Taistelu Euroopan sielusta

Taistelu Euroopan sielusta

Laitan tämän puheen talteen näille sivuille lähinnä siksi, että voisimme jäljestäkinpäin katsoa, mista europarlamenttivaaleissa 2019 Euroopan sosialistit ja demokraatit puhivat...

Euroopan Sosialidemokraattisen Puolueen EU-vaalien kärkiehdokkaan Frans Timmermansin puhe kongressissa Lissabonissa  tammikuussa 2019:


"Kuten tiedän jo teini-iästä lähtien, portugalilaisessa peheessä usein ankeista olosuhteista huolimatta voit aina löytää paikan heidän ruokapöydässään, jossa jaetaan sitä mitäö perheellä on. Se on Portugalin henki. Tämä on Antonio Costan henki.
Olen kuunnellut tänään monia ihania puheita, ja se on pelottava haaste, jonka olette asettaneet harteilleni. Mutta katso ketä on minua tukemassa?. Miten se voi mennä pieleen? Se ei voi. Kun kuuntelin aamuna pidettyjä puheenvuoroja, palasi taas mieleeni se pikkupoika, joka istui isoisän polkupyörän tarakalla hänen viemänään pelaamaan jalkapalloa - josta tuli suuri intohimoni. Isoisäni syntyi vuonna 1910, hän oli kivihiilikaivosmies. Hänen täytyi lähteä koulusta 12-vuotiaana, koska he olivat köyhiä. Hän työskenteli hiilikaivoksissa yli 40 vuott, 40 vuotta maan alla. Kun hän jäi eläkkeelle, hänellä oli kivikeuhko, mutta hänen sydämensä oli vielä suuri. Ja kaikki, mitä hän halusi vielä elämältään, oli se että hänen tyttärensä ja pojanpoikansa saisivat enemmän mahdollisuuksia kuin mitä hänellä koskaan oli. Hän käytti ylpeänä kaivostyöläisten ammattiliiton kultaista pinssiä. En ole koskaan nähnyt häntä ilman tuota pinssiä.  40 vuoden jäsenyyden jälkeen hän sai sen. Ja se oli yksi hänen arvokkaimmista omaisuuksistaan. Hän tiukkasi aina, että sosialistien ja sosiaalidemokraattien osalta - ja muuten hän oli sosialisti siinä osassa Alankomaita, joissa tämä puolue ei ollut kovin suosittu, mutta hän oli sitä siitä huolimatta - ja hän sanoi aina: "Me sosialistit emme  ole koskaan tarpeeksi tyytyväisiä siihen olemme. Meidän on pyrittävä parempaan maailmaan, yhteiskunnallemme, parempaan maailmaan itsellemme ja parempaan maailmaan lapsillemme ja lapsenlapsillemme. ”Ja minä sanon, mitä olemme saavuttaneet tämän, ja sanon teille tämän, koska tämä oli minun ajatuksissani tänä aamuna.



Mutta en ole mies, joka elelee nostalgiassa. Nostalgia on mukava asia. Nostalgia on kuin viini. Jos otat yhden lasin, ehkä kaksi, se on kohottavaa ja saa sinut tuntemaan olosi paremmin. Mutta jos otat koko pullon, sinä mmenet sekaisin eikä sinulla  ole suuntaa. Liian monet Euroopan nationalistit elävät nostalgian pullon parissa, eikä heillä ole aavistustakaan, minne he haluavat mennä.Tulin miettineeksi mitä Winston Churchill sanoi tästä, kun hänestä tuli pääministeri 10. toukokuuta 1940, joka oli päivä, jolloin natsi-Saksa hyökkäsi Alankomaihin, ja päivä, jonka isoisäni josta puhuin aikaisemmin, oli siellä suorittamassa sotilaspalvelustaan, sai hevonen  jonka selässä hän istui osuman saksalaisen lentokoneen ammuksesta.Churchill sanoi: "Jos ryhdymme riitelemään  nykyisen ja menneisyyden välillä, olemme vaarassa menettää tulevaisuuden." Tämä sanottiin vuonna 1940, mutta se on yhtä hyvin sovellettavissa vielä tänäänkin. Menneisyys voi olla opettajamme, mutta menneisyyden ei pidä olla tulevaisuutemme, siten olemme hukassa. Niinpä meidän pitäisi ajatella tulevaisuutta, koska maailma muuttuu nykyään salamannopeasti. Ei ole mitään tavanomaista. Ei ole tilaa "oloon niinkuin ennenkin" tai "menköön niinkuin menee". Meistä tulee joko oman kohtalomme mestareita, tai meistä tulee taapahtumien orjia , tapahtumien joita emme kykene hallitsemaan. Tämä meidän on ymmärrettävä eurooppalaisina. Nämä EU-vaalit ovat  toukokuussa, ja ystäväni, ne eivät ole tavalliset vaalet. Näissä vaaleissa on ensimmäistä kertaa vaakalaudalla suuria asioita ensimmäistä kertaa sen jälkeen , kun Eurooppa meni Euroopan parlamentin suoriin vaaleihin vuonna 1979.
Nämä vaalit koskevat Euroopan sielua. Koska meidän eteemme on asetettu valinta , perustuvatko toimemme edelleen demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusoikeuksien kunnioittamiseen, vai palaammeko takaisin vallan kautta voiman käyttöön.

Joissakin jäsenmaissamme jo jo nyt ihmiset ovat kokeneet olevansa kahlittuja heidän johtajiensa pelottelun muodja kokevat tulevansa ketjutetuiksi johtajiensa sanelupolitiikkaan, joka perustuu heidän saavuttamaansa valtaan. He voivat sanoa, että "demokraattinen äänestys on antanut heille oikeuden rajoittaa sananvapautta mediassa, tehdä kansalaisjärjestöjen toiminnasta mahdotonta, ja ahdistaa maidemme yliopistoja." Voisitteko kuvitella, että tässä päivässä ja iässä yhdessä jäsenvaltiossamme yliopisto on lakkautettu, koska kyseisen yliopiston näkemykset eivät ole sopivia kyseisen maan johtajalle. Euroopan unionissa. Näissä vaaleissa on siis paljon vaakalaudalla. Ja meidän pitäisi kysyä itseltämme, mitä on demokratia? Onko demokratia vain enemmistön valtaa? Se on demokratuuria , se ei ole demokratiaa.
Demokratian kuuluu  myös vähemmistöjen kunnioittaminen. Olemme vähemmistöjen maanosa. Jopa Euroopan suurin väestö, saksalaiset, on katsottaessa europanlaajuisesti vähemmistö. Kaikki eivät näytä ymmäetävän tätä.  Mutta me selitämme sen heille.
Ei ole sattumaa, että Saksa on kansakunta niin sitoutunut Euroopan unioniin ja eurooppalaiseen ideaan. Koska Saksa kansakuntana tietää, että jos alistat voimankäytöllä, sinut pitää jatkaa hallitsemista voimankäytöllä. Ja ”ei koskaan enää” on se,mitä Saksa on sanonut.

Haluan sanoa ystävillemme Puolasta, haluan antaa teille tänään juhlallisen lupauksen: en koskaan, koskaan hylkää Puolan kansaa sen taistelussa  demokratian, vapauden ja oikeusvaltioperiaatteen puolesta. Ja tiedätte miksi olen varma, että tulemme voittamaan?  Ei sen vuoksi, että minä olisin niin päättänyt, ei sen vuoksi, että sain tukea Espanjan hallitukselta, Portugalin hallitukselta, Saksan hallitukselta, Ranskan hallitukselta ja muilta hallituksilta. Ei. Se on Puolan kansan takia. Koska puolalaiset haluavat olla eurooppalaisia. Kyynikot sanovat aina että  "kyllä, näen sinisiä lippuja, jossa on keltaiset tähdet , heilutettavan Warsovan kaduilla, koska he saavat rahaa rakennerahastoista." Mitään ei voisi olla kauempana totuudesta.

Nuoret puolalaiset, jotka kulkevat kaduilla, joissa on kaunis sininen lippu ja keltaiset tähdet, tekevät sitä sen vuoksi, koska se lippu edustaa arvoja, joihin he uskovat. Koska lippu on sitä mitä he ovat.
Ja sanon myös unkarilaisille ystävillemme: Nämä ovat kovia aikoja Unkarissa. Herra Orban käyttää paljon aikaa kertoakseen  kansalaisilleen kaikenlaisia hirvittäviä tarinoita Euroopasta. Ja tästä kaikesta  huolimatta, valtaosa unkarilaisista sanoo selvästi, että ”me kuulumme Eurooppaan, me kuulumme siihen arvoyhteisöön”. Niinpä myös Unkarissa me tulemme menestymään.

Ja on melko yllättävää nähdä pääministeri, joka näyttää käyttävän diplomaattitaksia tuomituttujen rikollisten kuljettamiseen,  mutta ... Zoran voi kertoa meille jotakin tästä.

Näen tänään kolme näkökulmaa tulevaisuuden Euroopasta. Yksi on se, jota ehdottavat autokraatit, kansallismieliset. Ja se on tapa tuhota. Tuhotaan Eurooppa, hajotetaan se. Ja he uskovat, että tämä tuhoaminen palauttaisi kansakuntien Euroopan, joka on jälleen vahva. Tämä on ensimmäinen visio. Mielestäni se on itsetuhoinen. Kuten  tiedätte, suuri ero patriootin ja nationalistin välillä on se, että patriootti intohimoisesti rakastaa maata, on ylpeä maastaan ja on myös utelias muista maista, ja hän haluaa jakaa maansa kokemuksen, koska hän uskoo että hänellä on jotakin mistä kertoa. Mutta hän on myös utelias tietämään muista maista.
Sen sijaan kansallismielinen tarvitsee vihollisia. Nationalisti vihaa muita maita. Koska viha se on polttoaine, joka ajaa heitä. Ja he etsivät aina vihollisia, ei ainoastaan  rajojen ulkopuolella, mutta myös sisällä. Ei ole sattumaa, että antisemitismi nousee jälleen voimakkaasti Euroopassa. Ei ole sattumaa, että romaaneilla on niin kauheita kokemuksia monissa jäsenvaltioissamme. Ei ole sattumaa, että kansallista identiteettiä korotava politiikka on tulossa hallitsevaksi joissakin maissa.


Sosialisteina ja sosiaalidemokraateina on meillä vain yksi asia sanottavana , että  ihmiset ovat  vain yksi rotu.
Joten meillä on niitä, jotka haluavat tuhota Euroopan. Sitten meillä on niitä, jotka haluavat pysäyttää, jäädyttää Euroopan, pysymään  sellaisena kuin se on. Ja joskus he jopa teeskentelevät, että he haluavat olla antamassa  sen takaisin. Ja sitten ihmettelen aina, kenelle?

Heillä on Euroopan komission puheenjohtaja, neuvoston puheenjohtaja, Euroopan parlamentin puhemies, tilintarkastustuomioistuimen puheenjohtaja, komission pääsihteeri, Euroopan parlamentin pääsihteeri. Kenellä on valta? Onko heillä se? Siten Manfred Weber illä on erittäin helppoa. Hän voisi vain kysyä heiltä ja hän saa samalla vastauksen.

Mutta se ei ole Eurooppa, johon uskon. Eurooppa, joka on jäädytetty sen nykyiseen tilaan. Se ei tule toimimaan. Koska, kuten sanoin neljännen teollisen vallankumouksen paineessa maailma muuttuu niin nopeasti, että jos emme muutu maailman kanssa, meistä tulee tarpeettomia kansalaisillemme. Me joko vetäydymme ja kuolemme, kuten on käynyt monille instituutioille teollisessa vallankumouksessa. Voit joko mukautua tai tulla tarpeettomaksi. Ja meidän on mukauduttava. Ja me olemme poliittinen voima, jolla on valmiudet sopeutua, sopeutumiskykyä.


Ja nyt haluan korostaa  mielelläni sitä, mitä Pedro Sanchez juuri sanoi viidestä toimintalinjasta, joiden eteen  meidän on tehtävä työtä ,kirjoittaaksemme uuden sosiaalisen sopimuksen kaikille Euroopan kansalaisille. Siinä paljon järkeä ja, Pedro, lupaan teille, jos olen komission puheenjohtaja, tämä on se toimintalinja, jonka eteen tulemme toimimaan.Tiedätte, että kaikki nämä epävarmuustekijät, joita näette eurooppalaina, kaikkialla, kaikissa jäsenvaltioissa, neljäs teollinen vallankumous muuttaa kaiken maailmassa; tapa, jolla elämme, miten työskentelemme, miten me suhtaudumme muihin. Ja tietenkin se on suuri epävarmuuden lähde, jos et tiedä, onko tämä uusi maailma myös sinua varten.

Niinpä eräs lause jota on käytetty Yhdistyneessä kuningaskunnassa Brexit-kansanäänestyksessä , ei mielestäni vain kuvasta Yhdistyneessä kuningaskunnassa vallitsevia tunteita, vaan laajasti Euroopan unionissa tai jopa Länsi-maailmassa, on "valvonta omiin käsiin". Nyt kun tarkastellaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa, voisi ihmetellä, miten se toimii kansalaisen kohdalla. Mutta älkäämme mene siihen. Mutta haluan sanoa muutamia asioita Brexitista, koska poliittisessa elämässäni kaikkein ihanin asia, jonka sain kokea, samana vuonna, valitettavasti, kun isoisäni kuoli, mutta poikani Mark syntyi vuonna 1989, muuri murtui  ja Eurooppa parantui. Tämä on kaikkein upein kokemus poliittisessa elämässäni, ja meidän on vaalittava sitä. Euroopan on pysyttävä yhtenäisenä. Ja autoritaaristen voimien  ei pitäisi sallia erottaa meitä  toisistaan.

Joten tämä oli minun kohokohtani. Mutta absoluuttinen matala kohta minulle oli Brexit-äänestys. Mielestäni se on Yhdistyneen kuningaskunnan kannalta käsittämätöntä. Mutta lisäävän heti, että kunnioitamme brittiläisiä. Se on heidän suvereeni valintansa ja mahdollisuutensa.

Mutta haluan myös sanoa pari muuta asiaa. Äänestyksen jälkeen on  paljon muuttunut. Katso millaiseksi maailma on tuon äänestyksen jälkeen muuttunut. Emme tiedä, miten toteuttaa elämäntapamme, elämäntapamme, elämäntapamme. 

Meillä on nyt niin paljon todisteita siitä uhasta, jonka Vladimir Putin asettaa elintapamme, tapaamme, meidän tapa järjestää demokratiaamme.

JSen lisäksi meillä on nyt Yhdysvaltain presidentti, joka uskoo ensimmäistä kertaa sodanjälkeisessä historiassa syistä, joita en yksinkertaisesti voi ymmärtää, että jaettu Eurooppa on amerikkalaisten etu. Ja niin väärässä kuin hän on, hän muuttaa sen politiikaksi. Niinpä Euroopan on puolustettava enemmän itsestään.En ole varma, että Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliset erityissuhteet tarjoavat Yhdistyneelle kuningaskunnalle tarpeeksi vaihtoehtoja, jotta se kykenee puolustamaan arvojaan



Mutta myös Euroopan unioni on muuttunut viime vuosina. Maros Sefcovic puhui tästä. Emme enää halua hyväksyä sitä, että samassa työsuhteessa olevien henkilöiden palkoissa on tällaisia ​​eroja vain siksi, että he asuvat toisessa valtiossa. Emme voi enää hyväksyä samoja autotehtaita koskevien palkkojen suuria eroja juuri sen mukaan, mihin  maahan autotehdas on sijoitettu. Ihmiset tekevät samaa työtä, työn laatu on sama, joten miksi niitä ei pitäisi maksaa samaa palkkaa? Tämä on kysymys, joka meidän on asetettava.

Siitä lähtien olemme myös mukauttaneet työntekijöiden lähettämistä koskevaa direktiiviä, joka on kivulias prosessi, koska monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa sitä pidettiin toimenpiteenä niitä vastaan ​​sisämarkkinoilta saamastaan ​​voitosta. Olemme kuitenkin oppineet, että tämä tarkistus oli erittäin välttämätön, koska työntekijöiden hyväksikäyttö joka suunnassa oli niin kamalaa. Ja olemme ottaneet vasta ensimmäisen askeleen. Toivon, että tuette minua pitämällä kaikki hallitukset vastuullisina tämän direktiivin sääntöjen noudattamisesta, jotta lopettaisimme palkkakilpailukäytännnön, siis lopetamme sellaisen käytännön, joka johtaa ihmisten orjuuttamiseen.
Muutaman vuoden kuluttua pakolaiskriisin huipun jälkeen olemme myös oppineet, että meillä on kaikissa jäsenvaltioissa suuri tehtävä integroida yhteiskunnassamme nämä uudet ihmiset, jos mielimme, että heidät hyväksytään laajemmin yhteiskunnassa. Luotan teihin siinä, että seuraavan komission rakennerahastoista merkittävä osa suunnataan auttamaan auttamaan kaupunkeja ja alueita integroimaan uusia tulokkaita, jotta he voisivat kotoutua elämäntapaamme.
Ymmärrämme myös, että maahanmuuttajien hyväksyntä on suurempaa, jos heille on kouluja, jos heille on tarjolla terveydenhuoltopalveluita, jos on olemassa muita palveluita, jotta he voivat integroitua, oppia kieltä ja olla osa yhteiskuntaa.
Joten osa Brexitin viestistä on hyvin ymmärretty kaikkialla Euroopassa ja me toimimme sen mukaisesti.

Joten minulle, kun tarkastellaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja kuunnellessanin eilen Jeremy Corbynia, minulla on kysymys. Kaikkien suunnitelmien mukaan Jeremy ajaa sosiaalista Yhdistynyttä kuningaskuntaa, joka pitää huolta enemmän työntekijöiden oikeuksista, palkkaerojen ratkaisemisesta ja kaikista muistakin kysymyksistää, miten luulet tämän onnistuvan parhaiten? Yhdessä kanssamme Euroopan unionissa? Kyllä vai ei? Ajattele sitä.

Olen huolissani, ja toivon, että puhun teidän kaikkien puolesta, Yhdistynyt kuningaskunta on aina enemmän kuin tervetullut pysymään osana tätä perhettä.

Joten nyt toivon todella, että joku lähettää sinulle kuvan suosionosoituksista ja reaktioistamme Yhdistyneeseen kuningaskuntaan niin, että kaikki ne ihmiset, jotka ajattelevat että ”eivät pidä meistä Euroopassa, eivät halua meitä Euroopassa, he haluavat päästä meistä Euroopassa eroon, tietävät, että Euroopassa on ainakin yksi poliittinen perhe, joka haluaa teidän pysyvän.
Jos me kaikkialla maanosassa haluamme antaa vastauksen kysymykseen "valta omiin käsiin", mielestäni me yhdistyneenä onnistumme Euroopassa paljon paremmin kuin yksittäisinä jäsenvaltioina.

Aloitetaan siis asioista, joita kansalaiset pitävät oikeutetusti erittäin epäoikeudenmukaisina.

Mitä meidän on tehtävä? Meidän on pienennettävä palkkaeroja. Meidän on vaadittava voimakkaammin työntekijöiden osallistumista. Mielestäni meidän on laadittava yhdessä ammattiliittojen kanssa suunnitelma pakottaa jäsenvaltiot, ja myös yksityinen sektori, ottamaan ammattiliitot vakavasti kumppaninaan työehtosopimusneuvotteluissa, koska tämä on ainoa tapa, jolla me voimme varmistaa, että työntekijöiden oikeudet on suojattu riittävällä tavalla.

Meidän on kiellettävä näennäistyöt ja varmistettava, että työpaikat ovat asianmukaisesti suojattuja. 16-vuotias poika liikkeellä polkupyörällä,  n selässään  Deliveroo-laukku pyöräillen Amsterdamin läpi? Anteeksi Jessaan kiireessä ja osuu raitiovaunuun, kaatuu ja katkaisee kätensä, yrittäjänä hän on yksin vastuussa. Tätä ei voiuda hyväksyä.

Kannatan uutta taloutta ja kannatan kaikkia näitä palveluja, jotka helpottavat elämäämme. Mutta kysykää itseltänne rehellisesti, ettekö olisi valmiita maksamaan ylimääräisen 10 senttiä, joten nämä ihmiset, jotka tekevät näitä palveluita meille, olisivat asianmukaisesti suojattuja, kun he sairastuvat tai loukkaantuvat tai heillä on jokin muu ongelma? Kysykää itseltänne tätä, kun seuraavan kerran tilaat kotiintuotavan aterian.

Mielestäni on myös korkea aika, ja kuten muutkin ovat sanoneet, että yritysten on alettava maksaa veroja, jos he saavat voittoa. Kannatan Jeffrey Sachsia, ei saa asettaa vähimmäispalkkaa, sillä he eivät pysty maksamaan veroja kilpailutilanteen vuoksi. Se on hölynpölyä. Olemme odottaneet kyseistä vähimmäispalkkaa jo liian kauan - ei enää. Miksi pyydämme sitä myös pieniltä yrityksiltä? Niiltä, jotka työskentelevät kaupoissaan, päivittäistavarakaupoissa, polkupyörien korjaamoissa tai muualla, maksavat veroja mutta emme pyydä Googlea, Facebookia ja kaikkia muita suuria teknologiayrityksiä tekemään samoin? On kysymys niin suuresta epäoikeudenmukaisuudesta että sitä on käsiteltävä. Ja sitten reaktio on "woah, mutta sinä vihaat amerikkalaista hallintoa!". No, Washingtonissa on tarpeeksi hulluutta, mitäpä tuosta. Varmistetaan vain, että ihmiset maksavat veroja.

Mutta ystävät, pyritään olemaan myös selkeitä. Kyse ei ole pelkästään suurista teknologioista tai suurista yrityksistä. On myös suuria eurooppalaisia yrityksiä, jotka ovat löytäneet kaikenlaisia rakenteita verojen välttämiseksi, neuvotellen yksittäisten jäsenvaltioiden kanssa. Olen samaa mieltä kuin Mette (Frederiksen) - verokilpailu on menneisyyden asia. Se saattoi toimia, kun valtiot olivat vahvoja ja yritykset  heikkoja. Mutta meillä on nyt yrityksiä, jotka ovat voimakkaampia kuin yksittäiset jäsenvaltiot, joten ne pakottavat valtioita ratkaisuihin, jotka ovat huonoja näille yhteiskunnille. Tämä ei ole enää hyväksyttävää. Emme kannata sitä.

Ja vaikka olemme tätä mieltä,on olemassa uusi superrikas luokka, joka ei maksa myöskään veroja. He ovat löytäneet kaikenlaisia rakenteita, joissa heidän rahansa liikkuvat ympäri maailmaa, eivätkä he maksa veroa missään. Nämä ovat yksittäisiä ihmisiä. Niin kauan kuin 10% ihmisistä joutuu tekemään työtä köyhänä, niin kauan kuin 10% kansalaisista ei pysty maksamaan lämmityskustannuksiaan,  niin kauan kuin 10%: lla ei ole tarpeeksi ruokaa pöydässään, kun lähes neljäsosa lapsistamme uhkaa joutua köyhyyteen. Niin kauan kuin näin on, on korkea aika, että erittäin rikkaat alkavat maksaa veroja.


Näit Clement Attleen aikaisemmin ja löysin siitä lainauksen verotuksesta, jonka haluan jakaa kanssasi: ”Hyväntekeväisyys on kylmä, harmaa, rakkautta vauilla oleva lähestymistapa. Jos rikas mies haluaa auttaa köyhää, hänen pitäisi maksaa veronsa mielellään. Älä ryhdy samaan leikkiin tämän kaverin kanssa. ”Seuraavan kerran, kun näet maailman miljardöörit, jotka tekevät hyväntekeväisyyttä, ajattele tätä asiaa ja kerro heille,”Kaveri, maksa vain verosi!” Se auttaa yhteiskuntaa paljon paremmin.

Suuri osa oikeudenmukaisimmasta yhteiskunnista on tasa-arvoisia yhteiskuntia. Suuri ystäväni ja uskomaton inspiraationi lähde Gloria Steinem sanoi, että "kaikki haluamme on tasa-arvoa". Ainoa mitä me pyydämme, on tasa-arvo. Toistetaan: Ainoa mitä me pyydämme, on tasa-arvo. Keskimääräinen palkkaero on edelleen keskimäärin 14%, miesten ja naisten eläkkeiden välinen ero on 40%, lasikatto on edelleen olemassa, ja tiedäthän mikä uusin ilmiö on – se on lasimäki. Naiset pannaan epäonnistumaan ja heidät työnnetään alas jyrkänteeltä. Tämä on uusi ilmiö, ja se meidän on torjuttava.

Meillä ei ole varaa tasa-arvoon? Sen lisäksi, että väite on erittäin epäoikeudenmukainen ja sen lisäksi että emme halua sellaista yhteiskuntaa, emme voi sallia laittaa puolta ihmiskunnasta takaisin poltettavaksi; Ajatus että  puolet lahjakkuuksistamme laiettaisiin poltettavaksi, emme voi sallia sitä.
Tarvitsemme siis työelämän tasapainon. Tarvitsemme isiä ja äitejä viettämään yhdessä aikaa lasten kanssa kun he ovat syntyneet. On olisi suuri lahja isille ja nuorille isille. Kun nostimme ehdotuksen esille, he olivat innokkaimpia reagoimaan siihen. Olen nelinkertainen isä, ja joka kerta, kun minusta tuli isä, sain kaksi vapaapäivää - yhden olla läsnä syntymässä ja yhden syntymän rekisteröimiseksi kunnantoimistossa. Se on kaikki mitä meillä on. Tämä ei ole enää hyväksyttävää. Ja luulen, että isä haluaa olla osa lastensa kasvatusta yhtä paljon kuin äiti sitä tekee, ja äiti haluaa saada kehitttyä urallaan yhtä paljon kuin isä. Tähän meidän on luotava parempi tasapaino.

Haluan siirtyä kysymykseen, jonka merkeissä Zita (Gurmai) ja monet muut ovat taistelleet – se on naisiin kohdistuva väkivalta. Voinko pyytää teitä toimimaan tässä asiassa mielikseni? Auttakaa minua vakuuttamaan puolueemme ihmiset, jotka eivät vielä ole vakuuttuneita, että Istanbulin yleissopimuksen ratifiointi on hyvä asia.

Niin kauan kuin yli puolella eurooppalaisista naisista, joilla on työpaikka, on kokemusta jonkinlaisesta seksuaalisesta häirinnästä, meillä on vielä pitkä matka.
Seksuaalisesta häirinnästä ei ole kyse sukupuolesta, vaan kyse on vallasta, lähinnä siitä, evaltattä seettä valta haluaa käyttää fyysistä voimaa ja muita keinoja naisten tilanteeseen.

Tiedän, että monet teistä olisivat halunneet nähdä naisen seisovan täällä, missä seison nyt. Valitettavasti en voi tarjota sitä. Ainoa asia, jonka voin tehdä, on tarjota itseäni miesfeministinä. Ja se on minä olen.

Äiti-maa on saavuttanut äärirajansa pitää meistä kaikista huolta. Jos jatkamme kuluttaumista ja elämää tällä tavalla, äiti maan voimavarat heikkenevät hyvin nopeasti, ja maailmassa syttyy sota resursseista ja silloin kaikki menettävät. Vesi tulee yhdeksi maailman kalleimmista hyödykkeistä, jos emme ole todella varovaisia. Katson Pedroa ja hän tietää, mitä tämä tekee Espanjalle aavikoitumisen muodossa. Ja se on pelottavaa.
Hyvä puoli asiassa on, että me voimme korjata tämän ongelman. Se on äärimmäisen monimutkaista, mutta voimme päästä eroon riippuvuudestamme fossiilisista polttoaineista, voimme vähentää globaalin lämpötilan nousun nopeutta, voimme siirtyä liikkuvuuteen, joka ei tukahdutaa meitä, voimme saada muovia pois valtameristämme, voimme tehdä työtä sen varmistamiseksi, että taloutemme on kiertotaloutta. Se voidaan tehdä, se me vain tahdomme tehdä sen.

Minun on lisättävä yksi asia, joka muistuttaa myös sitä, mitä Maros (Sefcovic) on aiemmin sanonut. Tähän mennessä sanotut sanani ovat myös täysin samansuuntaisia muiden poliittisten liikkeiden - erityisesti vihreiden ja ehkä liberaalien eräiden osien - kanssa. Tämä ei ole keskeistä. Meillä on laajempi vastuu. Meidän velvollisuutemme on että kukaan ei jää jalkoihin siirtymävaiheessa. Tämä on meidän vastuullamme.
J
a tiedän myös, että jos menette ihmisten  luo ja alatte puhua heidän kanssaan maailmanlopusta, he eivät ole vastaanottavaisia ​​teille, varsinkin kun heidän ainoa huolensa on ”miten päästä kuukauden loppuun”.

Joten jos haluat kestävän kehityksen olevan hanke, jonka monet ihmiset voivat hyväksyä suuressa osassa yhteiskuntaa, meidän on liikkeena varmistettava, että sosiaalinen kestävyys on laajaa, muuten tämä ei tapahdu.

Lopuksi haluan mainita jotain, jota ei ole mainittu tänään usein. Haluan mainita sen nyt kansallisten johtajien ollessa läsnä, ainakin täällä on tänään kolme, jotka ovat kannattaneet tätä soihtua, ja tämä on meidän suhteemme Afrikkaan.

Ihmiset, olkaamme ilman illuusioita. Jos emme ymmärrä, että sisarmantereen kehitys on olennaisen tärkeää kollektiiviselle tulevaisuudellemme, niin teemme valtavan virheen. Jos emme ymmärrä, että Afrikan kohtaama haaste on verrattavissa haasteeseen, jonka Ranska ja Saksa joutuivat kohtaamaan vuonna 1945, kun heidän oli löydettävä sovint;, ja se on verrattavissa haasteeseen, jonka Eurooppa joutui kohtaamaan vuonna 1989, kun meidän oli ryhdyttävä parantamaan diktatuurin haavat. Se on kohtalonkysymys.

Afrikkalaiset ovat heräämässä siihen, että heidän kumppanuutensa Kiinan kanssa ei anna sitä, mitä he olivat toivoneet. He havaitsevat myös, että Yhdysvallat on täysin kiinnostunut vain okasta kohtalostaan. Niinpä, kuka tulee käsittelemään heidän kohtaloaan: Euroopan ja Afrikan kohtalo ovat sidoksissa toisiinsa molemmin puolin. Olemme tässä yhdessä. Meidän kohtalomme ovat yhteydessä toisiinsa.

Ja ainoa tapa, jolla voimme saada maahanmuuttokysymyksen hallittavaksi ja hallittavaksi ilman, että menetämme arvojamme, on se, että olemme osa Afrikan kestävää kehitystä sanan kaikissa merkityksissä.

Jos johdan seuraavaa komissiota, varmistan, että tämä asia on yhtä tärkeänä Ruotsin pääministerin esityslistalla - jota en minun ei koskaan tarvitse vakuuttaa - mutta myös kaikissa Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopan maissa. Afrikka on yhteinen vastuu koko Euroopasta - lännessä, idässä, pohjoisessa ja etelässä.

Vaihtoehdot ovat hyvin yksinkertaisia. Jos emme ota tätä vastuuta harteillamme, pakolaisten ja maahanmuuttajien dehumanisointia jatketaan. Ja kiinnostus Välimeren alueella hukkuviin ihmisiin vähenee. Ja sitten menetämme yhteyden arvoihimme.

Olen oppinut elämästäni yhden asian - ja minulla on ollut jonkin verran kokemusta, kun sodat olivat menossa Balkanilla - kun astutte toisen ihmisen dehumanisoimisprosessiin, oma ihmisyytenne kuolee vähän kerrallaan. Ja sitten emme enää ole eurooppalaisia.

Aloitin puheenvuoroni viittaamalla isoisäni. Haluan lopettaa viittaamalla nuorimpaan tyttäreemme.
Elämme Alankomaiden ja Saksan raja-alueella. Muutama vuosi sitten pyöräilimme sieltä, missä me asumme, Heerlenissä Aacheniin. Jssain kohdin rajaa on vielä toisen maailmansodan jäänteitä, näitä betonisia jäännöksiä, joilla he yrittivät pysäyttää tulossa olevia tankkeja. Kuvasin mitä ne tarkoittivat.
Ja sitten tyttäreni, joka oli silloin noin kahdeksan vuotta vanha, sanoi minulle: ”Isä, puhut rajoista. Mitkä ovat rajat? "
Eikö se ole kaunis lahja raja-alueella asuvalle henkilölle? Eikö olekin jotain, jota meidän on kiitettävä Euroopasta?
Ja sanon tämän, koska Jean Jaurès sanoi kerran: "Joutuessaan mereen joki pysyy uskollisena edelleen lähteelleen".
Se, että me sosiaalidemokraatit pysyvät uskollisina lähtökohdilleen, on osa tulevaisuuteen suuntautumistamme. Työskentelemme lapsiemme hyväksi, ja samalla kunnioitamme isovanhempiamme.
Kun parannamme yhteiskuntaa, rakennamme samalla Euroopan tulevaisuutta
Suuret kiitokset tuestanne.
Kiitos!"

Selkeä, valoisa tulevaisuus

Paul Mason itävaltalaisen Falter -lehden haastateltavana.
Falter pyysi Masonia puhumaan uusista näkymistä, uusliberalismin tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista uudenlaiseen politiikkaan.

Monet pitävät Brittiläistä kirjailijaa ja toimittajaa BBC:n ja Channel 4-uutiskanavantoimittajaa tiwtynlaisena vasemmitolaisen ajatelun keulakuvana.  Vuonna 2016 ilmestyi hänen bestsellerkirjansa "Postkapitalismus" (Jälkikapitalismi), jossa hän painokkaasti ennakoi uusliberalismin päättyvän digitaaliseeen vallankumoukseen. Uuden kirjansa "Selkeä valoisa tulevaisuus" johdosta hänet oli kutsuttu wieniläisen Kreisky Forumin vieraaksi. Kirjan nimi perustuu lainaukseen Lev Trotskilta, jonka sanotaan Dewey-komission raportin mukaan sanoneen Moskovassa järjestetyn näytösoikeudenkäynnin jälkeen: "Minun elämänkokemukseni eivät ole pyyhkineet pois uskoani selkeään, valoisaan tulevaisuuteen, vaan ovat päinvastoin vahvistaneet sitä."

Löysin netistä Paul Masonin kirjan esipuheen, josta olen kääntänyt tekstiä suomeksi tietynlaisina "makupaloina" tämän näkemyksellisen  ja sellaisena arvostetun kirjan tulevaisuutta kuvaavasta ja sen mukanaan uhkakuvia tuovasta maailmasta.

Ote esipuheesta kirjaan "Selkeä valoisa tulevaisuus"

"Kun olet lukenut tämän kirjan tulen asettamaan Sinulle vaatimuksen päättämisestä, tuletko hyväksymään koneiden vallan yli ihmisen vai vastustatko sitä? Jos vastauksesi on, että haluat sitä vastustaa, tulee eteen seuraava kysymys: miten perustelet ihmisen puolustamisen koneiden logiikkaa vastaan?

21. vuosisadalla näyttää ihminen joutuvan vastakkain aivan uudenlaisen ongelman kanssa: kiitos huimaavaa vauhtoa kehittyvän informaatioteknologian jakaantuu tieto perin epäsymmetrisesti, mikä puolestaan johtaa hyvin epäsymmetriseen valta-asetelmaan. Sekä yritykset että valtiot oppivat nopeasti, miten ne voivat ohjata meitä älykkäiden koneiden ja niiden algoritmien avulla. Ne tietävät, mitä me teemme ja ajattelemme, osaavat päätellä meidän seuravat toimemme ja askeleemme ja vaikuttaa käyttäytymiseemme. Toisaalta meillä ei ole edes oikeutta tietää, mitä tietoa ne meistä keräävät ja mitä ne sillä tekevät.

Ja tämä on oikeastaan vain tämänhetkinen painajainen. Tarkasteltaessa koneälyn (KI=künstliche Intelligenz) kehitystä on täysin mahdollista, että me tulevaisuudessa menetämme täysin älykkäiden koneiden kotrollin.

Algoritmit ovat yksinkertaisesti ihmisen kehittämä vastaus jotakin ongelmaa koskevan ohjaamisen järjestämiseksi. Yksi esimerkki: kun ojennan lentoasemalla passini tarkistettavaksi, tietävät turvallisuusviranomaiset että he voivat päästää minut eteenpäin, jos tuntomerkkini vastavaat passissa olevia. Jos esiin tulee poikkeamia, he voivat pidätellä minua jatkokysymyksiä varten.

Tietokoneohjelma on algoritmi joka toimii ilman ihmisen puuttumista asiaan. Tietyssä mielessä tämä on yksinkertaisesti ensimmäinen askel pitkässä kehityskulussa kohden täydellistä automatisaatiota. Yksi menestyneimmistä strategioista viimeisen kahdensadan vuoden aikana perustuu siihen, että inhimillinen työvoima otetaan pois työprosessista ja siitä tehdään koneiden tekemän työn tarkkailija. Samalla ovat koneet saaneet ajallisesti ja toiminnallisesti rajoitetun autonomian.

Se mitä me teemme tietokoneilla, on oikeastaan vain sen laajentamista, mitä me aikaisemmin teimme tuulimyllyillä, kehräämökoneilla ja polttomoottorilla. Mutta niin pian kun koneet itse alkavat antaa ohjeita, on olemassa vaara että ihminen "irrotetaan" kokonaan prosessista samalla kun hän menettää otteensa siitä mitä tapahtuu.

Miljoonat ihmiset ovat tietoisia algoritmien kautta tapahtuvasta kontrollista. He kuitenkin olettavat, että tämä ongelma koskee tällä hetkellä  vain eettisiä komiteoita, teknologiakonferensseja ja tieteellisiä ammattijulkaisuja - tai että nämä ongelmat voidaan ratkaista vasta seuraavan sukupolven aikana. Todellisuudessa tämä ongelma on suorassa yhteydessä siihen moraalisen, taloudelliseen ja poliittisen kriisiin, jota olemme elämässä.

Haluan selittää miksi näin on.

Olettakaamme, että sanon teille olevan olemassa koneen, joka joka osaa ratkaista maanne ongelmat paremmin kuin nykyinen hallitus, kone joka on loogisempi kuin yksikään ihminen ja joka osaa toimia täysin autonomisesti. Olettakaamme edelleen, että vaadin Sinua jättämään kaikki tärkeät elämääsi koskevat päätökset tälle koneelle. Olettakaamme, että voit viettää onnellisempaa elämää kun muutat käyttäytymistäsi niin että se vastaa tuon koneen asettamia ehdotuksia ja vaatimuksia. Toivon, että torjut tällaisen asetelman.

Yritä nyt korvata sana kone sanalla "markkina". Jo kolmekymmentä vuotta ovat kansalaiset sallineet markkinavoimien ohjata  elämäänsä  ja saattaa heidän demokraattiset oikeutensa pois päiväjärjestyksestä. On olemassa jopa uskonto joka antaa kaiken voiman ja kontrollin tälle koneelle. Tämä uskonto on taloustieteen kurinalainen järjestelmä.

Samalla kun olemme viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana nostaneet markkinat autonomiseksi, yli-inhimilliseksi maailmanhengeksi, olemme luoneet perustan sille, että että me jossakin vaiheessa tulevan sadan vuoden aikana löydämme itsemme tilanteesta, jossa olemme antaneet kokonaan vallan koneille.

Vapaan markkinatalouden aikana me opimme hyväksymään markkinatalouden voimien vallan yli ihmisen. Mekäsittelimme aiheita kuten kansalaisoikeudet, moraali tai toimeenpanovalta tavalla kuin ne olisivat jotakin täysin muuta kuin päätöksemme kuluttajina tai finanssitekniikalla hallittu maailma.

Kuitenkin vapaiden markkinoiden järjestelmä on romahtanut. Itsekkyyteen, hierarkiaan ja kuluttajuuteen perustuva ajattelu ei toimi enää. Seurauksena on, että markkinoihin perustuva uskonto poikkeaa vanhojen uskontjen Jumalan kunnioittamisesta. Monet ihmiset kääntyvät rasismiin, nationalismiin, naisvihaan ja mahtavaan varastamisen kulttiin.

Kolmannen vuosituhannen ensimmäisellä vuosisadalla pirstovat etniset kansalliset ryhmät, naisivihaajat ja autoitaariset poliitikot maailmanjärjestyksen. Yhteistä niille on yleismaailmallisten ihmisoikeuksien vähättely ja vapauden pelko. He rakastavat koneiden hallitsemaa maalilmaa, ja jos me sallimme, tulevat he ottamaan käyttöön älykkäitä koneita jotka varmistavat heidän rikkautensa ja valtansa ilman että kukaan tulee heitä saattamaan siitä oikeuteen.

EKP:n talouspolitiikka halvaannuttaa ja repii EKP:n riekaleiksi...

Modernin Monetaarisen Teorian (MMT) esitaistelija Bill Mitchell esittää raastavan arvion EU:n valtionvarainministerien ("Euroryhmän") 13.6. 2018 kokouksen tuloksista. Hän palautaa mieleen aluksi Ranskan presidentin Emmanuel Macronin 5.7. 2017 virkanastujaispuheessaan esittämän toiveen Euroopan Unionin peruskirjojen muuttamisesta niin, että vahva ja dynaaminen, eurooppalaisiin ongelmiin vastaava politiikka kävisi mahdolliseksi. Saksa on kuitenkin pitänyt kiinni pelkästään inflaatiotavoitteeseen liitttyvästä ja jäsenvaltioiden sekä EU:n itseensä kohdistuvasta rajoituksesta, joka estää euroaluetta nousemasta vahvaksi taloudelliseksi vaikuttajaksi. Bill Mitchel muistuttaa, että jo 1970 ns. "aka the Werner" raportissa hahmotettiin Euroopan yhteisön talous- ja rahapolitiikka sellaiseksi että se tarjoaa jäsenvaltioille ja itse yhteisölle federaationa mahdollisuuden dynaamiseen talous- ja rahapolitiikkaan silloin kun epätasapainoa suuntaan tai toiseen esiintyy. Vähitellen 1970-luvun lopulta lähtien tämä demokraattista valtiota vahvistava lähestymistapa painettiin alas ja ajauduttiin nyt vallitsevaan "kuolleeseeen kulmaan", joka ei tarjoa Euroalueella sen tarvitsemia talous- ja rahapoliittisia välineitä ehkä piankin edessäolevien kaaosmaisten tilanteiden varalta.

Blogikirjpotus sisältää lukuisia linkkejä sekä em. tärkeisiin asiakirjoihin että Bill Mitchellin aikaisempiin tätä teemaa käsitteleviin kirjoituksiin. Tässä pari-kolme lainausta hänen (MMT) blogistaan:

"Viime viikolla EU: n valtiovarainministerit (”euroryhmä”) kokoontuivat (13. kesäkuuta 2019) Luxemburgissa osana säännöllistä aikataulua. Kokouksessa käytiin paljon keskustelua siitä, voiko Emmanuel Macronin pyrkimys yhtenäisempään EU: n finanssipolitiikkaan toimia vakauttamisvalmiutena valitulle talous- ja rahaliitolle. Kuten on normaalia, edistystä ei tapahtunut, ja lehdistötiedotteissa sanottiin, että valtiovarainministerit "jatkoivat yhteenottoa uuden verotusvälineen lähes kaikista piirteistä, myös rahoituksen lähteistä". Ei yllätyksiä. Niinpä ohjelma "korjaa katto auringonpaisteen aikana" - jota monet Eurooppamyönteiset -vasemistokommentaattorit ovat toivoneet, hylättiin. Katossa on vielä aukkoja, ja EMU näyttää epäonnistuvan jälleen pahasti, kun seuraava talouden suhdannekierros tulee. Lisäksi johtajuuden puute finanssipolitiikassa näyttää luovan valtavan dilemman EKP: lle ja sen rahapolitiikan toteuttamiselle. Itse asiassa aukko osoittaa, että sen rahapolitiikka ei kykene saavuttamaan tavoitteita, vaikka EKP on tarkoituksellisesti rikkonut sille perustamissopimuksissa vahvistettua oikeudellista kehystä. Euroalueen toimintahäiriö etenee uudelle tasolle - ja on kasvun aika."

"Niinpä todellisen euroalueen inflaatiovauhdin ja EKP: n hintavakauden tavoitteen välisen vastaavuuden puuttuminen antaa meille todisteita siitä, että euroalue on taantunut matalan kasvun ympäristöksi, toisin kuin eurovirkamiehet väittävät että euro on ollut "historiallinen menestys ”edistämällä voimakasta todellista kasvua."

"Sen valtava joukkovelkakirjojen hankintaohjelma on rahoittanut tehokkaasti jäsenvaltioiden julkisen talouden alijäämiä, vaikka kertomuksen on todettu edustavan sitä likviditeetinhallintatoimenpiteenä.
On selvää, että ne ovat rikkoneet EU: n perustamissopimuksen 103 artiklaa (ei pelastamislauseketta)."

19.5. 2019 tätä blogikirjoitusta koskevaa keskustelua:
Ilkka Kajaste
En ole ihan varma, kuinka viisaita Mitchellin kirjoitukset ovat. En puutu rahapolitiikkaan, koska se ei kuulu asiantumukseni piiriin. Sen sijaan eräät muut hänen teorioistaan nousevat päätelmät tuntuvat oudoilta. Ja itse asiassa kovin tutuilta. Ei uutta. Monet euroalueen ulkopuoliset ekonomistit ovat aikojen kuluessa tarjonneet keskitettyä talous- ja finanssipolitiikkaa keskuspankkipolitiikan täydennykseksi ja vastapainoksi. Itse asiassa riittäisi, että neljä suurinta maata (DE,FR,ES,IT) sopisivat yhteisestä linjasta, koska ne kattavat valtaosan euroalueesta. Tällaisia linjauksia on komission toimesta tehtykin, mutta ilman tulosta. Ei ole lainkaan selvää, että näiden linjausten seurauksena euroalueen kehitys olisi ollut suotuisampaa, koska myös komissio on tehnyt huomattavia virhearvioita. Pienempien maiden kuten Suomen kannalta keskitetty politiikka olisi ongelmallista, koska kuten tunnettua euroalue ei ole optimaalinen. Näin on parempi, että jäsenvaltioilla on talouspolitiikassaan liikkumavaraa (automaattisia vakauttajia varten). Tähän on pyritty sillä, että monenkeskinen valvonta perustuu yhteisesti hyväksyttyihin sääntöihin ja kriteereihin. Niiden oikeudellinen velvoittavuus on avoin, mutta säännöt ovat ennen muuta jäsenvaltioiden intressissä. Ne ovat perusta terveelle talouspolitiikalle. Ehkä tärkein näkökohta, jonka Mitchell ja muut täysin unohtavat on se, että budjettipolitiikka liittyy kansalliseen suvereniteettiin. Olisi melkoinen mullistus, jos päätöksenteko siirrettäisiin Brysseliin. En suosittelisi tätä, kun argumentit ovat kovin heikolla pohjalla, etäällä todellisuudesta. Vaikka nykyisessä järjestelmässä on ongelmia, on kevytmielistä esittää jotakin, joka olisi selkeästi demokraattisen päätöksenteon vastaista. Kompromissit ovat vaikeita, mutta ulkopuoliset eivät osaa tässä neuvoa.

Ilpo Rossi
Keskittäminen sellaisenaan ei liene MMT:n ytimessä oleva asia, vaan liberaalin, keynesiläishenkisen talous- ja rahapolitiikan mahdollistaminen Euroopan Unionissa. Yksiulotteinen markkinaulottuvuus johtaa sekä toiminnallisiin että sääntöpohjaisiin ongelmiin. Pidän suurena ongelmana sitä, että talous- ja rahapolitiikasta puhutaan yksinomaan nykyisen, valtavirtaisen logiikan hengessä.

Ilkka Kajaste
Tässä on jokin väärinkäsitys. Ymmärtääkseni uusliberaali lähestymistapa painottaa markkinoiden vapaan toiminnan merkitystä. Tätähän sääntöihin perustuva mekanismi (vakaus- ja kasvusopimus) ei ole. Päinvastoin. Ne jotka haluavat päästä eroon EMUsta antaisivat markkinoiden määrätä valuuttojen arvon. Kuten pelimarkat rulettipöydällä pienten maiden/talouksien kohdalla. Ne jotka propagoivat keynesiläisyyttä edustavat itse asiassa vulgaarikeynesiläisyyttä. Kun on ollit vuosia mukana ja kokenut talouden ja markkinoiden toimintaan liittyvät suuret epävarmuudet, on vaikea asettua kannattamaan jotakin mekaanista lähestymistapaa. Sääntö, joka edellyttää jäsenvaltioita pyrkimään rakenteelliseen tasapainoon, on järkevä lähtökohta talouspolitiikalle. Ne jotka pyrkivät ymmärtämään euroalueen kehitystä ulkopuolelta paneutumatta sen sääntöihin ja käytäntöihin puhuvat valtavirtaisesta logiikasta. Totuus on paljon monivivahteisempi ja tulee näkyviin huomattavissa maakohtaisissa eroissa.

Ilpo Rossi IlkkaKajasteelle
Olennaista on että pohdit asiaa ja kommentoit; talous- ja rahapolitiikasta on tärkeää käydä keskustelua juuri nyt kun uusia toimijoita keskeisiin EU-elimiin valitaan.

Hallitusneuvottelut takkuavat - Espanjassa

Toisin kuin Suomessa, hallitusneuvottelut Espanjassa takkuavat. Ei vähiten siksi, että osa valituista kansanedustajista ei uskalla tulla maahan ollenkaan...

BARCELONA Pääministeri Pedro Sánchezin sosialistipuolue voitti niukasti huhtikuiset parlamenttivaalit. Hallituksen muodostaminen Espanjassa on kuitenkin jälleen osoittautunut hankalaksi, sillä sosialistipuolue ei saanut ehdotonta enemmistöä eikä Espanjassa ole totuttu koalitiohallituksiin.

Pääministeri Pedro Sánchez on neuvotellut sekä oikeisto- että vasemmistopuolueiden kanssa, mutta todennäköisimmältä vaihtoehdolta näyttää vähemmistöhallitus.

Sánchez tarvitsee kaikesta huolimatta kuitenkin muiden puolueiden tuen tai edessä ovat jälleen uudet vaalit.

Parlamentti äänestää Sanchezin ajaman hallituksen luottamuksesta. Jos Sánchez ei saa ensimmäisessä äänestyksessä ehdotonta enemmistöä taakseen, uusintaäänestyksessä riittää pelkkä enemmistö.

Hautajaisten kautta?

Kirjoitin muutama päivä sitten suhteellisen tarkan referaatin Modernin Monetaristisen Teorian kehitttäjän Bill Mitchellin blogin perusteella. Kirjoituksen taustalla on valtavirtaiselle "uusklassille" talousajattelulle kasvanut haaste, joka ei ole niitä kaikkein vähäisimpiä. Bill Mitchell väittää - tässä ja monissa aikaisemmissa, jo vuosia sitten kirjoitetuissa blogikirjoituksissaan - että valtavirtainen talousajattelu perustuu paikkaansapitämättömiin lähtökohtiin ja että sen pohjalta kasvanut uusliberalistinen talousjattelu köyhdyttää ja kuristaa tarpeettomasti ja julmasti valtaosaa työtätekeviä kansalaisia Euroopassa ja laajemminkin maailmalla.

Tässä ensimmäisessä analyysissaan Mitchell väittää, että sosialidemokraattiset puolueet ovat aivan liikaa nojautuneet uusliberaaliin taloudelliseeen perustelutapaan ja jättäneet omista lähtökohdistaan kasvavan talousanalyysin kielen ja argumentoinnin kehittämättä. Tämä ristiriita näkyy kaikessa sosialidemokraattisessa talouspoliittisessa keskustelussa: sosialista oikeudenmukaisuutta hehkuva kieli ei johda taloudellisissa toimenpiteissä vakuuttaviin konkreettisiin ehdotuksiin.

Bill Mitchellin ja hänen kanssaan  brittiläiseen Tribuneen kirjoittaneen Thomas Fazin lähtökohtana on  Englannin työväenpuolueen entisen neuvonantajan kirjoitus, jossa hyökätään MMT-ajattelua vastaan. Mittchell ja Fazi puolestaan väittävät että työväenpuoleen taloudellinen neuvonantaja nojaa kaikissa keskeisissä lähtökohdissaan valtavirtaiseen talousajatteluun, joka itse asiasta estää Labourin työväenliiikkeen arvopohjasta lähtevän finanssi- ja rahapolitiikan toteuttamisen siinä tapauksessa, että Labour voittaisi edessä olevat vaalit ja pääsisi hallitusvastuuseen ja toteuttamaan tavoittelemiansa sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia. Näiden kahden talousajattelijan kirjoitus Tribuneen on analyyttinen vastaus ja samalla huolenaihe siitä, etttä Labourin eräät talousasiantuntijat ovat taipuneet valtavirtaisen talousajattelun väitteisiin monetaristisen finanssipolitiikan politiikan turmiollisuudesta sen käyttämisessä valtion suurten hankkeiden käynnistämiseen. Taustalla on eksogeenisen ja endogeenisen talousajattelun ristiriita.

Tässä toisessa kirjoituksessaan Bill Mitchell osoittaa, että James Meadway, Corbynin varjohallituksen ministerin John Mc Donnellin taloudellinen neuvonantaja on perusteellisesti väärässä nojatessaan uusliberalistiseen keskustelukehykseen ja perustelutapaan hyökätessään MMT:tä vastaan. Todettakoon jo tässä vaiheessa että John Maynaard Keynes oli ensimmäisiä keskeisiä endogeenisen talousjattelun suosittelijoita. Ḱysymys on uudenlaisesta monetaristisesta talousajattelusta, jonka avulla voitaisiin nopeasti ja tehokkaasti puuttua suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Mitä on eksogeeninen ja endogeeninen talousajattelu? Lainaan tähän kuvan muodossa Ossi Ahokkaan ja Lauri Holapan kirjan "Rahatalous haltuun - irti kurjistavasta talouspolitiikasta", sen käsitteitä avaavasta osasta eksogeenisen ja endogeenisen talousajattelun eroa:

Eksogeenisen rahan teoria:

Endogeenisen rahan teoria:

Euroopan Unioni ja erityisesti Euroopan Valuuttaunioni on peruskirjoissaan kieltänyt jäsenvaltioiltaan yhteiskunnallisiin tosiasioihin ja poliittiseen tahdonmuodostuksen perustuvan endogeenisen rahapolitiikan. EU on konsensuspäätöksillä sitoutunut "mahdollisimman kilpailukykyiseen markkinapolitiikkaan". Ainoa kovana faktana esitetty perustelu on epäily valtioiden kyvyttömyydestä hallita poliittsiin päätöksiin perustuvaa monetaristista rahapolitiikkaa - sen pelätään aiheuttavan inflaatiota ja sitä kautta hävittävän saavutetun väliaikaisen hyödyn. Tämä ei ole estänyt EU:ta ja EKP:ta käyttämistä poliittiseen päätöksentekoon - siis endogeeniseen perusteluun - perustuvaa rahapolitiikkaa yritysmaailman suuntaan vuosina 2014-2018 toteutetussa laajamittaisessa, varmuudella yli 3000 mrd:iin euroon kasvaneella määrällisellä elvytyksellään. MMT väittää, että yhteyttä monetaristisen finassipolitiikan ja inflaation välillä ei ole - eikä sitä tässäkään vaiheessa ole ilmennyt.

Eksogeenisen rahan teoriassa ainoa endogeeninen muuttuja ovat korot ja luottoluokituslaitosten - kaupallisíssa yrityksiä nekin - uhkaavasti ylöshilaamat korot "liikaa velkaa ottaville" maille. Modernissa rahataloudessa kuitenkin velka on aina kasvua luova tekijä ja ennenkaikkea valtioiden mahdollisuus velkaantua omassa valuutassaan, jotta suuria uudistushankkeita ja työllisyyttä voitaisiin aidosti ja tehokkaasti parantaa. Ilman endogeenisen rahapolitiikan mahdollisuutta toimintakäytävä jää aina kapeaksi ja suuret, koko manteretta koskevat hankkeet todennäköisesti toteutumatta. Tällaisia hankkeita olisi Euroopankin tasolla paljon. Pakolaiskysymyksen asiallinen hoito, Afrikan nostaminen omille jaloilleen, vastaaminen digitaalisen vallankumouksen haasteisiin, rapistuvan eurooppalaisen infrastruktuurin modernisointi, laajalti puuttuvien yhteisten palvelujen dynaaminen kehittäminen.

Juuri päivän (12.6. 2019) uutisissa USA ehdottaa Euroopan Unionille yhteistyötä Kiinan nopean kasvun ja vyörytttämisen suitsimisessa. Entä jos ero onkin talousajattelun perusteissa? Kiina taitaa jo nyt kieli- ja kultturimuurinsa takana käyttää tehokkaasti endogeenisen rahan teoriaa ja sovellutuksia hyväkseen. Euroopan Unionin ja USA:n yhteistyö voi näillä näkymin perustua ainoastaan eksogeenisen rahan teoriaan eikä USA tässä tule Euroopan Unionin avuksi, koska se haluaa itse olla aina ensimmäinen.

Bill Mitchellin ja Thomas Fazin kirjoitusten taustalla on tällä kertaa Euroopan Sosialidemokraattien taipumus taloudellisessa kielenkäytössään suostua uusliberaaliin perustelutapaan ja jopa inttää vastaväitteistä huolimatta sen olevan ainoa oikea. Onko niin että herääminen arvoperustamme mukaiseen taloudelliseen talous- ja rahapolitiikkaan voi tapahtua vain hautajaisten kautta?

Talouden lankulla tasapainoilusta

Miten sosiaalidemokraattiset puolueet rakentavat lankun ja sitten tasapainoilevat sillä?


 - Osa 1 torstaina  6. kesäkuuta 2019
- Osa 2 maanantaina 9.6. 2019 Labourin tasapainoilusta

Olen poikkeuksellisesti referoinut  Modernin Monetaarisen Teorian kehittäjän Bill Mitchellin blogikirjoitusta sosialidemokrattien tasapainoilusta ohjelmissa ilmaistun sosiaalisemman ja oikeudenmukaisemman politiikan puolesta.

Se mikä tekee vaaleissa jatkuvasti tappioita kokevan sosialidemokratian haavoittuvatksi, näyttää olevan kykenemättömyys irroittautua valtavirtaisen talouspolitiikan indoktrinaatiosta.
Antti Rinteen hallituksen lähtökuopissa tämä näkyy pitäytymisenä Euroopan Unionin sanelemissa taloudellisisa raameissa ja erityisesti kriittisessä suhtautumisessa velanottoon. Kaikkein selvimmin tämän on ilmaissut uusi valtionvarainministeri Mika Lintilä.

Bill Mittchellin mukaan jokainen investoitu euro tuottaa jatkossa 1,7 euroa takaisin valtiontaloudessa ja jokainen menoista säästetty euro aiheuttaa astaavasti tappiota 1,70 euroa. Lyhyesti ilmaistuna: matalien korkojen aikana on edullista investoida ja luoda työpaikkoja myös velkarahalla. Bill Mittchell kritisoi sosialidemokratiaa uusliberaalin talouspolitiikan jäljittelystä ja tarpeettomasta ideologisen vankilan rakentamisesta itselleen.



"Nyt on menossa  Modernin Monetaarisen Teorian (MMT) -kritiikki, joka tulee ulos kaikista tuuteista; Niissä viitataan Larry Summersin, Paul Krugmanin ja Kenneth Rogoffin arvosteluihin. Tällöin viitataan säännöllisesti " maailman johtaviin taloudellisiin ajattelijoihin ”tai” Nobel-palkituttuihin taloustieteilijöihin ”, ikään kuin mihin tahansa vakiintunseeeen viranomaiseen. Nämä Nobel-palkinnon saajat eivät ole lainkaan Nobelin palkinnon saajia - taloudellinen palkinto ei kuulu alkuperäiseen Nobelin lahjaan, vaan sen keksi pankki, koska taloustieteilijät tunsivat jääneensä sivuun.Viime päivinä kahdessa  maassa, joissa on ns. työntekijöiden puolue - Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuolue (Labour)  ja Australian työväenpuolue - nämä kamppailevat voittaakseen vaalit. Australian tapauksessa he juuri hävisivät vaalit yhtä kaikkein  pahinta hallitusta vastaan joita meillä on koskaan ollut. Olemme nähneet kaksi virheellistä hyökkäystä MMT:tä vastaan ja nämä todella tiivistävät sosiaalidemokraattisten puolueiden kohtaaman eksistentiaalisen kriisin - identiteetin menettämisen ja vallankumouksellisen innostuksen. Tämä on osa kaksiosaisesta sarjasta, jossa selvitetään, miten ”kävelet lankulla, jonka itse asetat” - eli strategiat, jotka ovat niin sanottujen progressiivisten sosiaalidemokraattisten puolueiden sisällä ja tuottavat hämmentäviä tuloksia.

Yksi toistuvasta kritiikeistä, jonka mukaan valtavirran makroekonomistit asettavat vaatimukseksi työllemme, on se, että MMT: n ytimessä ei ole muodollista matemaattista mallia, joka vastaa tapaa, jolla valtavirta esittää talouden teoreettisen lähestymistavan.

Elokuussa 2008, jolloin maailma oli taloudellisesti romahtamaisillaan, kukaan uuskeynesiläisistä makroekonomisteista ei nähnyt tulossaolevaa - eikä voinut nähdä -, koska heillä ei ollut taloutta koskevaa rahoitusalaa edes koko teoreettisessa kehyksessään.  Olivier Blanchard kirjoitti itsenäisen artikkelinsa - Makron tila - jossa hän  yritti tiivistää kokonaisnäkemyksen siitä, että valtavirran makroekonomistit olivat saavuttaneet lähestymistavan kuinka hoitaa taloutta.

Jos artikkeli olisi kirjoitettu ennen kuin GFC: n (suuri finanssikriisi) oli pahimmillaan ja paljasti juuri itseään, se olisi kertonut, kuinka kauaksi todellisuudesta  valtavirta talouden ammattilaset olivat ajautuneet.

Valtavirta on kehittänyt vakiintuneen tavan  mukaisen kurinalaisen lähestymistavan . Kaikkien, jotka halusivat julkaista taloudellisia ajatuksia, oli noudatettava tätä lähestymistapaa, jotta he voisivat osallistua ja jotta heitä voitaisiin pitää onnistuneina. Muunlainen ajatteluta lannistettiin.

Blanchard kirjoitti hehkuvasti, että makrotaloudellinen analyysi oli tullut käytäntöön seuraavasti:… Tiukat, haiku-kaltaiset, säännöt… [taloustieteen artikkelit]… näyttävät rakenteeltaan hyvin samankaltaisilta ja hyvin erilaisilta kuin 30 vuotta sitten…

Jatko-opiskelijat on koulutettu noudattamaan näitä ”haiku-kaltaisia” sääntöjä, jotka ohjaavat taloudellisen kirjoitusten mahdollisuuksia tulla menestyksellisesti julkaistuksi ja parantaa heidän asemaansa  akateemisiin työpaikkoihin nimittämisessä ja edetessä akateemisella uralla. Se on se tapa, jolla valtavirran makrotaloutta tehdään ja miten taloustieteen sosiologia toimii.

On kehyssääntöjä, kielisääntöjä ja eisaalähestyä-alueita. Standardoituun  kehykseen on muotoiltu joukko virheellisiä ehdotuksia, ensinnäkin ihmisen käyttäytymisestä, jota mikään psykologi tai sosiologi ei tunnistaisi olennaiseksi päätöksentekoon ollenkaan; ja toiseksi siitä, miten rahapolitiikan järjestelmä toimii.

Se on luostarimainen (klaustrofobinen) lähestymistapa, jossa käydään kauppaa sarjoista operaatioihin liittyviä  myyttejä. Todellisuuden ja tästä rakenteesta tulevien ennusteiden välinen epäjohdonmukaisuus sivuutetaan ryhmäajattelun avulla, mikä on halvaannuttanut ammattialani.

Joten kun MMT-kirjallisuus ilmenee uhkana tässä status quoon akatemiassa, välitön vastaus on arvioida sitä ja yrittää sisällyttää se  se valtavirtaisen talousajattelun  piiriin. Eräänlainen "me kirjoitamme yhtälöt kaikkeen, vaikka ne eivät tarkoita mitään, joten sinun pitäisi "lähestyä" asiaa tästä näkökulmasta". Tai ”jos haluat kommunikoida kanssamme, Sinun tulee tehdä se meidän ehdoillamme”, ”käytä kieltämme”, ”käytä kehystämme” ja niin edelleen. Kysymyksessä on eräänlainen - "Meidän tie tai maantie"- (My way or highway) ultimaatumi.

MMT-taloustieteilijät valitsivat "maantien" lähestymistavan.

Päätimme olla menemättä siihen loukkuun, jolla hallitseva valtavirran uuskeynesiläinen taloustieteilijä puhuu, ajattelee tai kirjoittaa.

Loppujen lopuksi teeskennellen, että heidän tapansa ajatella taloudesta on kieltää taloudellisen ajattelun pitkä historia, joka on käyttänyt täysin  toisenlaista diskurssimenetelmää - Marx, Marshall, Smith, Riccardo, Say, Malthus, Mill, Kalecki, Keynes , Veblen, Lerner, Myrdal, Ostrom, JK Galbraith, Commons, ja joukko muita.

Valtavirtaisella Mainstream-lähestymistavalla on todella lyhyt historia ja se on saavuttanut nykyisen muotonsa, koska neoliberalismin poliittisesta agendasta  on tullut hallitseva. Nämä kaksi kehityslinjaa liittyvät luonnollisesti toisiinsa.

Mainstream-taloustieteen myytit on suunniteltu vahvistamaan pääasiassa markkinapohjaista, yksilöllistä ajattelutapaa, joka sitten vastustaa hallituksen (yhteisöllisiä)  toimia.

Ne rakentavat ”markkinat” jonkinlaiseksi luonnolliseksi suuntaukseksi kehitystä haittaavaa ja turmelevaa hallitusta vastaan, hallitusta joka heikentää ”luonnollista” kehityskulkua.

Mutta institutionaalisessa kirjallisuudessa on hyvin selvää, että ”markkinat” ovat oikeudellisia rakenteita, joille valtio antaa  lainsäädännöllään merkityksen ja operatiivisen rakenteen.

Valitsemalla "maantien" olemme luoneet merkittävän epäsoinnun valtavirtaiseen taloudelliseen ammattiajatteluun. MMT vihdoin ymmärtää, että jotain on meneillään, kun he - valtavirta-ajattelijat -kieltävät sujuvasti taloudellisten syklien olemassaolon, väittäen että finanssipolitiikka olisi keinona  tehotonta, eivät edistä rahapolitiikkaa väittäen  päinvastoin, että julkisen talouden alijäämän käyttöä seuraisi kaikenlaisia katastrofeja, ylistää globaalin pääoman voimaa, vaatii rahoitus- ja työmarkkinoiden sääntelyn purkamista, jotta ne toimisivat  meidän kaikkien hyväksi ja ennustavat, että ne hallitusten toimet, jotka eivät seuranneet heidän oletuksiaan johtavat  korkojen nousuun, inflaation kiihtymiseen ja maksukyvyttömyyteen joukkovelkakirjamarkkinoiden  hylätessä heidät.

Ei ole paljon sellaista koskaan  tapahtunut, mitä valtavirtatalous väittää.

Sääntelyn purkaminen on vahingoittanut kansalaisia ja siirtänyt valtavia määriä todellisia tuloja pois työntekijöiltä pääoman hyväksi.

Rahapolitiikka on epäselvää ja on osoittautunut täysin tehottomaksi. Keskushallinnot ovat lisännneet (säästämällä) voimavarojaan voimakkaasti, jotta inflaatio olisi vähäistä. Tämä ei ole hetkellinen vika. Se on ollut käynnissä vuosikymmeniä (Japanissa) ja muualla pitkiä aikoja (esimerkiksi EKP: n käyttäytymisessä).

Finanssipolitiikka pelasti maailman taloudelliselta romahtamiselta finanssikriisin (GFC: n) aikana ja kun kurjistaminen on pantu käyntiin näemme välittömästi kielteisiä seurauksia.

Julkisen talouden alijäämä on ollut suhteellisen korkea viime vuosikymmenen aikana ja korkotaso on edelleen alhainen.

Joukkovelkakirjasijoittajat maksavat hallituksille etuoikeudesta saada ostaa joukkovelkakirjoja - joissakin tapauksissa jopa yli 10 vuoden maturiteetilla.

Valtavirtainen makrotalouspolitiikka on epäonnistunut - sitä voidaan pitää kategorisesti selvänä. Ja näin  on huolimatta useista suurista yrityksistä, joilla yritetään selittää mennyttä ("me tiesimme sen koko ajan") tai lisäämällä uusia väitteitä joista aikaisemmin ei ole puhuttu mitään tai mitä tahansa.
Kuningas on kuollut! Le roi est mort!

Vain MMT-ymmärryksen avulla voidaan ymmärtää, mitä maailman talouksissa on tapahtunut.

Se on vain ajan kysymys, ennen kuin tämä uusi kehys otetaan käyttöön, kun ammattimainen taloustiede  kehittyy.

Olen kuitenkin aina pitänyt mielessä saksalaisen fyysikon Max Planckin - joka sanoi vuonna 1948 kirjassaan "Wissenschaftliche Selbstbiographie" (Tieteellinen omakuva) - Max von Lauen kuvauksena hänen muistotilaisuudessaan: ”Uusi tieteellinen totuus ei saa voimaa vakuuttamalla vastustajansa ja saattamalla  heidät näkemään asian uudessa valossa, vaan pikemminkin se, että heidän vastustajansa lopulta kuolevat, ja uusi sukupolvi samaistuu totuuteen alusta alkaen.”

Vaihtoehtoisesti ilmaistuna: ”Tiede etenee yksi hautajainen kerrallaan”.

Voisin lisätä, että emme ole yksiselitteisesti valinneet ”maantietä" alusta alkaen.Yritimme herättää huomiota jo muutamia vuosia ennen kuin MMT tuli suosituksi akateemisten kollegojemme keskuudessa. Osallistuminen tapahtui konferensseissa, työpajoissa, seminaaripapereissa ja monissa muissakin yhteyksissä. Mutta valtavirran ryhmäajattelu jäi hallitsevaksi.

Heidän tiensä tai maantie!

Olen itse oppinut tämän läksyn jo aikaisin, kun jatko-opetuksessa vanhempi professori kertoi minulle luokan edessä, että minun pitäisi poistua ohjelmasta ja siirtyä sosiologiaan. Hän ajatteli, että se loukkaisi minua. Se antoi minulle kuitenkin voimaa.

Joka tapauksessa  jonkin ajan kuluttua saimme tietää, mitä Max Planck jo tiesi. Thomas Kuhn kirjoitti hänen "Tieteellisen vallankumouksen rakenteestaan".

Ja mitä Irving Janus kirjoitti, kun hän paljasti ryhmajattelun  toimintaperiaatteen.

Ja mitä Keynes tajusi, kun hän aluksi yritti keskustella hallitsevan uusklassisen koulun kanssa (yleisen teorian 2 luku), vain nähdäkseen että hänen oivalluksensa kaapattiin takaisin ortodoksiseen kehykseen, jossa suuri osa hänen lahjakkuudestaan jäi näkymättömäksi.

Ja mitä George Lakoff tietää, kun hän puhuu ”totuuden voileivistä” kognitiivisen kielitieteen kirjallisuudessa.

Kaikki tämä kirjallisuus ja muukin kertoo meille, että meidän pitäisi asettaa säännöt, joiden mukaisesti työmme esitellään. Ja jotta  välttäisimme tulla kaapatuksi takaisin perinteiseen ilmaisutapaan,  kieleen, kehyksiin ja käsitteisiin.

Se häiritsee valtavirtaa, mutta muista Max Planckia.

Lopulta voitto tulee olemaan niillä, jotka auttavat ihmisiä ymmärtämään, mikä on heille tärkeää.

Medän alallamme  valtavirta on työskennellyt jo vuosia vakuuttaakseen meidät siitä, että meidän on välitettävä taloudelliset suhteet heidän ehdoillaan. Olemme sisäistäneet tämän näkemyksen massiivisen indoktrinaation avulla.

Mutta tietysti savuverho voi toimia vain, jos kaikki hallitukset noudattavat rangaistuksiaan eikä mitään odottamatonta tapahdu.

Ensinnäkin Japanissa sattui suuri kiinteistömarkkinoiden romahtaminen, joka muutti politiisen historian suuntaa kyseisessä maassa. 1990-luvulta lähtien taloustieteilijät ennustivat säännöllisesti, että kasvavat alijäämät ja julkinen velka saattaisivat romahduttaa  kansakunnan.

Korruptoituneet luottoluokituslaitokset alensivat näiden valtioiden sijoitusta luokituksessa. Jälkimmäiset eivät ottaneet niitä huomioon.

Ja niin se meni.

Mikään heidän ennustuksistaan ei toteutunut. Kun valtavirran konservatiivisuus sai poliittista tukea (esimerkiksi vuonna 1997 myyntiveron nousun myötä), talous kääntyi taaksepäin.

Taloustieteilijät olivat koko ajan ”ulvovia susia”.

Ja sitten pamahti päälle suuri finanssikriisi (GFC)  ja sen  todellisuus tuli maailmanlaajuiseksi. Jälleen sudet ulvoivat. Ei mitään!

Monet ovat yrittäneet haastaa tätä, ja oli erityistä  (esimerkiksi nollarajat, maksuvalmiusloukut).  Mutta he ovat olleet ulvovia susia liian kauan, ja yleisö näkee lopulta tulokset - heikentynyt julkinen infrastruktuuri, vähentyneet julkiset palvelut, lisääntyvä eriarvoisuus hävyttömien palkkojen muodossa, kun taas todellinen palkka muille on jäänyt pysähdyksiin, ja kaikki muu sen mukana.

Ja kun leväperäinen sääntely ja onnettomat  tuotantotavat aiheuttavat ilmasto-tuhon, monet alkavat nähdä, miten sinä maksat tästä valtavirtaisesta kertomuksesta ja huomaat, että MMT-ymmärrys avaa uuden näkökulman.

Me todella välitämme hyvinvoinnistamme, ja "taloudellisen järjen" savuverho alkaa näyttäytyä uhkana eikä ratkaisuna.

Kansalaisten voima on jälleen kerran asettua eliitin etuilua ja etuja vastaan   -  kuten se on tehnyt useita kertoja tiedossa olevan historian aikana.

Luin äskettäin kirjaa "Fuite à Varennes" - kun kuningas Louis XVI ja Marie Antoinette sekä perhe, palvelijat sekä heidän  ja hyvinvoinnin kannalta tärkeät tavaransa vauraudet yrittivät paeta Pariisista. He matkustivat vain noin 250 kilometriä ennen kuin heidät pidätettiin, lähetettiin takaisin Tulieresiin, jossa ”vallankumous” tavoitti heidät  heidät ja lopulta teloitettiin.
Kuningas viivästeli ja heidän kuljetuksensa oli ylikuormitettu henkilökohtaisella vauraudella (hopea-astiat jne.), Joten matkan edistyminen oli hidasta. Yhdessä vaiheessa kärryjen akselit   murtuivat kuorman painosta ja ne oli korjattava.

Mutta heidän virheensä näyttäisi siltä, että he ajattelivat, että monarkiaa vastaan nousevat protestit koskivat vain muutamia radikaaleja Pariisissa ja että loput ranskalaiset - ne maaseudun tavalliset ihmiset - kannattivat voimakkaasti kuningasta. He olivat kuitenkin väärässä.
Ihmisten valtaoli  lopulta voimakkaampi.

Ja se tuo minut takaisin alkuun - sosiaalidemokraattisten puolueiden edessä olevaan eksistentiaaliseen kriisiin.

Ongelmana on, että ihmisten valtaa ilmaistaan äänestyskopeissa ympäri maailmaa, ja pelko että ihmiset viestivät  mitä he  tuntevat, ilmaistaan usein  muiden kuin perinteisten sosiaalidemokraattisten puolueiden kautta, usein poliittisen spektrin  oikean puolen hyväksi.

Sosiaalidemokraattiset puolueet luopuvat perinteisestä poliittisesta maaperästään ja joutuvat kokemaan vaalitappion osittain siksi, että he ovat ottaneet käyttöönsä valtavirtaisen makrotalouden kehyksen, kielen ja puitteet.

Ja kun nämä puolueet kulkevat epäonnistumisesta toiseen  tavalla tai toisella eri puolilla maailmaa, jotkin kiihkeimmistä Moderniin Monetaariseen Teoriaan (MMT) kohdistuvista rahapoliittisista  hyökkäyksistä tulevat heidän riveistään ja palvelevat valtavirran kehyksiä.

Se on alaspäin suuntautuva kierre, joka herättää pelkoa ja huolta ja viestii siitä, mitä globaalit rahoitusmarkkinat saattavat tehdä Se  ohjaa kaikki edistykselliset vuoropuhelut kapeaan "miten joudumme maksamaan siitä" käytävään.

Juuri siellä missä  konservatiivit haluavat tällaista  osapuolten välistä  pelaamista, he voivat voivat helposti noukkia kriitikot  pois tältä tavalla.

Thomas Fazi ja minä vastasimme yhteene   brittiläiseen,  entisen työvoimatoimiston virkamiehen hyökkäykseen  eilen tässä Tribune-artikkelissa - MMT: lle (5. kesäkuuta 2019).
Australiassa työväenpuolueen oppositio kärsi vaalitappion  juuri liittovaltion vaaleissa  yhtä kaikkien aikojen pahimmista hallituksista vastaan.

Se ei ollut mikään yllätys. He ovat viettäneet viimeiset kolme vuotta oppositiotoimissa väitellen siitä, kuinka paljon suurempia ylijäämiä  he saavuttaisivat (suurempia kuin konservatiivit) jonkinlaisena rohkeuden ja kunnian osoituksena.
Tämä toimintatapa lukitsi heidät joutumaan mukaan  erilaisiin menolupauksiin (jotta ne näyttäytyisivät progressiivisina), ja niiden mukana  runsaisiin veronkorotuksiin, jotka eivät vaikuttaneet pelkästään kaupungin huippuluokkaan, vaan myös muihin, jotka eivät ole yhtä hyvin toimeentulevia.

He epäonnistuivat dramaattisesti.

Silti päivien kuluessa vaaleista julkaistiin artikkeli (4. kesäkuuta 2019) - Kun hyvä taloustiede menettää tiensä - Canberran akateeminen ja entinen varjoministeriön neuvonantaja Andrew Leigh hyökkää siinä MMT: tä vastaan.

Muuten Leigh ajattelee, että Krugmanin ja Summersin kaltaiset edustavat "järkevää sosiaalidemokraattista valtavirtaa" ja ajattelee, että MMT on hullu.

Joka tapauksessa tämä hyökkäys (yhdeltä Adam Triggsiltä) ylistää Olivier Blanchardin, Larry Summersin ja muiden työtä esittämällä "pakottavia, teoreettisesti vankkoja, empiirisesti luotettavia ja monien maailman johtavien taloudellisten ajattelijoiden hyväksymiä teesejä".


Tavanomaista roskaa:

1. ”Julkisten menojen kasvulla on seurauksia, jos korot ovat missä tahansa nollan yläpuolella… se aiheuttaa inflaation nousua.”

2. Jos hallituksen budjetti on alijäämäinen, sen on myytävä joukkovelkakirjoja ja korotettava korkoja samalla, kun keskuspankki nostaa korkoa  kysyntäinflaation  inflaation hidastumiseksi.

3. Rahan painaminen!

4. Australia on jo lähellä täystyöllisyyttä, joten on "vaikeaa väittää, että tällainen radikaali lähestymistapa on perusteltua, jotta 0,2 prosentin pudotusprosentti". Niinpä NAIRU: n ostaminen vastaa 5 prosentin väitettä, jota ei edes Australian varapankki usko enää. Ja miten hän selittää, että ennen kriisiä työttömyysaste oli noin 4 prosenttia ja oli laskenut ilman inflaation kiihtymistä.

Ja miten hän oikeuttaa sanomaan, että olemme täystyöllisyydessä, kun laaja alikäyttöaste on noin 13,6 prosenttia (kun otetaan huomioon vajaatyöllisyys) ja inflaatio on huomattavasti alhaisempi kuin RBA: n matalampi tarjonta-alue?

5. Hallitus ei voi saada työttömyyttä alas, ja tarvitaan mikrotaloudellista politiikkaa (sääntely jne.).

6. "Ajatus siitä, että tämä menojen kasvu olisi rahoitettava rahan painamisella, on erityisen ongelmallista", ei ole luettu muuta perustelua kuin Krugmanin ja Summersin,  luultavasti.

7. Väitteet Yhdysvaltain keskuspankin tarkoituksesta  nostaa  QE: n avulla inflaatiota ja "Kun inflaatio ja korot nousisivat jälleen, se lakkaisi ostamasta joukkovelkakirjoja." QE3 lopetettiin 29.10.2014, jolloin Yhdysvaltain vuotuinen inflaatio laski ja laski edelleen kahden vuoden ajan.

8. Miten hän selittää EKP: n ja Japanin pankin toimet? Ei voi!

9. Ainoa puolustautuminen inflaatiota vastaan on veronkorotusten perustelu.

10. "Avoin talous" -grafiikka - ilmeisesti MMT ajaa "inflaatiota, korkoja, valuuttakurssimutoksia" ja niin keinottelijat kaatavat valuuttamme. Miksi yli 50 vuoden jatkuvien ulkoisten alijäämien ja samana ajanjaksona pysyvien julkisen talouden alijäämien vuoksi mikään näistä ennusteista ei ole toteutunut?


Kun lukee nämä tyhjät oppihokemat, perusopiskelijoiden oppikirjasta kopioidut, väitän, että hän ei ole lukenut mitään MMT: n keskeisimmistä akateemisista kirjoista, tai ehkä hän ei ole ymmärtänyt niiden monimutkaisuutta. Tuntuu, että hän höyryää hieman , vaahdoten asialla saadakseen siitä isot pisteet.

Ja hän ei voinut juurikaan ilmaista itseään, ennen kuin hän lopulta, juuri ennen artikkelinsa loppumista, nostaa esiin  isäntänsä, hänen kuolemansuudelmansa  modernia rahataloutta (MMT) vastaan - ja yllätys, yllätys, tappava duo (Weimar ja Zimbabwe) on nyt lähes tuhatkertainen esimerkki:
Nykyaikainen rahateoria on Venezuelassa voimissaan ja samoin kuten Zimbabwessa vuonna 2008, Jugoslaviassa vuonna 1994, Italiassa 1970-luvulla, Unkarissa vuonna 1946, Kreikassa 1944, Weimarin Saksassa vuonna 1923 ja niin edelleen.

Hyvin tehty, Adam. Olet läpäissyt tutkinnon. Vanhemmat kollegasi osoittavat sinulle suosiota. Mutta kuten he, tiedät hyvin vähän.

Hänen Summersin käyttönsä autoriteettina asettaa hänet selvästi epäonnistuneiden joukkoon. Viittaan sinuun tähän blogikirjoitukseen - häväistyksi ja alaarvoiseksi asettaminen  ei riitä (18. joulukuuta 2009) - hänen vilpittömästi.

Ja Krugman - muistakaa hänen panoksestaan Japanin keskusteluun 1990-luvulla? Viittaan sinuun tähän blogipostiin - taseen taantumiin ja demokratiaan (3. heinäkuuta 2009) - hänen vilpittömästi.

Ja sitten Blanchard - hän ei ole peittänyt kunniaa. Hän oli IMF: n pääekonomisti 1. syyskuuta 2008 ja 8. syyskuuta 2015 välisenä aikana.Muistavielä lokakuuta 2010, kun IMF julkaisi World Economic Outlook -päivityksen ja - Luku 3 Will It Hurt? Verotuksellisen konsolidoinnin makrotaloudelliset vaikutukset - käytettiin arvioita, jotka on tehty IMF: n globaalin integroidun rahatalouden ja verotuksen mallin (GIMF) simulaatioista, joissa kerrotaan, että julkisen talouden vakauttaminen aiheuttaisi lyhyen aikavälin vahinkoa suhteellisen vaatimattomassa muodossa.

Ennustetun nettoviennin arvioitu nousu "pehmentäisi supistavaa vaikutusta" ja julkisen talouden vakauttamisen olisi perustuttava pikemminkin menojen leikkauksiin kuin verojen nousuun, koska jos viimeksi mainittu käytettäisiin,  IMF:n mukaan  konsolidointi olisi "tuskallista".

Kansainvälinen valuuttarahasto totesi myös, että "ekspansiivisessa finanssipoliittisessa supistumisoletuksessa" oli "totuus", koska julkisen talouden alijäämien leikkaukset stimuloivat yksityisen sektorin yritysten ja kotitalouksien luottamusta.Pahimmassa tapauksessa IMF ennusti, että:
"Julkisen talouden vakauttaminen, joka on 1 prosentti suhteessa BKT: hen, vähentää tyypillisesti BKT: tä noin 0,5 prosentilla kahden vuoden kuluessa ja nostaa työttömyysastetta noin 0,3 prosenttiyksikköä."

Konservatiivit ja talouspolitiikan vastuuhenkilöt pyörittivät tätä tavaramerkkiä perustellakseen vandalisminsa. Se oli pääekonomistin Olivier Blanchardin valvonnassa.

Historia kertoo meille, että nämä ennusteet eivät olleet edes läheskään oikeita. Tuolloin ennustin, että MMT-ymmärrystä katastrofi seuraisi suuntauduttaessa säästöihin. Ja katastrofi myös tapahtui.

Koko tämän ajanjakson ajan MMT-taloustieteilijät ovat olleet johdonmukaisia ja antaneet erittäin tarkkoja tietoja siitä, mitä tulisi tapahtumaan  ja mitä sitten tapahtui.

IMF: n epävarmuus paljastui lokakuussa 2012, jolloin heidät pakotettiin antamaan selvitys siitä, että he olivat tehneet suuren virheen.He kertoivat maailmalle, että he olivat ”huomanneet”, että heidän poliittiset neuvonsa, jotka ovat aiheuttaneet miljoonia työttömiksi ja johtaneet kansakuntia tuhoamaan tuloja ja varallisuutta suuressa mittakaavassa. Kaikki muut säästöpyrkimykset perustuivat virheisiin arvioitaessa arvoa menojen kerroin.

1 prosentti laskee BKT:tä  0,5 prosenttia, ja se julistettiin mitättömäksi.

He myönsivät, että menojen kertoimet saattavat olla jopa noin 1,7, mikä tarkoittaa, että jokaisen valtion menojen dollarin osalta talous tuottaa 1,70 dollaria ylimääräisiä kansallisia tuloja. Ja jokainen dollarin leikkaukset johtaisivat 1,70 dollarin (tai minkä tahansa valuutan) menettämiseen kansallisista tuloista. Aikaisempien arvioidensa mukaan kerrannaisvaikutteisesti leikkautunut hallituksen  dollari muuttuisi vain 50 sentin kansallisen tulonmenetykseksi (huono tulos).

Arkki-riistäjien  uusi tietoisuus siitä, että he olivat väärässä ja että finanssipolitiikka oli itse asiassa erittäin tehokas keino, merkitsee sitä, että kansakuntien kiusaamista uhkaava "julkisen talouden vakauttaminen" on aina ollut erittäin vahingollista.

Se merkitsi sitä, että hallitseva pakkomielle paitsi säästämisellä verotuksellisesta ja siten   myös rahapolitiikalla talouden vakauttamiseksi perustui vääriin oletuksiin.

Ja nyt meillä on Blanchard ja ryömimme ulos tästä sotkusta ja pidämme itseämme tietämättömänä tietäen, että pysyvä alijäämäinen finanssipolitiikka on kunnossa ja aina ollut kunnossa.

MMT-taloustieteilijät eivät koskaan epäilleet.
Mutta Adam Triggsin kaltaiset jäljittelijät ajattelevat, että heidän johtopäätöksensä ovat
"… Pakottavia, teoreettisesti vankkoja, empiirisesti luotettavia, ja jotka monet maailman johtavista talouden ajattelijoista ovat hyväksyneet."

Tiedot eivät viittaa mihinkään tällaiseen.

Näiden naurettavien, kaikille sopivan yksiulotteisin kritiikin kulkuun ei todellakaan kannata vastata joka kohdassa erikseen.

Se seikka, jota tämä kaksiosainen kirjoitussarja tutkii, on se, kuinka pahasti niin sanottu progressiivinen suuntaus on  politiikassa  jäänyt kiinni uusliberalistiseen perinteeseen.

Kaikki tässä arvostelussa johdetaan samoista perusteista, joita olemme käsitelleet 25 vuoden ajan.

Mutta kun ne tulevat ulos sosiaalidemokraattisista tai työvoimapoliittisista koneistoista, ymmärretään, että nämä taloudelliset tiedottajat uskovat tosiasiallisesti valtavirran makrotalouden kehyksen väitteisiin.

Syyt, joilla ei koskaan näytä olevan empiiristä vetoa tai ilmaisua.

He käyttävät näitä perinteisiä kehyksiä ja käsitteitä: luonnolliset työttömyysasteet, rahamäärän teoria, luottokelpoisten rahastojen oppi ja paljon muuta.

Ne kaikki on perusteellisesti hylätty kirjallisuudessa.

He saarnaavat (eräänlaista)  progressiivista politiikkaa  ja väittävät, että ne ovat riiston vastaisia, mutta rakentavat kuitenkin itselleen tällaisen uusliberaalin vankilan -  jossa juokseva finanssipoliittinen ylijäämä on ainoa "uskottava" pyrkimys - mutta  he eivät koskaan pysty toteuttamaan näitä poliittisia tavoitteita.

He puhuvat globaalista pääkaupungista hätkähdyttävästi ja suhtautuvat myönteisesti siihen, miten strategisesti älykkäitä ne ovat tuuppien  pääomamarkkinoita menemään  eteenpäin yhdessä progressiivisten politiikkojen kanssa tämän talousajattelun  mukaisesti ikäänkuin tämä nerous muka toimisi!

Jos pääomamarkkinat ovat niin vaarallisia, niitä tuskin hämmentää jokin yksinkertainen väite finanssipolitiikan kurinalaisuudesta!

Ja sitten he ihmettelevät, miksi he häviävät valeissa.


Johtopäätös

Osassa 2 maanantaina tarkastelen, miten tällainen ”lankulla tasapainoilun” strategia vaikuttaa  Britannian työväenpuolueen sisällä.

Se riittää tänään!







----------------------------------------------------------------------

Moderni rahatalouden teoria avoimessa taloudessa

Tiistaina 13. lokakuuta 2009

Useat lukijat kirjoittavat minulle, kysyen, miten nykyaikainen rahateoria (MMT) soveltuu vähemmän kehittyneille talouksille ja avoimille talouksille yleensä. Kysymykset eivät ole täysin samat molemmissa tapauksissa, mutta on olemassa yhteinen vahvuus. Tämän blogin tavoitteena on edistää ymmärrystä siitä, miten MMT käsittelee avoimen talouden kysymyksiä. Ne ovat edelleen salaperäisiä useimmille ihmisille, ja ne, jotka väittävät ymmärtävänsä, ovat vielä vakavammin väärässä.

Olen viime aikoina suorittanut tehtäviä Aasian kehityspankille Pakistanista. Harkitse tätä julkilausumaa Pakistanista, joka ilmestyi The Economistissa 23. lokakuuta 2008 julkaistussa painoksessa The Last Resort (viimekätinen lainaaja):

"… Pakistanilla on romahtamassa  taloudellisesti... Talous on lähellä vapaata pudotusta. Inflaatio on noin 30%. Rupia on alentanut noin 25% vain kolmen kuukauden aikana. Julkisen talouden alijäämä on 10 prosenttia BKT: stä. Valuuttavaranto kattaa vain kuusi viikkoa tuontia. 500 miljoonan dollarin joukkovelkakirjalaina erääntyy ensi helmikuussa, mutta markkinat ovat jo päättäneet, että se on roskapostia. Maa tarvitsee vähintään 3 miljardia dollaria lyhyessä ajassa ja 10 miljardia dollaria seuraavien kahden vuoden aikana maksutaseongelmien poistamiseksi. Ilman sitä ulkomaille tapahtuva maksukyvyttömyys saattaa yhdistyä kotona vallitsevan poliittisen anarkian kanssa."

Viikon verran myöhemmin myöhemmin The Economist (29. lokakuuta 2008) korosti Pakistanin haavoittutta suvereniteettia toteamalla että:

"Ilman ulkomaalaista apua Pakistan ei voi maksaa tuontiaan eikä velkojaan tai tukahduttaa kapinallisia, jotka leiriytyivät sen rajojen sisäpuolelle. Pitkittyneiden sähkökatkosten ansiosta se ei voida valaista  kaupunkeja eikä kyliä. Toisin sanoen se ei ole täysin omaa aluettaan hallitseva valtio… Pakistanista on loppumassa kova valuutta…
Pakistanin talouden heikkeneminen on kiihtynyt nopeasti viime kuukausina, ja Pakistanin hallitus on nyt virallisesti pyytänyt 15 miljardia dollaria taloudellisesta tukea Kansainväliseltä valuuttarahastolta…
Hallitus tarvitsee selkeästi aikaa hoitaa kasvavaa maksutasevajausta ja valuuttavarantojen kestämättömäksi käyvää menetystä. Hallituksen tavoitteena  IMF: n varojen hakemisessa on sen näkemyksen mukaan vakauttaa makrotalouden epätasapaino, saada aikaan valuuttavarantoon  puskuri ja aktivoida investointeihin liittyviä odotuksia, kuten se näkee."

Joten tästä saat kuvan - elää yli varojen -> valuuttakurssin putoaminen-> valuuttavarantojen heikkeneminen… jne.

Taloustieteilijöiden tärkein näkemys on, että näissä tilanteissa kokonaistarjonnan ja kokonaiskysynnän välillä on suurta epätasapainoa, joka on aiheuttanut inflaatiota ja kasvavaa tuontia. Nämä ongelmat puolestaan johtavat valuuttavarantojen nopeaan supistumiseen ja nopeisiin valuuttakurssimuutoksiin.

 MMT:n  tämä ei koskaan johda siihen, että kansakunta "elää yli varojensa", minkä vuoksi sen olisi vähennettävä julkisia menoja ja yksityistä kulutusta, kun käytössä on huomattavaa käyttämätöntä kapasiteettia ja hyödyntämättömiä resursseja (erityisesti työvoimaa). Näissä olosuhteissa kansakunta ei voi elää yli varojensa.Väärien johtopäätösten seurauksena yleiset poliittiset suositukset ovat aina todennäköisempiä omiaan pahentamaan tilannetta kuin parantamaan sitä.

Lisäksi MMT ei kannusta lisäämään  julkisia nettokustannuksia sinänsä. Jotkut kasvustrategiat ovat kestämättömiä. Kaiken kaikkiaan pitkän aikavälin kasvun ja kestävän kehityksen malli edellyttää sisäisten ja ulkoisten voimien huolellista tasapainottamista.

On selvää, että kun valuuttavarantojen heikkenemistä kokevassa taloudessa on tehtävä tiettyjä päätöksiä suhteessa ulkoisiin toimijoihin, varsinkin jos se on riippuvainen tuoduista polttoaineista ja elintarvikkeista. Näissä tilanteissa kasvava valtionvelka CAD aiheuttaa uhka kansainvälisten valuuttavarantojen vähenetämisestä.

Joissakin tapauksissa, kun otetaan huomioon viennin ja tuonnin erityinen koostumus, valuuttakurssien heikentämiset eivät todennäköisesti ratkaise valtionvarantoa ilman lisätoimenpiteitä.

Heikennykset nostavat puolestaan tuonnin suhteellisia kustannuksia ja aiheuttavat taloudelle inflaatioriskejä. Lisäksi heikennykset johtavat odotuksiin siitä, että valuuttakurssit edelleen heikkenevät ja että valuuttanmenettää arvonsa kokonaan. Korkoa ei ehkä voi nousta niin korkeaksi, jotta se voi poiustaisi pelot mahdollisesta maksukyvyttömyydestä ja siitä aiheutuvista tappioista.

Lyhyellä aikavälillä ei luultavasti ole muuta vaihtoehtoa kuin kiireellisesti palauttaa valuuttavaranto neuvotellen uudelleen ulkomaiset velkasitoumukset, kansainvälistä avunantajien apu vaihtoehtona täydelliselle maksukyvyttömyydelle.

Ortodoksinen tulkinta väittää, että kansakunta "elää yli varojensa" - ja että on liiallista kotimaista kysyntää, joka lisää tuontia; liiallinen kysyntä lisää myös vientiä rajoittavaa inflaatiota. Oletuksena on, että tämä vajaus on "rahoitettava" valuuttavarannoista, jotka suurelta osin on saatava houkuttelemalla korkeilla tuotoilla ja vakaalla poliittisella, taloudellisella ja sosiaalisella ympäristöllä.

Niinpä kaupankäynnin heikkeneminenviitta siihen, että paikallinen kulutus tulee riippuvaiseksi ulkomaisten lainanantajien huijauksesta. Lisäksi, jos valtiolla on suuri budjettivaje, sen hallituksen sanotaan olevan yhä riippuvaisempi ulkomaisesta velasta täydentääkseen kotimaisten säästäjien ostovoimaa valtionvelalla.

Jos kansakunta ei voi saada näitä tarvittavia varantoja, sen on hidastettava kasvua tuonnin vähentämiseksi; alhaisemmat hinnat ja palkat voisivat myös edistää vientiä. Ulkomaisten velkasitoumusten maksukyvyttömyyden ilmeisiä seurauksia käytetään sitten valtion menojen rajoittamisen perusteena. Näin ollen sekä rahapolitiikkaa että finanssipolitiikkaa olisi tiukennettava tällaisten pääomavirtojen edistämiseksi, vaikka tämä vähentäisi niiden tarvetta.

Lisäksi julkisen talouden alijäämien ortodoksinen tulkinta on se, että ne nostavat korkoja (kilpailulla rajoitetuista lainoista) ja samalla synnyttävät inflaatiota (ylimääräinen kysyntä). Korkeiden korkojen puolestaan väitetään vähentävän tuottavia investointeja, mikä tekee kansasta vähemmän kilpailukykyisen kansainvälisesti. Tämä vaikeuttaa kaupan tasapainon saavuttamista inflaation  heikentäessä lisäksi kilpailukykyä.

Näin ollen on olemassa melko suora yhteys, jonka väitetään johtavan budjettivajeista kaupan alijäämiin - niin sanottuun "tuplatappio" -hypoteesiin. Tämän vuoksi taloudellinen valtavirta on sitä mieltä, että  on välttämätöntä rajoittaa budjettivajetta. Logiikan mukaan korkojen laskeminen, vähentäisi inflaatiota ja mahdollistaisi  ulkoisen tasapainon saavuttamisen ja sekä vähentäisi painetta valuuttakurssia kohtaan.

Nettokustannusten ja korkojen välinen oletettu yhteys perustuu siihen, että suvereenien hallitusten on "rahoitettava" kaikki alijäämäkulut samalla tavalla kuin kotitalouden on rahoitettava tulot ylittävät menot  (jättämällä huomiotta varojen loppumisen kokonaan).Tällainen yhteys on pelkästään vapaaehtoistaeikä siihen ole tarvetta sellaisella suvereenilla (oman kansallisen pankin omaavalla)  hallituksella, joka haluaa ylläpitää alijäämiin perustuvaa kestävää finanssipoliittista strategiaa.

”Tuplatappio” -hypoteesi perustuu edelleen ratkaiseviin oletuksiin yksityisestä kotimaan tasapainosta (säästämisen ja investointien välinen suhde), joka  harvoin toteutuu käytännössä.

Lopuksi väitteet, jotka koskevat "ylivelkaantumista" ja "tuplavajeita", perustuvat kriittiseen arvioon hallituksen "lainanotosta" ja korkotasoihin, joissa alijäämät nostavat korkoja. Kuten jäljempänä esitän, MMT näyttää, että tämä uskomus on täysin perusteeton ja heijastaa perustavanlaatuista väärinkäsitystä siitä, miten korkotaso määritetään.

http://bilbo.economicoutlook.net/blog/?p=5402

Median nyrpeä naama

Monia kohtia voi pitää pikemmin tavoitteina kuin toimenpiteinä. Konkreettisempia keinoja työllisyyden lisäämiseksi ei ohjelmassa juurikaan mainittu. "Hallitusohjelman työllisyyskeinot ovat ylimalkaisia, vaikka ohjelma rakentuu isoilta osin työllisyyden kasvun varaan. Vaikuttaa siltä, että myös julkisen talouden pidemmän aikavälin ongelmat jäävät pitkälti tulevien hallitusten pohdittaviksi."
https://www.hs.fi/paivanlehti/04062019/art-2000006130220.html

Hallitusohjelma rukkaa jälleen päivähoitoa ja mitätöisi jo tehtyjä muutoksia, kunnat toivovat työrauhaa.
https://www.hs.fi/paivanlehti/04062019/art-2000006129944.html

"Hallitusohjelmassa on merkkejä siitä, että vaikka yhdessä kirjatut ilmastotavoitteet ovat tiukkoja, kaikki puolueet eivät välttämättä ole sitoutuneet riittävän vahvojen keinojen toteuttamiseen."
https://www.hs.fi/paivanlehti/04062019/art-2000006129228.html

Uusi hallitus on saanut "viisikon" neuvottelujen jälkeen yhteisen hallitusohjelman, johon julkaisutilaisuudessa oltiin silmin nähden tyytyväisiä, poikkeuksena eroavan päämionisteri Juha Sipilän katkeranrealistinen myöntyminen. Työllisyyskehitystä on toki seurattava tarkasti, mutta juuri se muodostaa hallituksen menestymismahdollisuuden. Työpaikat merkitsevät valtiolle ja kunnille oikeutta verotukseen - sitä oikeutta ei kotitaloudella ole. Vertaaminen valtiontalouden ja kotitalouden samankaltaisuuteen ontuu siis pahasti.
Media ei ole löytänyt hallitusohjelmasta juurikaan hyvää, vaikka sen myötä ollaan ryhtymässä purkamaan suurta uudistussumaa, joka on kasautunut ewdcellisten hallitusdten porvarillisen ja jopa uusliberaalin politiikan myötä.

Hallitusohjelma nosti toiveet pinnalle mutta painoi tulevat kiistat vielä pinnan alle
Parhaiden keinojen etsiminen asiantuntijoiden kanssa on viisasta, mutta moni riidanaihe on vain siirretty työryhmään selvitettäväksi.


Mistä löytyvät hallituksen kaavailemat vanhustenhoitajat? ”Henkilökunnasta on jo nyt huutava pula”


SUOMEN lukiolaisten liitto (SLL) kertoo olevansa pöyristynyt hallituksen pyrkimyksestä muuttaa toinen kotimainen kieli pakolliseksi ylioppilaskirjoituksissa.

Yle: Hallitusohjelman kirjaus hämmentää kaupan alaa – onko hallitus kieltämässä Pirkka- ja Rainbow-merkit?
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006130433.html

Erityisen huolissaan SLL on uuden pakollisen kokeen vaikutuksista lukiolaisten jo valmiiksi valtaviin jaksamisongelmiin.


Kommentti: Juha Sipilä otti keskustan voitoista kaiken riemun irti – Antti Rinne näytti edeltäjäänsä verrattuna nukkavierulta maalaisserkulta (Iltasanomat 4.6. 2019)

5.6. 2019
Nyreä mieli, nyrpeä naama
"Hallituksen toivoma perusterveydenhuollon viikon hoitotakuu vaatisi terveyskeskuksiin lisää lääkäreitä, joita rankka työ ei houkuttele. Kuntaliiton ja Lääkäriliiton mukaan työolosuhteiden on muututtava."

"Keskustelu energiajuomien haitallisuudesta lapsille ja nuorille virisi jälleen maanantaina, kun hallitus esitti, että energiajuomien myyminen alle 15-vuotiaille kiellettäisiin lailla.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL suositteli (siirryt toiseen palveluun) jo viime vuoden lopulla, että vähittäiskaupat lopettaisivat oma-aloitteisesti juomien myymisen nuorimmille ikäryhmille.
Juomavalmistaja Hartwallilla esitykset ovat herättäneet lähinnä ihmetystä."