Rikkaimman prosentin hiilipäästöt yli kaksinkertaiset

 Rikkaimman prosentin hiilipäästöt yli kaksinkertaiset  verrattuna ihmiskunnan köyhimmän puoliskon päästöihin

Oxfam-julkaisu 21. syyskuuta 2020

Väestön rikkaimman prosentin osuus maailman hiilidioksidipäästöistä väestöstä on yli kaksinkertainen kuin niiden  3,1 miljardin ihmisen, jotka muodostivat ihmiskunnan köyhimmän puoliskon tarkastellun 25 vuoden jakson ennennäkemättömän kasvun aikana.

Oxfamin uusi raportti 'Hiilen ja eriarvoisuuden kohtalonyhteys' perustuu Tukholman ympäristöinstituutin kanssa tehtyyn tutkimukseen, ja se julkaistaan, kun maailman johtajat valmistautuvat tapaamaan YK: n yleiskokouksessa keskustelemaan maailmanlaajuisista haasteista, mukaan lukien ilmastokriisi.

Raportti arvioi kulutuksen päästöt eri tuloryhmien välillä 1990 ja 2015 - 25 vuotta jona ihmiskunta kaksinkertaisti hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Se havaitsi seuraavaa:   

Rikkain 10 prosenttia aiheutti yli puolet (52 prosenttia) päästöistä  vuosien 1990 ja 2015 välillä; rikkain yksi prosentti vastasivat 15 prosenttia päästöistä tänä aikana - enemmän kuin kaikki EU: n kansalaiset ja yli kaksi kertaa verrattuna ihmiskunnan köyhempään puoliskoon (7 prosenttia).

Tänä aikana rikkaimmat 10 prosenttia käytti kolmanneksen jäljellä olevasta maailman 1,5 C: n hiilibudjetistamme, kun väestön köyhimmän puoliskon osuus oli vain  vain 4 prosenttia. Hiilibudjetti on hiilidioksidin määrä, joka voidaan lisätä ilmakehään aiheuttamatta maapallon lämpötilan nousua yli 1,5 ° C - hallitusten Pariisin sopimuksessa asettaman tavoitteen tarkoituksena on välttää hallitsemattoman ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset.

Vuotuiset päästöt kasvoivat 60 prosenttia vuosien 1990 ja 2015 välillä. Rikkaimmat 5 prosenttia olivat vastuussa yli kolmanneksesta (37 prosenttia) kasvusta. Rikkaimman prosentin kokonaispäästöt kasvoivat kolme kertaa enemmän kuin köyhimpien 50 prosentin päästöt.

Oikeusvaltion päivittäminen

 Valtio-oikeusasiantuntija Prof. Dr. Hans-Jürgen Papier luennoi 3Sat-televisio-ohjelman "Teleakatemiassa" 13.9. 2020 oikeusvaltion eroosiosta ja sen ilmeisestä kyvyttömyydestä ratkaista uusia aikaan liittyviä ilmiöitä. Tämä on referaatti tämän luennon keskeisistä teemoista. 

Onko Saksa hyvä oikeusvaltio?

Mitä tulee muutoksiin eurooppalaisesa politiikassa, ei Saksa ole näihin muutoksiin oikein valmistautunut.

"Ilman oikeusvaltioperiaatetta henkilökohtaiset mieltymykset ja moraaliset olettamukset tulevat ailahteleviksi suunnannäyttäjiksi poliittisia ratkaisuja tehtäessä. Se johtaa radikalisoitumiseen ja keskitien katoamiseen. Pakolaispolitiikassa tulisi jo ennen maahantuloa voida varmistaa ne syyt, joiden perusteella maahan ollaan tulossa. Migraation myötä syntyneet parallellimaailmat, rinnakkaiskulttuurit ovat usein ristiriidassa maan perustuslain ja samalla oikeusvaltioperiaatteen kanssa..

Oikeusvaltioon kuuluu sille ominainen kaksijakoinen lähestymistatapa: mahdollisimman suuri vapaus kansalaisille ja toisaalta tiukat rajat turvallisuudelle ja sen vaalimisille.

Ilmastokysymys on myös oikeusvaltiokysymys - luonnollisten elinolosuhteiden säilyttäminen on lisäksi  myös sukupolvikysymys. Voitaisiin  laajentaa perustuslakia niin, että se velvoittaa kestävään ja  maltilliseen taloudellisten resurssien käyttöön. Kysymys on järjestyneen yhteiskunnan herruudesta myös aikaulottuvuudessa. Tämä ei ole ainoastaan talouspoliitinen vaan myös sosiaalipoliittinen kysymys. Juuri perustuslain pitää tarjota pohja elämän suojelemiseen myös tulevaisuudessa. Nuorempi sukupolvi on tämän selvästi havainnut ja tämä on sen taholta johtanut laajoihin ja näyttäviin protesteihin. Tätä seikkaa ei pidä jättää huomiotta puhuttaessa demokratiasta ja oikeusvaltiosta. Asetetuista raja-arvoista on pidettävä kiinni ja ne on vahvistettava euroopanlaajuisesti.

On erittäin huolestuttava piirre, jos perustuslakia aletaan käyttämään poliittisena painostuskeinona. Abortti, eläintensuojelu ja moraali tai henkilökohtainen asennoituminen ulkopuolisiin tarvitsevat perustuslain kehyksen, jolla on etusija laillisessa yhteiskunnassa. Perustuslakimme eivät ole täysin valmistautuneet näihin ilmiöihin, puhumattakaan taloudellisista pyrkimyksistä jotka luovat vaaratekijöitä ei ainoastaan omassa maassa vaan myös koko maailmassa. Globaalisti toimivat yritykset käyttävät asiakkaidensa tietoja digitaalisesti ja samalla hallinnoivat niitä kontrolloimattomalla tavalla. Tämä vaarantaa kansalaisten perusoikeuksia.

Saksan tietoverkkolainsäädäntö velvoittaa digitaalisia alustoja valvomaan, että kansalaisia ei sorreta tietoverkoissa ja että nämä alustat suojaavat myös kansalaisten yksityisyyttä. Demokraattisessa yhteiskunnassa on erotettava, mitä yksilön yksityisyyden suhteen voidaan julkisesti tehdä ja miten digitalisaatiossa toisaalta kommunikaation vapautta suojellaan.

Kuten olemme huomanneet, kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon on näissä suhteissa vakavasti horjutettu ja voidaan jopa puhua oikeusvaltion eroosiosta.

"Lisää lakeja" ei välttämättä merkitse oikeusvaltion tilan paranemista. Byrokratia suurine vaatimuksineen demokraattisten oikeuksien saamisessa yksilön turvaksi yhtäällä, ja toisaalta suuryritysten lobbaus lakien avulla omien asemiensa suojaamiseksi aiheuttavat omalla tavallaan nekin oikeusvaltion eroosiota. Normitulva heikentää täten oikeusjärjestystä kansalaisten kannalta. Lopulta nämä muutokset merkitsevät vapauden, itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen vapauden kannalta menetyksiä. Samalla ne horjuttavat luottamusta oikeusvaltioon ja demokratiaan.

Kaikista pilvistä huolimatta parlamentaarinen demokratia ja oikeusvaltio osoittavat edelleen korkeaa stabiliteettia, pysyvyyttä. Siksi ei kysymys ole perustuslain muuttamisen välttämättömyydestä vaan siitä että tätä gravitaatiovoimaa on käytettävä hyväksi. Kysymys on perustuslain arvopohjan pitämisestä toimintakykyisenä, vapauden ja toimintakykyisyyden arvostettuna vartijana. Kansalaisen kannalta tämä merkitsee myös vastuullisuutta omasta toiminnasta. Perustuslakimme voivat edelleen pitää yllä moniarvoista, pluralistista yhteiskuntaa. Se tarkoittaa edustuksellisen demokratian, kansan valitsemien edustajien johdolla tapahtuvaa yhteiskunnan kehittämistä. Tämän vuoksi meidän tulisi rohkeasti asettua vastustamaan kaikkia populistisia pyrkimyksiä systeemivaihdokseen, eli luopumiseen parlamentaarisesta demokratiasta ja sen taustalla olevasta oikeusvaltioperiaatteesta.

(Referaattikäännös IR)

Meriitin tyranniaa?

 Meriitin tyrannia - ei ihmisiä pidä kohdella näin...

"Harvardin yliopiston professori Michael Sandel käyttää termiä The Tyranny of Merit. Se tarkoittaa titteleihin ja tutkintoihin liittyvää ylivaltaa. Tyrannit ovat tylyjä, eivät kuuntele eivätkä kunnioita muita. Pitäisi kohdella ihmisiä ystävällisesti.

Populismi ei synny vain yhteiskunnan rakennemuutoksen tuottamasta tyytymättömyydestä. Se kumpuaa myös eliitin asenteesta, Sandel selitti The Guardian -lehden haastattelussa viime viikonloppuna."

Tämä kirjoitus herättää vertaamaan työväen sivistysliikkeen vuosikymmeniä lanseeraamasta elinikäisen oppimisen, aikuiskasvatuksen ja myös "toiseksi sivistystieksi" kutsutusta järjestöelämän, yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen ja vastuunottoon liittyvästä koetellu kansalaiskunnon merkitystä suhteessa akateemiseen korkeakoulututkintoihin ja niiden vuosikymmeniksi tuomaan pätevyyteen, jolla ei välttämättä ole enää juurikaan yhteyttä niihin ilmiöihin, joiden keskellä ajassa eletään. 

Toinen sivistystie ei ole auennut eikä ole syntynyt sellaista kumulatiivisen kasvamisen ja osaamisen kulttuuria, joka kokoaa yhteen kaiken sen kokemuksen, vastuunoton ja tiedon jota matkan varrelle on kansalaisen biomuistiin ja yhteiskunnalliseen suhteuttamiseen kertynyt. Työväen Sivistysliiton emeritus-pääsihteeri kirjoitti tästä aiheesta kirjan, jossa kuvataan TSL:ssä tämän teeman esilletuloa ja sen kantavuutta.

Robotisaatio ja työaika

 Kokkolalainen pääluottamusmies Petri Partanen kirjoittaa blogissaan Uuden Suomen puheenvuorossa työajan lyhenemisen syistä ja tuottavuuden oikeudenmukaisen jakamisen suuresta periaatteesta työajan lyhentämisen muodossa:

"Kun työväenpuolue otti vuonna 1903 tavoitteeksi 8 tunnin työpäivän, niin oli silläkin vastustajansa. Silti se säädettiin lakiin vuonna 1917, koska sen mahdollisti teollistumisen mukana tuoma tuottavuuden kasvu. Enää ei yksinkertaisesti ollut niin paljon tarvetta käsin tehdylle työlle. Sittemmin teollistumista on seurannut automatisaation voimakas kehitys ja jälleen uusi tuottavuuden kasvu, joka mahdollisti lauantain muuttamisen vapaapäiväksi, eli viisipäiväisen työviikon. Nyt elämme jo jonkin aikaa kestänyttä robotisaation kautta syntynyttä tuottavuuden kasvun kautta, ja otamme ensiaskeleita tekoälyn saralla, jonka tiedetään edelleen nostavan tuottavuutta. Kun kerran on itsestään selvää, että tuottavuus kasvaa teknologian kehittyessä, olisi suorastaan historiallinen virhe jättää työntekijän asema ja elämä tässä muutoksessa huomioimatta. Kuuden tunnin työpäivä ei ole mikään ”tyhmä ja pelottava” utopia, koska se perustuu tuottavuuden kasvuun ja vähenevien työtehtävien jakamiseen tasaisemmin kaikkien palkansaajien kesken."

EU-Mercosur - myrkyllinen sopimus...

 

Helsingin Sanomissa kirjoittaa 4.9. 2020 ulkoministeriön kauppapolitiikan yksikön päällikkö Pasi Heikki Vaaranmaa Euroopan Unionin ja Etelä-Amerikan välisestä, lokakuussa päätettäväksi tulevasta EU-Mercosur vapaakauppasopimuksesta. 

Kuten kirjoituksesta käy ilmi, kriittisiä ääniä tämänkin vapaakauppasopimuksen suhteen on kuultu jo etukäteen. Eräät EU:n jäsenmaat - mm. Itävalta, Alankomaat ja Belgian ranskankielinen Vallonia ovat ilmoittaneet torjuvansa sopimuksen. Ilmeisesti myös Ranska ja Irlanti ovat esitetynmuotoista EU-MERCOSUR -sopimusta vastaan. Mistä on oikein kysymys?

Itävallan Attac on julkaissut tästä samasta aiheesta kriittisen analyysin ja sen mukaan EU-Mercosur sopimus edistää erittäin vaarallisten torjunta-aineiden kauppaa.

Sairaat ihmiset, myrkytetty vesi ja saastunut maaperä ovat vain muutamia seurauksia massiivisen torjunta-aineen käytöstä Argentiinassa, Brasiliassa, Paraguayssa ja Uruguayssa. EU-Mercosur sopimus jatkaa kuitenkin EU: ssa hyväksymättömien torjunta-aineiden viennin edistämistä Mercosurin maihin. Sopimus poistaa kokonaan Mercosurin torjunta-aineiden tariffit, mikä lisää tuontia. Suuret eurooppalaiset torjunta-aineiden valmistajat, kuten Bayer ja BASF, hyötyvät tästä.

Tämä vaikuttaa myös eurooppalaisiin kuluttajiin. EU: n ja Mercosurin välisessä sopimuksessa määrätään elintarvikkeiden valvonnan purkamisesta edelleen. Erittäin vaarallisten torjunta-ainejäämät voivat päätyä eurooppalaisten kuluttajien ruokapöytään. Tämän osoittaa uusi julkaisu " EU-Mercosur - myrkyllinen sopimus ", jonka useat saksalaiset kansalaisjärjestöt julkaisivat yhteistyössä itävaltalaisen "Toimi toisin"- neuvottelufoorumin kanssa.

Sopimus paljastaa EU: n tekopyhyyden

”On olemassa monia torjunta-aineita, jotka on kielletty EU: ssa hyvästä syystä syystä. Niiden epäillään aiheuttavan syöpää ja vahingoittavan elimiä ja syntymättömiä vauvoja. Näiden erittäin vaarallisten torjunta-aineiden viennin helpottaminen kauppasopimuksella on ristiriidassa kaikkien eurooppalaisten arvojen kanssa ", sanoo Bettina Müller, PowerShift eV: n vapaakauppapolitiikasta vastaava Alexandra Strickner Attac Itävallasta:" Sopimus tekee EU: n tekopyhyydestä näkyvän: Euroopan maataloudessa, joissa nämä torjunta-aineet ovat olleet   jo kauan kielletty, luodaan nyt eurooppalaisille yrityksille entistä suuremmat markkinat. "

Sopimus on tarkoitus antaa EU: n neuvostolle jo lokakuussa ratifiointiprosessin aloittamiseksi. Sivusto "Anders handeln" kehottaa siksi Itävallan hallitusta pitämään kiinni jo aikaisemmin tekemästään kielteisestä päätöksestä. Itävalta ei ole vastarinnassaan yksin: myös Belgian Vallonian ja Alankomaiden parlamentit hylkäävät sopimuksen, ja Ranska ja Irlanti ovat ilmoittaneet estävänsä sopimuksen.

(Käännös Itävallan Attacin EU- Mercosur sopimusta koskevasta päivityksestä, IR)

---

* Opasjulkaisun  EU-Mercosur - myrkyllinen sopimus on julkaissut PowerShift, ja se julkaistaan ​​yhdessä campactin, Attac Germanyn, Saksan luonnonystävien, Chile-Latinalainen Amerikka -tutkimus- ja dokumentointikeskuksen, Forum Environment and Development -foorumin ja alustan Anders Demokratie Österreich kanssa. Voit tutustua esitteeseen täältä . 

Anders handeln ("Toimi toisin") on yhteisö, jossa Itävallan Attacin lisäksi on mukana myös ammattiliitto PRO ja Katolinen työläisliitto sekä viitisenkymmentä hanketta tukevaa muuta järjestöä.

Viekö Angela Merkel Saksaa kohden sosialismia?

Euroopan Unionin Korona-elvytyspaketin lisäksi Saksa oli jo sitä ennen päättänyt 600 miljardin euron tukipaketista talouden pystyssäpitämiseksi Korona-pandemian aiheuttaman kriisin johdosta. Miten tukia jaettaisiin? Käytännössä - EU:n kilpailusäännöistäkin johtuen - on tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa: joko suorat lainat pulassa oleville yrityksille tai sitten valtion osallistuminen omistajana yrityksiin ostamalla niiden osakkeita ja rahoittamalla tätä kautta niiden toimintaa. Edelläkävijäesimerkin muodostaa Saksan suurin lentoyhtiö Lufthansa, jonka liittohallitus pelasti uhkaavalta alasajolta ostamalla 20% osakekannasta liittovaltion nimiin.

Tämä on Saksassa jotakin ennenkullumatonta. Saksassa vilautellaan jo sosialismikorttia, koska suurehko joukko yrityksiä - 14 suuryritystä  -on jo ilmoittanut tuentarpeestaan. Kysymys on kuitenkin  vasta alkuvaiheessa olevasta yritysten taloudellisen tilanteen tutkimisesta. Onko suuri talouspolitiikkakäännös velanoton suuntaan ja yritysten osakkeiden ostaminen merkki jo kääntymisestä pelätyn, vihatun, vitsaillun ja nolatun kansanomistamien yritysten (DDR:n kuuluisa käsite Volkseigene Betrieb eli VEB) suuntaan? Samaan suuntaan näyttäisi vievän myös liikevaihtoveron laskeminen ja tätä kautta suora ostovoiman tukeminen. Kun tähän lisätään valtion voimakas tuki maataloudelle ja Korona-kriisin aiheuttama pudotus bruttokansantuotteessa, alkavat pelkokuvat näyttää todellisilta. Kaiken lisäksi on tulossa vaalit ja valtionvarainministeri sosialidemokraatti Olof Scholze uusine talouspoliittisine avauksineen alkaa näyttää jo johtavasta poliittisesta voimasta, CDU/CSU:sta uhkaavalta ajatellen tulevaa liittokanslerin vaalia. Lehden mukaan onneksi liittovaltion talousministerinä toimii  Peter Altmaier (CDU), jonka odotetaan pidättelevän valtion osallisuutta yritysosuuksien ostamiseen.  


Onko kaupallisuuden geeni katoamassa?
Euroopan Unionin makrotalouspolitiikan käänne näyttää johtavan maanosan talousveturia Saksaa kokonaan uuteen tilanteeseen. Tästä uhkaavaksi koetusta muutoksesta kirjoittaa der Spiegel Onlinen päätoimittaja, vuonna 1972 syntynyt Janko Tietz, joka kuitenkin vakuuttaa, että der Spiegel tulee pysyttelemään vahvasti markkinatalousvetoisen talousajattelun kannalla. Hänkin kyllä myöntää, että talouspolitiikan käännös saattaa olla viemässä "kaupallisuuden geeniä" markkinataloudelta; markkinat eivät kykene sellaiseen yhteiskunnalliseen vastuunottoon, joka mahdollistaisi yhteisen hyvinvoinnin sellaisissa maailmanlaajuisissa kriiseissä, jota mm. Korona-pandemia edustaa.

"Jumala nimeltä raha"

Professori Thomas Piketty, ranskalainen talousteoreetikko, poliittisen vasemmiston kunnioittama sankari, on julkaissut aiemmin tänä vuonna uuden kirjajärkäleen, 1300-sivuisen "Pääoma ja ideologia" teoksen, jonka der Spiegel esittelee numerossaan 11/2020. Pikettyltä ilmestyi muutama vuosi sitten bestseller "Pääoma 21. vuosisadalla", jossa hän kertoo  pitkän historian osoittavan, että pääoma on kasautunut ja polarisoitunut jo 1700-luvulta lähtien. 

Tässä teoksessaan Piketty osoittaa että taloudellisen kasvun kautta ei poliittisen vasemmiston  haaveilemaa tasa-arvoa saavuteta koskaan. Jos pääomaa merkitään kirjaimella r ja kasvua kirjaimella g, on Pikettyn mukaan aina voimassa kaava r>g eli pääoma lisääntyy kasvua nopeammin - ja polarisoituminen jatkuu äärimmäisyyteen saakka.

Kuinka paljon rikkaimmat - kuuluisa vajaa 1% - sitten omistavat? Jos haluaisit säästämällä päästä maailman rikkaimmaksi, esivanhempiesi olisi pitänyt aloittaa säästäminen jo Bastiljin valloituksen aikaan 14.7. 1789  ja säästää - myös Sinun -  n. 8000 euroa joka päivä nykyhetkeen saakka. Tällaisen laskelman on Spiegelin mukaan tehnyt Oxfam, köyhyyttä ja epätasa-arvoa vastaan taisteleva kansalaisjärjestöjen yhteenliittymä.

Spiegelin mukaan hyvä koulutus, ahkeruus ja säästäväinen elämä eivät takaa pääsyä rikkaimpien joukkoon. Lehti lainaa vapaasti runoilija Rainer Maria Rilkeä: "Jos sinulla ei ole nyt taloa, et tule omistamaan sellaista tulevaisuudessakaan." 


Sodanjälkeinen nopea kasvu tosin poisti köyhyyttä ja yhä useammat pääsivät mukaan keskiluokkaan ja turvattuun elämään. Se ei kuitenkaan muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että polarisaatio taloudessa jatkui edelleen; kasvu paransi elintasoa, mutta  ei poistanut jatkuvasti kasvavaa taloudellista eriarvoistumista.

Spiegelin mukaan tämä teos käsittelee laajasti koko maailman keskeisten valtioiden taloushistoriaa, alkaen Intian kastijärjestelmästä, Venäjän tsaarien rikkauksista ja jatkuen läntisiin teollisuusmaihin. Tarinat vaihtelevat, mutta yksi suure jää pysyväksi: rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet, minkä lisäksi erosta on tullut pysyvä: taloudellinen kasvu ei pysty poistamaan polarisaation vahvistumista.

Kirjassaan Piketty ei ainoastaan kuvaa muutosta orjatyöyhteiskunnista nykyiseen uusliberaaliin talousjärjestykseen, vaan etsii myös vastauksia siihen, kuinka yhteiskunnat voisivat olla toimivia ja tehokkaita. Hänelle talous ei ole luonnontieteen kaltainen tieteellinen oppi, vaan aina poliittisesti ja ideologisesti määräytyneiden ennakkoehtojen muovaamaa. Sellaiset yhteiskunnat, joissa taloudellisen voimavarat ovat jakautuneet tasaisesti, ovat aina voimakkaampia ja tehokkaampia kuin oligarkkien varaan rakentuneet ja kasvavaan eriarvoisuuteen jämähtäneet taloudet.  

Hän esittää myös utopistiselta tuntuvia ehdotuksia; yksi niistä on universaali perintö. Sen mukaan jokainen saisi 25-vuotispäivänään 'maailmanperintönä' hänelle kuuluvan, 60%:n   perintöosan keskimääräisestä varallisuudesta. Spiegel laskee että se olisi Saksassa noin 120 000 euroa. Pääoma tähän hankittaisiin verotuksella, mikä tarkoittaisi samalla pääoman liikkumista ja 'pysymistä nuorena'.

Toinen hänen ehdotuksistaan seuraa taloustieteilijä Julia Cagén ehdotusta poliittisen puolueiden rahoittamisesta, joka meilläkin on jatkuvan ristiriitaisen keskustelun kohteena. Hän ehdottaa että kaikki ulkopuolinen puoluerahoitus kiellettäisiin, mutta valitsijat saisivat äänioikeutta vaaleissa käyttäessään  myös oikeuden poliittisen kantansa mukaiseen, hänen ääntään seuraavaan puoluetukeen, jonka suuruus  erikseen päätettäisiin. Hän haaveilee myös 'maailmanparlamentista', jolla olisi käsissään päätösvalta ja resurssit mm.ilmasto- ja oikeudenmukaisuuskysymyksissä. Kansallisella tasolla pysyttäytyminen aiheuttaa poliittia ja oikeudellisia ongelmia, ne rajoittavat horisonttia. Erityisesti hän moittii sosialidemokraatteja ja sosialisteja rajoittumisesta kansalliseen lähestymistapaan samalla kun pörsseissä olevat yritykset verkottuvat kansallisvaltioiden yläpuolella maailmanlaajuisesti.
"Niin kauan kuin pääomalla ei ole mitään rajoja, eikä ole olemassa euroopanlaajuista verotusoikeudella ja talouden hallintavälineillä varustettua toimeenpanoelintä  - elävät eurooppalaiset epäoikeudenmukaisissa oloissa." Spiegel kertoo, että  Piketty kaavailee matkaa Saksaan tavatakseen m. SPD:n edustajia keskustellakseen heidän kanssaan mm. eurooppalaisesta pääomaverosta.

Lehden mukaan Pikettyn tapaaminen oli tartuttava ja uusia näköaloja avaava kohtaaminen. Hän tavoittelee oikeudenmukaisempaa maailmanlaajuista yhteisöllisyyttä, joka pelastaa ihmiset kurjuudelta ja aktivoi heidät uudelleen toimeliaaseen elämään. Tavoite on kulttuurinen, joka rakentuu paremman ja mielikuvitusrikkaan julkisen tilan rakentamiseen, hyvään koulutukseen ja kokonaisvaltaiseen terveyden ja sairaanhoitoon.

Thomas Piketty, vasemmistolaisesti suuntautuneiden, etelä-Ranskasta vuohien kasvatuksesta lähteneiden vanhempien poika tavoittelee siis uudenlaista maailmaa ja myös tavanomaisesta poikkeavilla keinoilla.

Ei liene epäilystäkään siitä, että hänen uudesta kirjastaan "Pääoma ja ideologia" tulee lukumenestys myös Suomessa - sitten kun se saadaan käännettyä.