallinnon likviditeetin turvaamiseksi", totuus on tietenkin toinen.
Spiegel Online yrittää kääntää kaikki Italian syyksi.
He väittävät, että vireillä olevan kriisin syynä on:
… Se että Italia ei noudata sääntöjä.
He eivät puhu meneillään olevien vaihtotaseiden ylijäämistä, joita erityisesti Saksa on ylläpitänyt, mikä on suuresti rikkonut euroalueen sääntöjä.
Saksan ulkoiset ylijäämät (kolmen vuoden keskiarvo) ovat nousseet 6,2 prosentista suhteessa BKT: hen vuonna 2012 8,4 prosenttiin vuonna 2017, jolloin makrotalouden epätasapaino-menettelyssä sallittu enimmäismäärä on 6 prosenttia suhteessa BKT: hen. Jos siis Saksa olisi kuluttanut enemmän kotimaassaan, muiden jäsenvaltioiden ei tarvitsisi kannustaa omaa kotimaista kysyntäänsä yhtä paljon.
On naurettavaa eristää Italia tällä nykyisellä kaudella ja syyttää sitä euroalueen heikentämisestä.
Viimeaikaiset kansantalouden tilitiedot osoittavat, kuinka yleisesti euroalueen talous on heikosti kehittynyt. Tällä ei ole mitään tekemistä Italian kanssa ja kaikki on seurausta huonosti suunnitellusta rahajärjestelmästä, joka edellyttää sääntöjen mukaisesti tiukkaa kurinpitoa, mikä puolestaan on vastoin finanssipolitiikan vastuullista käyttöä.
Spiegel Online käyttää myös väitettä sukupolvien välisestä epäreiluudesta, siitä että nykyisen sukupolven rahoittamiseen liittyvä kasvava velka tarkoittaisi sitä, että heidän lapsensa on maksettava velat jonakin päivänä takaisin.
Ja Spiegel kirjoittaa, että:
Ne, jotka väittävät, että Italian on lisättävä kansalaistensa ostovoimaa tulevien sukupolvien kustannuksella taloudellisen nousun aikaansaamiseksi, eivät ota huomioon maan merkittäviä rakenteellisia alijäämiä.
[ja]… uhkaavan kansallisen velan kasvun riskit…
Allaolevasta näemme, että tämä lausunto on suurelta osin väärä.
Spiegel Online käyttää termejä, kuten "itsepäinen lapsi" kuvaamaan Italian hallituksen jäseniä:
… Mistä löydät itsepäisen lapsen, joka pitää rangaistusta rohkaisuna?Moraalipeliä, jossa on alentavia vihjeitä Italialle.
Tarkoituksena on, että Euroopan komissio on jumiutunut. Se voit vaatia säästötoimia, vaikka Italian julkisen talouden suunnitelma sopii vakaus- ja kasvusopimuksen finanssipolitiikkaan.
Mutta he käsittelevät nyt suurta taloutta ja hallitusta, joka on ollut skeptinen koko Euroopalle.
Tämä ei ole Syriza, jota he aikovat nyt kiusata.
Komissio toivoo selvästi, että joukkolainamarkkinat nostavat Italian valtionvelan tuottoa ja pakottavat hallituksen parantamaan politiikkaansa.
Mutta se työntää Italiaa kuilun partaalle ja tulokset ovat ennustettavissa.
Joten miksi kriisi?
Uuden Italian hallituksen esittämä tarkistettu julkisen talouden suunnitelma ehdotti vain, että julkisen talouden alijäämä oli 2,4 prosenttia suhteessa BKT: hen vuonna 2019, minkä jälkeen alijäämä supistuisi voimakkaasti sen jälkeen.
Muista, että puhumme nyt yleisen lopullisen julkisen talouden tasapainosta, mukaan lukien valtionvelan korkomaksut.
2,4 prosenttia BKT: stä on selvästi 3 prosentin vakaus- ja kasvusopimuksen kynnysarvon mukainen.
Vuoden 2012 finanssipoliittisen sopimuksen mukaan, joka on "vakaus- ja kasvusopimuksen tiukempi versio", sovelletaan "rakenteellista alijäämää, joka ei ylitä maakohtaista keskipitkän aikavälin budjettitavoitetta, jonka enimmäismääräksi voidaan asettaa 0,5 prosenttia" suhteessa BKT: hen valtioille, joiden velka suhteessa BKT: hen on yli 60% ”.
Joten ei ole vain pelkkä 3 prosentin kynnys, joka on eurooppalaisen lainsäädännön mukainen.
Euroopan komission väite on, että Italian hallituksen ehdottama 2,4 prosentin alijäämä suhteessa BKT: hen on liian suuri sen varmistamiseksi, että se edistää julkisen velkasuhteen pienentämistä, joka on noin 131,8 prosenttia suhteessa BKT: hen.
Komissio julkaisi 23. toukokuuta 2018 - Italian vuoden 2018 vakausohjelman arvioinnin - ja totesi seuraavaa:
1. ”Italiaan sovelletaan tällä hetkellä vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osaa ja sen olisi varmistettava riittävä edistys kohti keskipitkän aikavälin tavoitettaan (keskipitkän aikavälin talousarvion tavoite).
2. ”Koska velkasuhde oli 131,8 prosenttia suhteessa BKT: hen vuonna 2017, se ylittää 60 prosentin viitearvon suhteessa BKT: hen, Italiaa sovelletaan myös velan vähentämisperusteena.”
3. ”Koska Italian hallinto ei ole noudattanut velan vähentämistä koskevaa vertailuarvoa vuosina 2016 ja 2017, komissio antoi 23. toukokuuta 2018 Euroopan Unionin konsolidoidun perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisen kertomuksen, jossa analysoidaan, täyttääkö Italiaperussopimuksen velkakriteerit. Kertomuksessa todettiin, että perustamissopimuksessa ja asetuksessa (EY) N: o 1467/1997 määritelty velkakriteeri olisi katsottava tällä hetkellä noudatetuksi ja että näin ollen tässä vaiheessa ei ole perusteltua noudattaa alijäämää koskevaa menettelyä.
"He ilmoittivat, että he arvioivat myönteisesti ehtojen "noudattamista", perustuen uusiin tietoihin. hallituksen uudet julkisen talouden suunnitelmat.
He väittivät myös, että Italian talouden elpyminen oli vahvistunut ja talous kasvaa 1,5 prosenttia vuonna 2018.
Empiirinen todellisuus
Tuoreimmat Eurostatin BKT-tiedot ovat nyt saatavilla syyskuun neljänneksestä 2018 ja ne osoittavat euroalueen yleisen kasvun hidastumista ja nollakasvua Italiassa.
Saavuttaakseen komission toukokuun 2018 mukaisen arvion, jonka mukaista Italian BKT: n kasvun olisi pitänyt olla 2018, Italian pitäisi kasvaa lähes mahdottomalla 1,4 prosentilla vuoden viimeisellä neljänneksellä.
Lokakuussa 2017 laaditun vuoden 2018 talousarviota koskevan suunnitelman (DBP), joka oli edellisen Italian hallituksen työ, mukaan julkisen talouden aljäämä laskisi 0,8 prosenttiin BKT: stä vuonna 2019 1,5 prosentin kasvutavoitteen perusteella.
Todellisuudessa BKT: n tavoitetta ei saavuteta.
BKT: n kehitys on kaukana vahvistumisesta, ja se on lähes negatiivinen.
Tämä tarkoittaa sitä, että finanssipoliittiseen tasapainon suhdannevaihtelut osoittavat että Italia siirtyy korkeampaan alijäämätilaan ja se tarkoittaa, että DBP: n alkuperäistä tavoitetta ei voida saavuttaa, vaan on myös vastuutonta yrittää päästä siihen.
Tässä on vertailu euroalueen ja Italian BKT: n kehityksestä maaliskuun 2008 neljänneksestä ennen kriisiä.
Italian talous on nyt 5 prosenttia pienempi, eikä sitä voida pitää "toipuneena" mitenkään sanan varsinaisessa merkityksessä.
Seuraava kaavio esittää kunkin vuosineljänneksen kasvuvauhdin maaliskuun 2015 ja syyskuun neljänneksen 2018 välillä.
Italia on nyt uudestaan alhaalla, samalla kun myös muut euroalueen maat ovat kasvun suhteen hidastuneet huomattavasti.
Italian neljännesvuosittainen kasvuvauhti on laskenut, koska se saavutti melko vaimean huippun (O,51 prosenttia) maaliskuussa 2015.
Tämän pitäisi osoittaa, että arvioni Italian mahdottomuudesta lähestyä komission toukokuun 2018 arvioita on terveellä pohjalla.
Seuraavassa kaaviossa esitetään kokonaistyöttömyysaste ja - ja nuorisotyöttömyysluvut vuoden 1985 maaliskuun vuosineljänneksestä kesäkuun neljännekseen 2018.
Ei ole mitään järkeä todeta, että Italia olisi toipunut globaalista finanssikriisistä (GFC). Se, että nuorisotyöttömyys on edelleen noin 32 prosenttia (nousten vuoden 2007 kesäkuun alimmasta 20,4 prosentista), tarkoittaa sitä, että nuoren sukupolvelta puuttuu olennaiset mahdollisuudet selviytyä sujuvasti koulusta työelämään ja saada tarvittava työkokemus turvallisemman aikuiselämän edellytykseksi.
Viime vuosien aikana Italialle aiheutetun kurinpitopolitiikan vaikutukset tuleville sukupolville tulevat olemaanpäinvstaisia kuin on oletettu.
Nämä ovat todellisia kustannuksia, eivät niinkään pysäytettyä ”velkataakkaa”, joka yleensä väitetään edustavan sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta.
Voimme odottaa työttömyysasteen nousevan jälleen, kun kasvu on laskenut nollaan.
Muista, että työttömyys on vain jäävuoren huippu.
Lisätietoja tästä kohdasta on blogikirjoituksessa - Tarkastellaan nyt työmarkkinatilannetta, jolle on ominaista pysyvästi korkea työttömyys kokonaisuudessaan ja nuorten tilannetta, ja kaikkia tähän tilanteeseen liittyviä ongelmia - matalat palkat, lisääntynyt köyhyysaste, epävarmat työpaikat jakaikki muu.
Seuraavassa kaaviossa esitetään kokonaistyöttömyysaste ja - ja nuorisotyöttömyysluvut vuoden 1985 maaliskuun vuosineljänneksestä kesäkuun neljännekseen 2018.
Ei ole mitään järkeä todeta, että Italia olisi toipunut globaalista finanssikriisistä (GFC). Se, että nuorisotyöttömyys on edelleen noin 32 prosenttia (nousten vuoden 2007 kesäkuun alimmasta 20,4 prosentista), tarkoittaa sitä, että nuoren sukupolvelta puuttuu olennaiset mahdollisuudet selviytyä sujuvasti koulusta työelämään ja saada tarvittava työkokemus turvallisemman aikuiselämän edellytykseksi.
Viime vuosien aikana Italialle aiheutetun kurinpitopolitiikan vaikutukset tuleville sukupolville tulevat olemaanpäinvstaisia kuin oin oletettu.
Nämä ovat todellisia kustannuksia, eivät niinkään pysäytettyä ”velkataakkaa”, joka yleensä väitetään edustavan sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta.
Voimme odottaa työttömyysasteen nousevan jälleen, kun kasvu on laskenut nollaan.
Muista, että työttömyys on vain jäävuoren huippu.
Lisätietoja tästä kohdasta on blogikirjoituksessa 5. lokakuuta 2009.
Kun nämä tiedot pidetään mielessä, olisi täysin väärin asettaa Italialle lisättyjä säästövaatimuksia.
Julkisen velan dynamiikka
Ja tässä on yksi tosiseikka, joka rahoitusmarkkinoilla on mitä suurimmassa määrin sivuutettu.
Indeksit on asetettu 100: ksi vuonna 1995. Indeksit ovat 100 vuonna 1995.
Ranska 75,6 pistettä ja Espanja 59,0 pistettä.
Euroalueen velkasuhde nousi yön yli 22,4 prosenttiyksikköä.
Itse asiassa, kuten seuraavassa kaaviossa käy ilmi, Italia on kokenut julkisen velkasuhteen pienimmän muutoksen vuodesta 1995.
Joten kun Spiegel Online puhuu "romahdusmaisesta kansallisesta velan kasvusta", tiedätte, että kyseessä on valhe ja tuo esiin artikkelin motivaation.
Tämä motivaation tarkoituksena ei todellakaan ole oikeasti informoida heidän lukijakuntaansa.
Lisäksi edellisestä kaaviossa voittodeta, että julkisen velan suhdeluvun muutos vuodesta 1995 on ollut Italialle vaatimaton, mutta seuraava kaavio osoittaa sen selkeämmin.
Tosiasia on, että Italian julkisen velan suhde nousi 1980-luvulla ja on ollut melko vakaa. Ja se on ollut osa ongelmaa.
Lähentymiskriteerien mukaan päästäkseen Maastrichtin yleissopimuksen mukaiseen yhteisvaluuttaprosessin vaiheeseen 3 Italia joutui nostamaan verotusta ankarasti 1990-luvun puolivälissä ja loppupuolelta.
Tämä säästö on tuottanut suhteellisen huonon BKT: n kasvun, josta Italia on kärsinyt.
Velkasuhde nousee todennäköisesti joka tapauksessa, jos kurinpitopolitiikkaa toteutetaan, koska nimittäjä (BKT) laskee nopeammin kuin velkojen lyhentäminen nykyisissä olosuhteissa.
Euroopan komission taloustieteilijöiden on ymmärrettävä.
Heidän on ymmärrettävä, että se, että ne ovat aiheuttaneet ongelman arvioinneillaan (edellä oleva linkki), ja että toimet ovat haitallisia, jos Italia pakotettaisiin edelleen vähentämään kotimaisia menojaan.
Ja se tarkoittaa, että koko farssi on valtapeliä ja tietyn ideologian täytäntöönpanoa, eikä sillä ole mitään tekemistä tilanteen taloudellisuuden faktojen kanssa.
Tilanteenseen sopiva taloudellinen suositus - epäilemättä - sallisi paljon korkeamman julkisen talouden alijäämän kuin uusi mitä Italian hallitus ehdotti.
Finanssipolitiikan dynamiikka
Ja tässä on toinen todellisuus.
Koko julkisen talouden alijäämä vuonna 2017 oli 2,4 prosenttia suhteessa BKT: hen.
Tarkoituksena oli, että ensisijainen julkisen talouden rahoitusasema oli ylijäämäinen (1,2 prosenttia suhteessa BKT: hen).
Vähemmän verotuloja
Italia on ollut jo useiden vuosien ajan ensisijainen talousarvio.
Seuraavassa kaaviossa esitetään tosiasiallinen ja ensisijainen julkisen talouden tasapaino (Istituto Nazionale di Statistica).
Italiaa on vaikea pitää huonosti hoidettuna taloutena.
Kaukana siitä.
Italiaa koskeva väite on aina ollut se, että sillä on oltava suuri primaarinen julkisen talouden ylijäämä varmistaakseen, ettei aiheuteta "lumipalloefektiä".
Tarkoituksena on väittää, että jos Italiassa yritetään pienentää ensisijaisia ylijäämiä, alhaisen kasvun ja korkean inflaatiovaaran oloissa, velka alkaa kiihtyä, varsinkin jos korot alkavat nousta nopeammin kuin inflaatio.
Tällaisen päättelyn ongelmana on, että toinen tapa julkisen velan vakauttamiseksi on saavuttaa nopeampi kasvuvauhti. Ensisijaiset budjettiylijäämät ylijäämät sotivat tätä mahdollisuutta vastaan.
Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että Italia on jumissa jossakin dystopiassa - alhainen kasvu, jatkuva korkea työttömyys, hidas palkkojen kasvu, lisääntynyt köyhyysaste ja lisääntyvä sosiaalinen epävakaus.
Tällaisen dystopian politiikka on epävakaa.
Italian on yksinkertaisesti poistuttava euroalueelta paetakseen tätä dystopiaa.
Yleisen finanssipolitiikan suuren koronpalvelukomponentin osalta jotkut saattavat väittää, että nämä korkomaksut, jotka tällä hetkellä ovat noin 4,3 prosenttia BKT: stä, ovat kannustinlähteitä, koska ne edustavat julkista tulovirtaa valtiosta riippumattomaan sektoriin.
Ongelmana on, että merkittävä osa näistä virroista menee EKP: hen, jolla on yli 560 miljardia euroa Italian valtionvelasta eli noin 18 prosenttia.
Italian sijoittajilla on noin 70 prosenttia Italian valtion veloista. Euroalueen ulkopuoliset velanhaltijat muodostavat noin 5 prosenttia kaikista veloista.
Julkisen talouden rahoitusaseman supistuminen Italiassa näkyy seuraavassa kaaviossa, jossa on otettu huomioon julkisen talouden tasapainon muutos viimeisen 12 kuukauden aikana (prosentteina BKT: stä).
Positiivinen muutos osoittaa, että alijäämä on laskussa.
Italia on kärsinyt huomattavasta supistuvasta finanssipoliittisesta muutoksesta tänä aikana, mikä on osittain syy siihen, että sen kasvuvauhti on laskenut nollaan ja menossa kohden taantumaa.
Lopullinen tapa ymmärtää Italian tilannetta on tarkastella ”suhdannekorjattua ensisijaista julkisen talouden tasapainoa” (prosentteina potentiaalista BKT: stä).
Syklinen sopeutusprosessi pyrkii luomaan mittarin harkinnanvaraisesta finanssipoliittisesta asemasta riippumatta automaattisista vakauttajista.
Tämä tarkoittaa sitä, että kiertotaloudellisista vaikutuksia (sosiaaliturvamaksut) ja luodaan mittarit verotuksellista vaikutuksista menoihin ja verotuloihin, jotka aiheutuvat "täystyöllisyyttä" vajaammasta taloudesta.
Tämä toimenpide on peräisin IMF: stä ja todennäköisesti se aliarvioi supistumisen astetta.Lisätietoja tästä on seuraavissa blogikirjoituksissa:
1. Rakenteelliset puutteet - suuri työ! (15. toukokuuta 2009).
2. Rakenteelliset alijäämät ja automaattiset vakauttajat (29. marraskuuta 2009).
Prosessi edellyttää siis täyttä aktiviteettitasoa, jossa automaattisten vakauttajien (syklinen komponentti) vaikutus on nolla.Tässä vertailuarvossa verrataan sitten julkisia menoja ja verotuloja, mikä antaa "rakenteellisen" tasapainon.
Seuraavassa kaaviossa esitetään mittareita Italialle ja verrataan sitä samaan toimenpiteeseen ”kehittyneiden talouksien” osalta.
Positiivinen tulos osoittaa supistuvan aseman.
1990-luvun loppupuolella lähentymisprosessissa asetettu ankara säästöpakote on selvä, ja se tappoi talouskasvun ja lukitsi Italian korkeaan velkaantumattomuuden dystopiaan.
Jopa globaalin talouskriisin (GFC) aikana Italian hallitus ajoi edelleen harkinnanvaraisia supistuksia ja tämä asema on vahvistunut sitä seuraavana ajanjaksona.
On vaikea nähdä, että Italian talous kasvaisi sellaisella vauhdilla, joka riittäisi laskemaan sen korkeaa työttömyysastetta tällä finanssipolitiikalla.
Johtopäätös
Vaikka Euroopan komissio pyrkii kiusaamaan Italiaa "pelaamaan sääntöjä", on selvää, että säännöt ovatharhaiset ja hyvinvointia vastaan.
Kansalaisyhteiskunnat eivät kestä pitkitettyjä säästöjä ja siihen liittyviä patologioita (kohonnut työttömyys, kasvava köyhyys, matalat palkat, sosiaalinen murtuminen).
Italialaiset nuoret kohtaavat synkän tulevaisuuden, jos tilanne jatkuu.
EKP: n on ryhdyttävä toimiin, aivan kuten kesäkuussa 2012, kun joukkovelkakirjamarkkinat nostivat niiden tuottoa, ja kun ne kelpaavat vastineeksi Italian valtion velkaan.
Miten tämä interventio rakentuu - "kierre" - ei muuta todellisuutta.
Ainoa väline Italian maksukyvyttömyyden ja euroalueella jatkamisen välillä on keskuspankki.
Epävarmuustekijöitä ovat se, millainen rooli komissiolla on tässä "kukkotappelussa" ja onko italialainen bravoo edelleen vastarintakykyinen.
Toivon, että Italian hallitus pitää paikkansa ja pakottaa komission perääntymään.
Italia tarvitsee nykyisin paljon suuremman alijäämän kuin 2,4 prosenttia, mutta jopa hallituksen vuoden 2019 julkisen talouden ehdotus on parempi kuin komission vaatima.
Jälkimmäisen -komission - on tiedettävä, että sen vaatimukset pakottavat Italian taantumaan.
Niille ideologia ja ”kurinalaisuus” ovat itsestäänslvyyksiä etenkin muualla - jopa koskien oiman maanosan ihmiä
Se riittää tänään!
(c) Tekijänoikeus 2018 William Mitchell. Kaikki oikeudet pidätetään.
Levitä sanaa ...
Tässä linkki tämän käännöjksen alkuperäistekstiin!
Maanantaina 5. marraskuuta 2018
Laajasti luettu saksalainen uutissivusto Spiegel Online julkaisi viime viikolla hämmästyttävän artikkelin (1. marraskuuta 2018) - Italia kaksinkertaistaa uhkan euroalueen vakaudelle -, mikä vahvistaa minulle, että euroalueella on tapahtunut hyvin vähän edistystä kulttuurisen ymmärryksen alueella sitten GFC: n (Globaali finanssikriisi) alkamisen jälkeen.
Tämä puolestaan kertoo minulle, että rahaliitto ei pysty irtaututumaan säästötoimenpiteistä, ja se on nyt lähempänä hajoamista kuin koskaan ennen, ajatellen seuraavan kriisin tulemista. Italian tilanne on Euroopan komission pahin painajainen. Sitä voitaisiin verrata EKP: n ja Kansainvälisen valuuttarahaston harjoittamaan Kreikan kiusaamiseen vain osittain ensiksikin Kreikan talouden koon takia, mutta myös siksi, että heillä oli Tsipras ja Syriza. He tiesivät, että poliisi tulisi väliin ja ryhtyisi osaltaan uusliberaalien suunnitelmien toteuttajaksi.
Mutta Italian poliitikot voivat osoittautua erilaisiksi - toivotaan niin. Italia on suuri talous ja yksi yhteisön alkuperäisistä jäsenistä. Niinpä panokset ovat korkeampia. Mutta se, mitä komissio vaatii Italialta nykytilanteessa, jossa talouskasvu on nolla ja jossa valtavat ensisijaiset julkisen talouden ylijäämät olisivat täysin vastuutonta politiikkaa. Se ei tule edes saavuttamaan komission edellyttämiä tavoitteita vähentää julkisen velan suhdetta. On todennäköistä, että komission strategia, jos se onnistuu kurittamaan Italian hallitusta, nostaa tätä suhdetta edelleen. Ja tällä välin Italia vaeltaa eräänlaisessa uusliberaalissa dystopiassa. Italian pitäisi johtaa muita jäsenvaltioita ulos tästä uusliberalisesta katastrofista.
Spiegelin artikkelissa väitetään, että:
Pelot kasvavat, että euron kriisi saattaa pian palata. Italia voisi aiheuttaa ketjureaktion, jos se ei vastaa Euroopan unionin vaatimusta, että se hillitsee suunnitelemaansa alijäämää, siis menoja. Huoli kasvaa Brysselissä ja rahoitusmarkkinoilla.
Niinpä Italia on syyllinen.
Tämä on Saksan näkemys.
He ilmoittavat, että Euroopan komission päätös pakottaa Italia tarkistamaan julkisen talouden suunnitelma kolmen viikon kuluessa:
… Oli ennennäkemätöntä Euroopan Unionin historiassa ja Italian nöyryytyksessä.
Italialaiset näyttävät vastanneen tietynlaisella uholla, ja Lega-johtaja Matteo Salvini vaati, että ”leveilevien herrojen tulisi astua sivuun”.
Pääministeri Giuseppe Conte mainittiin sanoneen:
Mitä enemmän tutkin talousarvioesitystä, sitä enemmän pidän siitä.
Tosiasia on, että uuden hallituksen laatima finanssipoliittinen suunnitelma "täyttää vaalilupaukset". Toisin sanoen italialaiset äänestivät selvästi luvatun politiikan puolesta ja Euroopan komission puuttuminen vain korostaa Euroopan unionin ja sen toimielinten epädemokraattista luonnetta.
Spiegel Online -artikkeli on tiukasti Brysselin puolella, yllätys yllätys....
Se kirjoittaa:
Euro-ryhmän jäsenenä, joka hallitsee yhteistä valuuttaa, Italia suostui noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Aiemmat Italian hallitukset allekirjoittivat sopimuksia, joita sovelletaan edelleen heidän seuraajiinsa. Ja kun Italian hallitus rikkoo näitä sääntöjä, se vaarantaa paitsi oman maansa hyvinvoinnin myös koko valuuttaunionin.
Varmalta kuulostaa. Uusi hallitus voi kuitenkin hylätä nämä säännöt ja vauhdittaa uusia sopimuksia.
Mutta Spiegel Online uskoo, että Italian hallituksen osoittama aikomus nojautua kansalaisten tahtoon sen julkisen talouden suunnitelmaan avulla on yksinkertaisesti "kiristystä".
Italia on valittu "rahapulapommiksi maanosan keskellä".
Se väittää, että ”Italexitillä” olisi tuhoisia seurauksia - ei ainoastaan maalle vaan myös euroalueeseen kuuluville talouksille. ”Toisin sanoen vakiolinja, joka on nojauduttu aina, kun kansakunta pyrkii puolustamaan demokraattisia aikomuksiaan. Se on suunniteltu luomaan irrationaalista pelkoa ja estämään kansallista tahtotilaa.
Pohdin kaikkia näitä tapauksia 2015-teoksessani - Euroalueen Dystopia (Eurozone Dystopia): Ryhmämielisyys ja kieltäminen suuressa mittakaavassa - ja totesin, että Italia olisi paljon parempi olla euroalueen ulkopuolella kuin se pysyä sen sisällä.
Siitä saattaisi tulla siirtymäkustannuksia, jotka saattasivat olla merkittäviä, mutta sitten kun sopeutuminen on suoritettu, tulevaisuus olisi paljon kirkkaampi kuin yhteisvaluutan alaisena.
Ja ainakin Spiegel Online myöntää, että:
Eurokriisi ei koskaan koskaan mennyt pois, se vain peitettiin EKP: n halvoilla miljardeilla. Kriisi voi palata milloin tahansa, jos rahoitusmarkkinat menettävät luottamuksensa, jos sijoittajat vetäytyvät tai jos keinottelijat aloittavat vedonlyönnin yksittäisiä maita vastaan. Tai sellaisenaan euroa vastaan.
Se on todellisuus.
Ainoastaan ja yksin EKP on estänyt maksukyvyttömyyden useissa jäsenvaltioissa vuonna 2010 ja uudelleen vuonna 2012.
Yhteinen valuutta on säilynyt vain, koska EKP on järjestelmällisesti rikkonut peruskirjojen määräyksiä (Treaty rules) , vaikka se väittää toisin, ja komissio on sulkenut silmänsä.
Tosiasia on, että EKP on rahoittanut julkisen talouden alijäämää toukokuusta 2010 lähtien ja vaikka he voivat väittää, että ne ovat vain
ostaneet miljardeilla euroilla valtion joukkovelkakirjoja ”hallinnon likviditeetin turvaamiseksi", totuus on tietenkin toinen.
Spiegel Online yrittää kääntää kaikki Italian syyksi.
He väittävät, että vireillä olevan kriisin syynä on:
… Se että Italia ei noudata sääntöjä.
He eivät puhu meneillään olevien vaihtotaseiden ylijäämistä, joita erityisesti Saksa on ylläpitänyt, mikä on suuresti rikkonut euroalueen sääntöjä.
Saksan ulkoiset ylijäämät (kolmen vuoden keskiarvo) ovat nousseet 6,2 prosentista suhteessa BKT: hen vuonna 2012 8,4 prosenttiin vuonna 2017, jolloin makrotalouden epätasapaino-menettelyssä sallittu enimmäismäärä on 6 prosenttia suhteessa BKT: hen. Jos siis Saksa olisi kuluttanut enemmän kotimaassaan, muiden jäsenvaltioiden ei tarvitsisi kannustaa omaa kotimaista kysyntäänsä yhtä paljon.
On naurettavaa eristää Italia tällä nykyisellä kaudella ja syyttää sitä euroalueen heikentämisestä.
Viimeaikaiset kansantalouden tilitiedot osoittavat, kuinka yleisesti euroalueen talous on heikosti kehittynyt. Tällä ei ole mitään tekemistä Italian kanssa ja kaikki on seurausta huonosti suunnitellusta rahajärjestelmästä, joka edellyttää sääntöjen mukaisesti tiukkaa kurinpitoa, mikä puolestaan on vastoin finanssipolitiikan vastuullista käyttöä.
Spiegel Online käyttää myös väitettä sukupolvien välisestä epäreiluudesta, siitä että nykyisen sukupolven rahoittamiseen liittyvä kasvava velka tarkoittaisi sitä, että heidän lapsensa on maksettava velat jonakin päivänä takaisin.
Ja Spiegel kirjoittaa, että:
Ne, jotka väittävät, että Italian on lisättävä kansalaistensa ostovoimaa tulevien sukupolvien kustannuksella taloudellisen nousun aikaansaamiseksi, eivät ota huomioon maan merkittäviä rakenteellisia alijäämiä.
[ja]… uhkaavan kansallisen velan kasvun riskit…
Allaolevasta näemme, että tämä lausunto on suurelta osin väärä.
Spiegel Online käyttää termejä, kuten "itsepäinen lapsi" kuvaamaan Italian hallituksen jäseniä:
… Mistä löydät itsepäisen lapsen, joka pitää rangaistusta rohkaisuna?Moraalipeliä, jossa on alentavia vihjeitä Italialle.
Tarkoituksena on, että Euroopan komissio on jumiutunut. Se voit vaatia säästötoimia, vaikka Italian julkisen talouden suunnitelma sopii vakaus- ja kasvusopimuksen finanssipolitiikkaan.
Mutta he käsittelevät nyt suurta taloutta ja hallitusta, joka on ollut skeptinen koko Euroopalle.
Tämä ei ole Syriza, jota he aikovat nyt kiusata.
Komissio toivoo selvästi, että joukkolainamarkkinat nostavat Italian valtionvelan tuottoa ja pakottavat hallituksen parantamaan politiikkaansa.
Mutta se työntää Italiaa kuilun partaalle ja tulokset ovat ennustettavissa.
Joten miksi kriisi?
Uuden Italian hallituksen esittämä tarkistettu julkisen talouden suunnitelma ehdotti vain, että julkisen talouden alijäämä oli 2,4 prosenttia suhteessa BKT: hen vuonna 2019, minkä jälkeen alijäämä supistuisi voimakkaasti sen jälkeen.
Muista, että puhumme nyt yleisen lopullisen julkisen talouden tasapainosta, mukaan lukien valtionvelan korkomaksut.
2,4 prosenttia BKT: stä on selvästi 3 prosentin vakaus- ja kasvusopimuksen kynnysarvon mukainen.
Vuoden 2012 finanssipoliittisen sopimuksen mukaan, joka on "vakaus- ja kasvusopimuksen tiukempi versio", sovelletaan "rakenteellista alijäämää, joka ei ylitä maakohtaista keskipitkän aikavälin budjettitavoitetta, jonka enimmäismääräksi voidaan asettaa 0,5 prosenttia" suhteessa BKT: hen valtioille, joiden velka suhteessa BKT: hen on yli 60% ”.
Joten ei ole vain pelkkä 3 prosentin kynnys, joka on eurooppalaisen lainsäädännön mukainen.
Euroopan komission väite on, että Italian hallituksen ehdottama 2,4 prosentin alijäämä suhteessa BKT: hen on liian suuri sen varmistamiseksi, että se edistää julkisen velkasuhteen pienentämistä, joka on noin 131,8 prosenttia suhteessa BKT: hen.
Komissio julkaisi 23. toukokuuta 2018 - Italian vuoden 2018 vakausohjelman arvioinnin - ja totesi seuraavaa:
1. ”Italiaan sovelletaan tällä hetkellä vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osaa ja sen olisi varmistettava riittävä edistys kohti keskipitkän aikavälin tavoitettaan (keskipitkän aikavälin talousarvion tavoite).
2. ”Koska velkasuhde oli 131,8 prosenttia suhteessa BKT: hen vuonna 2017, se ylittää 60 prosentin viitearvon suhteessa BKT: hen, Italiaa sovelletaan myös velan vähentämisperusteena.”
3. ”Koska Italian hallinto ei ole noudattanut velan vähentämistä koskevaa vertailuarvoa vuosina 2016 ja 2017, komissio antoi 23. toukokuuta 2018 Euroopan Unionin konsolidoidun perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisen kertomuksen, jossa analysoidaan, täyttääkö Italiaperussopimuksen velkakriteerit. Kertomuksessa todettiin, että perustamissopimuksessa ja asetuksessa (EY) N: o 1467/1997 määritelty velkakriteeri olisi katsottava tällä hetkellä noudatetuksi ja että näin ollen tässä vaiheessa ei ole perusteltua noudattaa alijäämää koskevaa menettelyä.
"He ilmoittivat, että he arvioivat myönteisesti ehtojen "noudattamista", perustuen uusiin tietoihin. hallituksen uudet julkisen talouden suunnitelmat.
He väittivät myös, että Italian talouden elpyminen oli vahvistunut ja talous kasvaa 1,5 prosenttia vuonna 2018.
Empiirinen todellisuus
Tuoreimmat Eurostatin BKT-tiedot ovat nyt saatavilla syyskuun neljänneksestä 2018 ja ne osoittavat euroalueen yleisen kasvun hidastumista ja nollakasvua Italiassa.
Saavuttaakseen komission toukokuun 2018 mukaisen arvion, jonka mukaista Italian BKT: n kasvun olisi pitänyt olla 2018, Italian pitäisi kasvaa lähes mahdottomalla 1,4 prosentilla vuoden viimeisellä neljänneksellä.
Lokakuussa 2017 laaditun vuoden 2018 talousarviota koskevan suunnitelman (DBP), joka oli edellisen Italian hallituksen työ, mukaan julkisen talouden aljäämä laskisi 0,8 prosenttiin BKT: stä vuonna 2019 1,5 prosentin kasvutavoitteen perusteella.
Todellisuudessa BKT: n tavoitetta ei saavuteta.
BKT: n kehitys on kaukana vahvistumisesta, ja se on lähes negatiivinen.
Tämä tarkoittaa sitä, että finanssipoliittiseen tasapainon suhdannevaihtelut osoittavat että Italia siirtyy korkeampaan alijäämätilaan ja se tarkoittaa, että DBP: n alkuperäistä tavoitetta ei voida saavuttaa, vaan on myös vastuutonta yrittää päästä siihen.
Tässä on vertailu euroalueen ja Italian BKT: n kehityksestä maaliskuun 2008 neljänneksestä ennen kriisiä.
Italian talous on nyt 5 prosenttia pienempi, eikä sitä voida pitää "toipuneena" mitenkään sanan varsinaisessa merkityksessä.
Seuraava kaavio esittää kunkin vuosineljänneksen kasvuvauhdin maaliskuun 2015 ja syyskuun neljänneksen 2018 välillä.
Italia on nyt uudestaan alhaalla, samalla kun myös muut euroalueen maat ovat kasvun suhteen hidastuneet huomattavasti.
Italian neljännesvuosittainen kasvuvauhti on laskenut, koska se saavutti melko vaimean huippun (O,51 prosenttia) maaliskuussa 2015.
Tämän pitäisi osoittaa, että arvioni Italian mahdottomuudesta lähestyä komission toukokuun 2018 arvioita on terveellä pohjalla.
Tarkastellaan nyt työmarkkinatilannetta, jolle on ominaista pysyvästi korkea työttömyys kokonaisuudessaan ja nuorten tilannetta, ja kaikkia tähän tilanteeseen liittyviä ongelmia - matalat palkat, lisääntynyt köyhyysaste, epävarmat työpaikat ja kaikki muu.
Seuraavassa kaaviossa esitetään kokonaistyöttömyysaste ja - ja nuorisotyöttömyysluvut vuoden 1985 maaliskuun vuosineljänneksestä kesäkuun neljännekseen 2018.
Ei ole mitään järkeä todeta, että Italia olisi toipunut globaalista finanssikriisistä (GFC). Se, että nuorisotyöttömyys on edelleen noin 32 prosenttia (nousten vuoden 2007 kesäkuun alimmasta 20,4 prosentista), tarkoittaa sitä, että nuoren sukupolvelta puuttuu olennaiset mahdollisuudet selviytyä sujuvasti koulusta työelämään ja saada tarvittava työkokemus turvallisemman aikuiselämän edellytykseksi.
Viime vuosien aikana Italialle aiheutetun kurinpitopolitiikan vaikutukset tuleville sukupolville tulevat olemaanpäinvstaisia kuin on oletettu.
Nämä ovat todellisia kustannuksia, eivät niinkään pysäytettyä ”velkataakkaa”, joka yleensä väitetään edustavan sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta.
Voimme odottaa työttömyysasteen nousevan jälleen, kun kasvu on laskenut nollaan.
Muista, että työttömyys on vain jäävuoren huippu.
Lisätietoja tästä kohdasta on blogikirjoituksessa - Tarkastellaan nyt työmarkkinatilannetta, jolle on ominaista pysyvästi korkea työttömyys kokonaisuudessaan ja nuorten tilannetta, ja kaikkia tähän tilanteeseen liittyviä ongelmia - matalat palkat, lisääntynyt köyhyysaste, epävarmat työpaikat jakaikki muu.
Seuraavassa kaaviossa esitetään kokonaistyöttömyysaste ja - ja nuorisotyöttömyysluvut vuoden 1985 maaliskuun vuosineljänneksestä kesäkuun neljännekseen 2018.
Ei ole mitään järkeä todeta, että Italia olisi toipunut globaalista finanssikriisistä (GFC). Se, että nuorisotyöttömyys on edelleen noin 32 prosenttia (nousten vuoden 2007 kesäkuun alimmasta 20,4 prosentista), tarkoittaa sitä, että nuoren sukupolvelta puuttuu olennaiset mahdollisuudet selviytyä sujuvasti koulusta työelämään ja saada tarvittava työkokemus turvallisemman aikuiselämän edellytykseksi.
Viime vuosien aikana Italialle aiheutetun kurinpitopolitiikan vaikutukset tuleville sukupolville tulevat olemaanpäinvstaisia kuin oin oletettu.
Nämä ovat todellisia kustannuksia, eivät niinkään pysäytettyä ”velkataakkaa”, joka yleensä väitetään edustavan sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta.
Voimme odottaa työttömyysasteen nousevan jälleen, kun kasvu on laskenut nollaan.
Muista, että työttömyys on vain jäävuoren huippu.
Lisätietoja tästä kohdasta on blogikirjoituksessa 5. lokakuuta 2009.
Julkisen velan dynamiikka
Ja tässä on yksi tosiseikka, joka rahoitusmarkkinoilla on mitä suurimmassa määrin sivuutettu.
Indeksit on asetettu 100: ksi vuonna 1995. Indeksit ovat 100 vuonna 1995.
Ranska 75,6 pistettä ja Espanja 59,0 pistettä.
Euroalueen velkasuhde nousi yön yli 22,4 prosenttiyksikköä.
Joten kun Spiegel Online puhuu "romahdusmaisesta kansallisesta velan kasvusta", tiedätte, että kyseessä on valhe ja tuo esiin artikkelin motivaation.
Tämä motivaation tarkoituksena ei todellakaan ole oikeasti informoida heidän lukijakuntaansa.
Lisäksi edellisestä kaaviossa voittodeta, että julkisen velan suhdeluvun muutos vuodesta 1995 on ollut Italialle vaatimaton, mutta seuraava kaavio osoittaa sen selkeämmin.
Lähentymiskriteerien mukaan päästäkseen Maastrichtin yleissopimuksen mukaiseen yhteisvaluuttaprosessin vaiheeseen 3 Italia joutui nostamaan verotusta ankarasti 1990-luvun puolivälissä ja loppupuolelta.
Tämä säästö on tuottanut suhteellisen huonon BKT: n kasvun, josta Italia on kärsinyt.
Velkasuhde nousee todennäköisesti joka tapauksessa, jos kurinpitopolitiikkaa toteutetaan, koska nimittäjä (BKT) laskee nopeammin kuin velkojen lyhentäminen nykyisissä olosuhteissa.
Euroopan komission taloustieteilijöiden on ymmärrettävä.
Heidän on ymmärrettävä, että se, että ne ovat aiheuttaneet ongelman arvioinneillaan (edellä oleva linkki), ja että toimet ovat haitallisia, jos Italia pakotettaisiin edelleen vähentämään kotimaisia menojaan.
Ja se tarkoittaa, että koko farssi on valtapeliä ja tietyn ideologian täytäntöönpanoa, eikä sillä ole mitään tekemistä tilanteen taloudellisuuden faktojen kanssa.
Tilanteenseen sopiva taloudellinen suositus - epäilemättä - sallisi paljon korkeamman julkisen talouden alijäämän kuin uusi mitä Italian hallitus ehdotti.
Finanssipolitiikan dynamiikka
Ja tässä on toinen todellisuus.
Koko julkisen talouden alijäämä vuonna 2017 oli 2,4 prosenttia suhteessa BKT: hen.
Tarkoituksena oli, että ensisijainen julkisen talouden rahoitusasema oli ylijäämäinen (1,2 prosenttia suhteessa BKT: hen).
Vähemmän verotuloja
Italia on ollut jo useiden vuosien ajan ensisijainen talousarvio.
Seuraavassa kaaviossa esitetään tosiasiallinen ja ensisijainen julkisen talouden tasapaino (Istituto Nazionale di Statistica).
Italiaa on vaikea pitää huonosti hoidettuna taloutena.
Kaukana siitä.
Italiaa koskeva väite on aina ollut se, että sillä on oltava suuri primaarinen julkisen talouden ylijäämä varmistaakseen, ettei aiheuteta "lumipalloefektiä".
Tarkoituksena on väittää, että jos Italiassa yritetään pienentää ensisijaisia ylijäämiä, alhaisen kasvun ja korkean inflaatiovaaran oloissa, velka alkaa kiihtyä, varsinkin jos korot alkavat nousta nopeammin kuin inflaatio.
Tällaisen päättelyn ongelmana on, että toinen tapa julkisen velan vakauttamiseksi on saavuttaa nopeampi kasvuvauhti. Ensisijaiset budjettiylijäämät ylijäämät sotivat tätä mahdollisuutta vastaan.
Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että Italia on jumissa jossakin dystopiassa - alhainen kasvu, jatkuva korkea työttömyys, hidas palkkojen kasvu, lisääntynyt köyhyysaste ja lisääntyvä sosiaalinen epävakaus.
Tällaisen dystopian politiikka on epävakaa.
Italian on yksinkertaisesti poistuttava euroalueelta paetakseen tätä dystopiaa.
Yleisen finanssipolitiikan suuren koronpalvelukomponentin osalta jotkut saattavat väittää, että nämä korkomaksut, jotka tällä hetkellä ovat noin 4,3 prosenttia BKT: stä, ovat kannustinlähteitä, koska ne edustavat julkista tulovirtaa valtiosta riippumattomaan sektoriin.
Ongelmana on, että merkittävä osa näistä virroista menee EKP: hen, jolla on yli 560 miljardia euroa Italian valtionvelasta eli noin 18 prosenttia.
Italian sijoittajilla on noin 70 prosenttia Italian valtion veloista. Euroalueen ulkopuoliset velanhaltijat muodostavat noin 5 prosenttia kaikista veloista.
Julkisen talouden rahoitusaseman supistuminen Italiassa näkyy seuraavassa kaaviossa, jossa on otettu huomioon julkisen talouden tasapainon muutos viimeisen 12 kuukauden aikana (prosentteina BKT: stä).
Positiivinen muutos osoittaa, että alijäämä on laskussa.
Italia on kärsinyt huomattavasta supistuvasta finanssipoliittisesta muutoksesta tänä aikana, mikä on osittain syy siihen, että sen kasvuvauhti on laskenut nollaan ja menossa kohden taantumaa.
Syklinen sopeutusprosessi pyrkii luomaan mittarin harkinnanvaraisesta finanssipoliittisesta asemasta riippumatta automaattisista vakauttajista.
Tämä tarkoittaa sitä, että kiertotaloudellisista vaikutuksia (sosiaaliturvamaksut) ja luodaan mittarit verotuksellista vaikutuksista menoihin ja verotuloihin, jotka aiheutuvat "täystyöllisyyttä" vajaammasta taloudesta.
Tämä toimenpide on peräisin IMF: stä ja todennäköisesti se aliarvioi supistumisen astetta.Lisätietoja tästä on seuraavissa blogikirjoituksissa:
1. Rakenteelliset puutteet - suuri työ! (15. toukokuuta 2009).
2. Rakenteelliset alijäämät ja automaattiset vakauttajat (29. marraskuuta 2009).
Prosessi edellyttää siis täyttä aktiviteettitasoa, jossa automaattisten vakauttajien (syklinen komponentti) vaikutus on nolla.Tässä vertailuarvossa verrataan sitten julkisia menoja ja verotuloja, mikä antaa "rakenteellisen" tasapainon.
Seuraavassa kaaviossa esitetään mittareita Italialle ja verrataan sitä samaan toimenpiteeseen ”kehittyneiden talouksien” osalta.
Positiivinen tulos osoittaa supistuvan aseman.
1990-luvun loppupuolella lähentymisprosessissa asetettu ankara säästöpakote on selvä, ja se tappoi talouskasvun ja lukitsi Italian korkeaan velkaantumattomuuden dystopiaan.
Jopa globaalin talouskriisin (GFC) aikana Italian hallitus ajoi edelleen harkinnanvaraisia supistuksia ja tämä asema on vahvistunut sitä seuraavana ajanjaksona.
On vaikea nähdä, että Italian talous kasvaisi sellaisella vauhdilla, joka riittäisi laskemaan sen korkeaa työttömyysastetta tällä finanssipolitiikalla.
Johtopäätös
Vaikka Euroopan komissio pyrkii kiusaamaan Italiaa "pelaamaan sääntöjä", on selvää, että säännöt ovatharhaiset ja hyvinvointia vastaan.
Kansalaisyhteiskunnat eivät kestä pitkitettyjä säästöjä ja siihen liittyviä patologioita (kohonnut työttömyys, kasvava köyhyys, matalat palkat, sosiaalinen murtuminen).
Italialaiset nuoret kohtaavat synkän tulevaisuuden, jos tilanne jatkuu.
EKP: n on ryhdyttävä toimiin, aivan kuten kesäkuussa 2012, kun joukkovelkakirjamarkkinat nostivat niiden tuottoa, ja kun ne kelpaavat vastineeksi Italian valtion velkaan.
Miten tämä interventio rakentuu - "kierre" - ei muuta todellisuutta.
Ainoa väline Italian maksukyvyttömyyden ja euroalueella jatkamisen välillä on keskuspankki.
Epävarmuustekijöitä ovat se, millainen rooli komissiolla on tässä "kukkotappelussa" ja onko italialainen bravoo edelleen vastarintakykyinen.
Toivon, että Italian hallitus pitää paikkansa ja pakottaa komission perääntymään.
Italia tarvitsee nykyisin paljon suuremman alijäämän kuin 2,4 prosenttia, mutta jopa hallituksen vuoden 2019 julkisen talouden ehdotus on parempi kuin komission vaatima.
Jälkimmäisen -komission - on tiedettävä, että sen vaatimukset pakottavat Italian taantumaan.
Niille ideologia ja ”kurinalaisuus” ovat itsestäänslvyyksiä etenkin muualla - jopa koskien oiman maanosan ihmiä
Se riittää tänään!
(c) Tekijänoikeus 2018 William Mitchell. Kaikki oikeudet pidätetään.
Levitä sanaa ...
Tässä linkki tämän käännöjksen alkuperäistekstiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti