Suomessa on miljoona köyhää

Veikko Kärkkäinen, herastuomari, seurailee politiikkaa ja ajankohtaisia tapahtumia. Nyt hän kirjoittaa blogissaan: "Meillä on tällä hetkellä iso eläkeläisköyhien ryhmä, iso työttömien köyhien ryhmä, on vanhusköyhyyttä ja lapsiköyhyyttä.

Valtiomme on sairas, se ei enää kunnolla ansaitse hyvinvointivaltion, eikä demokraattisen valtion statusta. Kansalaisista suuri osa ei voi hyvin, eikä demokratia toimi niin kuin sen kuuluu toimia. Valta on siirtynyt pois kansalta, se kuuluu nyt kasvottomalle ja isänmaattomalle rahalle, joka puolustaa vain toisen rahan etuja. Heikompien ja vähäisempien etuja ei puolusta kukaan."

Maakuntauudistusta umpihankeen

Aimo Ryynänen, kunnallisoikeuden emeritusprofessori kirjoittaa kriittisen analyysin maakuntahallintohankkeesta ja sen tuhoisasta vaikutuksesta kunnallishallintoon. Valta näyttää siirtyvän kokonaan kunnista valtiolle ja valtiovallalle, ei maakunnille. "Nyt tarvittaisiin ryhtiliike kuntien riippumattoman, itsehallinnollisen aseman puolustamiseksi ja sitä toteuttavan johtamisen tukemiseksi. Paikallisen itsehallinnon perusarvot vaativat nyt kuntapäättäjien huomiota ja aktiivista puolustamista."

Ankeudesta aurinkoon

"Raha ja talous" -bloginpitäjät Jussi Ahokas ja Lauri Holappa esittivät 2015 jälkikeynesiläisiä ajatuksia jo silloin vallinneen taloudllisen ahdingon ja valtavirtaisen talouspolitiikan vastapainoksi. Keynesiläisessä talousajattelussa olevat esityksen juuret ovat pohjimmiltaan liberaaleja malleja, joissa - liberalismin parhaiden periaatteiden mukaan - voidaan käyttää sekä valtion että yksityisen puolen instrumentteja tasapainoisen ja eheyttävän politiikan välineinä. Ongelmakenttä on edelleen samankaltainen ja siksikin tuota raporttia kannattaa lukea strategisena oppituntina elvyttävän ja uudistavan talouden toteuttamiseksi.

Eriarvoistumisen vikapäät - Kokoomus ja Keskusta

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne Iltasanomien haastatelussa 1.4. 2018

"Vaalien jälkeisen tulevaisuuden Sdp:n näkökulmasta ratkaisee se, onko halukkuutta ja valmiutta kehittää hyvinvointivaltiota, uudistaa sitä niin että kaikki suomalaiset pysyvät mukana."
---
"Nykyhallituksessa kokoomus on se, joka on eniten rikkonut lupauksiaan. Erityisesti jos ajattelen koulutuslupausta ja yhteiskunnan kehittämisen lupauksia.
– Hallitus on tehnyt hirvittävästi kokoomuslaista politiikkaa, että en menisi nyt laskemaan näiden saavutusten perusteella, kenen kanssa yhteistyötä tehdään. Molemmat puolueet ovat ihan yhtä vikapäitä siihen, että yhteiskunta on eriarvoistunut."

Wir holen Europa neu!

Sosialidemokraattinen visio Euroopasta
"Progressiivisten sanattomuus voidaan lopettaa vain eurooppalaisilla vastauksilla. Sosiaalidemokratian on tultava jälleen edistykselliseksi mielipidejohtajaksi Euroopassa sen sijaan, että se reagoisi konservatiiveihin tai Eurooppaa vihaaviin. Pystymme siihen, jos olemme rohkeita. Euroopassamme ihmiset eri kansoista ja uskonnoista pysyvät yhdessä, kulttuurit alhaalla. Katse eteenpäin ja tulevaisuuteen sen sijaan, että olisi kateellinen muille."
Luisa Boos, kirjoituksen laatija, on Baden-Württenbergin SPD:n puoluesihteeri.

"Meidän sukupolvemme on Saksan edistyksellinen sydän: nuori, moderni ja tulevaisuushakuinen. Me olemme euroopparadiokaaleja sosialidemokraatteja. Yhdessä 25 000 uuden jäsenen kanssa haluamme olla Sosialidemokratian pettäneen sydämen adrenaliinipiikki."
Tämä on Luisa Boosin juttu Saksan SPD:n Vorwärts -lehdessä ja se haluaa tuoda esiin nuoren polven sosialidemokraattien toiveita ja odotuksia suhteessa sosialidemokratian ja Eurooppaan. Jo alkulause hänen kirjoiutkisessaan on lupaava.

"Meidän taviitteemme on uusi SPD, huomisen puolue. Jos uudelleenkäynnistys ei onnistu, SPD:tä tarvitaan ainoastaan valtion vanhan korjaamisen tehtävissä. Silloin tulevaisuuden muokkaavat muut. Me haluamme ravistaa. Vasta kun konservatiivit vihdoin jälleen kuolaavat näännyksissä, löydämme me rauhan...

Tietenkään SPD ei ole mikään vallankumouksellinen puole, mutta sen täytyy jälleen kehittää rohkeita yhteiskunnallisia ehdotuksia ja survaista muutosta liikkeelle. Viime vuosina on SPD:n muutostahto lyhyen aikavälin tasolla romahtanut. Muotoiluhalumme rajoittui vain siihen, että eläkkeiden (Rente) taso ei putoa liian voimakkaasti. Se mitä puuttuu on sosialidemokratia, joka kysyy itseltään, miten myös meidän sukupolvemme voi tulevaisuudessa elää lakisääteisellä eläkkeellä. Me olemme radikaaleja, koska me haluamme vastata niihin kysymyksiin, joita kukaan ei enää edes uskalla esittää. Emme halua ainoataan kiristää ruuvia, vaan porata reikiä paksuihin ajatuslankkuihin."

Me näemme, että Euroopassa vain rohkeat, tulevaisuuteen suuntautuneet visiot voivat saavuttaa vaalimenestystä. Riippumatta siitä miten SPD:n jäsenäänestykset menevät tai tullaanko näkemään uusi SPD, kaikki riippuu meistä. Riippumatta siitä, äänestimmekö suuren koalition puolesta tai sitä vastaan, me olemme vakuuttuneita: jäsenten päätöksen jälkeen tulee meidän kaikkien ajaa yhdessä eteenpäin sosialidemokratian uudistumista. Tämä on viimeinen mahdollisuus. Tosin tähän ei riitä - niin tärkeää kuin se onkin - uudistaa puoluerakenteita tai vaihtaa johdossaolevia.

SPD:n kurjuuden ydin on, että tuskin kukaan enää  tietää, minkä sisältöjen puolesta me toimimme. Rajan vetäminen Unioniin ei ole meille vaikeaa vain sen vuoksi, koska Angela Merkel sosialidemokratisoi Unionia, vaan koska me itse emme ole vuosiin uskoneet itseemme emmekä ole selkeyttäneet tärkeitä sisällöllsiä kysymyksiä, kehittäneet konsepteja, suunnanneet niitä tulevaisuuteen emmekä ole rohkeasti käyneet niiden edellyttämään vastakkainasetteluun.

Siis oltiinpa hallituksessa tai ei: ohjelmallinen keskustelu täytyy saada uudelleen osaksi sosilaidemokratiaa. Meidän on tehtävä kovasti työtä sen eteen, että seuraavissa liittopäivävaaleissa soailidemokraateilla on vaaliohjelma jonka hyväksi koko liittotasavalta työskentelee. Puolueen sisäinen epäluulo suurta koalitiota kohtaan ei perustu juurikaan hyväksyttyyn koalitiosopimukseen. Kysymys on polttavampi: mitä sosialidemokratia vielä merkitsee ja mihin sitä tarvitaan? Tästä meillä on joitakin ajatuksia:

1. Eurooppa on vaihtoehto - me olemme vaihtoehtoinen Eurooppa
Poliittinen vasemmisto Euroopassa on puhekyvytön. Viime vuosina me reagoimme oikeastaan vain konservatiivisiin suunnitelmiin tai jopa oikeistopopulistiseen ongelmanasetteluun. Euroopan vasemmisto ei antanut vuonna 2015, kun massiivinen pakolaisaalto syntyi Syyrian sisällissodan seurauksena, mitään vakuuttavaa vastausta oikealta tulleen hädän ja pelottelun vastapainoksi. Ei syntynyt mitään myönteisiä kertomuksia kansainvälisestä solidaarisuudesta ja eurooppalaisesta toivosta. Me emme ainoastaan lymyileet rajoilta kuuluneiden hädästä kertovien ja integraatiovalmiutta rajoittavien  tarinoiden takana, vaan katkerina hetkinä jopa itseään edistyksellisinä pitäneet olivat niitä levittämässä. Todellisuudessa maassa ei käytännössä osoitettu merkkejä tällaisesta rajaamisesta, päinvastoin: miljoonat vapaaehtoiset paiskivat töitä, joista vastuulliset vaan valittivat.

Edistyksellisten puhumattomuus voidaan päättää vain antamalla eurooppalaisia vastauksia. Sosialidemokratian on tultava uudelleen eurooppalaiseksi ajatusjohtajaksi, sen sijasta että jättäisimme hallitsemisen konservatiiveille tai euroopanvihaajille. Me kykenemme tähän, jos olemme rohkeita. Meidän Euroopassamme kuuluvat ihmiset erilaisiin kansakuntiin, uskontoihin ja kulttuureihin. On suunnattava katse tulevaisuuteen sen sijasta että kadehditaan muita.

Meidän sukupolvemme on vartonut liian kauan, samalla kun Eurooppa kamppailee populistien ja äärioikeistolaisten teemojen parissa. Meille radikaaleille sosialidemokrateille taistelu Euroopasta oli aina itsestäänselvyys, mutta olemme jättäneet sen aivan liian suurssa määrin Martin Schulzin varaan. Nyt meidän on noustava. Muutoin meidän ei pidä ihmetellä, jos paavi pitää kaikkein edistyksellisimmän puheen Euroopan parlamentissa. Mikään ei tule muuttumaan, jos meidän sukupolvemme ei sitä muutosta tee.

Siksi vaadimme Euroopan Sosialidemokraattista Puoluetta organisoimaan eurooppalaisen nuorisokonventin, jonka tehtävänä on antaa impulsseja euroopanlaajuiselle PES:n vaaliohjelmalle ajatellen vuoden 2019 eurooppavaaleja. Me olemme se sukupolvi, joka kantaa enää lapsuudenmuistoissaan puomeja eurooppalaisilla rajoilla. Me perustamme Euroopan uudelleen, me haluamme Euroopan Yhdysvaltoja. Siksi vaadimme uudelleenaloitusta ja uutta perustuslakia Euroopalle. Me haluamme parlamenttien Euroopan, joka perustuu kansalaisten solidaarisuuteen, eurooppalaisiin vähimmäispalkkoihin, koordinoituun työ-, sosiaali- ja talouspolitiikkaan. Eroon laskevista palkoista ja kultaisista kädenpuristuksista muutamille, eroon syvästä kuilusta köyhien ja rikkaiden välillä. Taistelkaamme ala-arvoisia työsuhteita vastaan, alenevia sosiaalitukia vastaan, taistelkaamme jäsenvaltioiden välistä epäsolidaarisuutta vastaan, taistelkaamme raakaa tulojen ja omaisuuden epätasa-arvoista jakautumista vastaan. Onnistuessamme tässä tulee myös päättyymään pelkkä eliittien keskustelu Euroopan tulevaisuudesta. Me haluamme vakuuttaa ihmiset käsityksestämme tulevaisuuden Euroopasta. Viimekädessä tästä päättävät Euroopan kansalaiset. Aika pienten askelten politiikalle on ehdottomasti ohi. Me emme jätä Euroopan toivon tilaa muiden päätettäväksi. Me noudamme Euroopan takaisin!

Johdanto Sosialidemokratian radikalisoitumiseen

"Um wieder stark zu werden, muss sich die SPD vor allem inhaltlich erneuern, fordert Baden-Württembergs Generalsekretärin Luisa Boos. Dabei müsse sich die Partei radikalisieren. Wie das geht, erklärt Boos im Interview." Artikkeli "Anleitung zur Radikalisierung der Sozialdemokratie" Saksan SPD:n "Vorwärts" -lehdessä...

Eurooppa ja keynesiläisyys

EUROOPPAA YHDENNETTIIN USKOSSA KEYNESILÄISYYDEN KESTÄVYYTEEN

Maailma, jossa EU:a alettiin luomaan oli taloudeltaan keynesiläinen. Talous oli politiikalle alisteinen vielä 70-luvuvun puoliväliin, jolloin monetarismi, uusliberalismi tai uusklassinen teoria alkoivat vallata alaa. Keynesiläisyys ja hyvinvointivaltio perinteisessä mielessä oli Suomessakin mennyttä 80-luvun puoliväliväliin tultaessa. Euroopan ja Suomenkin sosialidemokraateissa säilyi kuitenkin usko hyvinvointivaltioon ja poliittisen johtamisen edellytyksiin vahvana vaikka aika oli jo kulkenut näiden edellytysten ohi. Uuden Kansainvälisen Talousjärjestyksen (UKTJ) kaatuminen YK:ssa ja Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) sekä Maailmanpankin (WB) roolien muutokset avustajista ”rakennesopeuttajiksi” 80-luvun alussa, ikään kuin merkitsivät sitä, että keynesiläinen talouden sykli on päättynyt, jonka olisi pitänyt herättää poliittinen päätöksentekomme hyvinvoinnin menneestä huumasta.
Suomessa vuonna -94 kansa saatiin uskomaan siihen, mihin olisi voinut uskottavasti uskoa vuonna -74. Meillehän luvattiin päätöksenteossa ”läheisyysperiaatetta”, SOTE-palveluissa puuttumattomuutta, Pohjoismaisen hyvinvoinnin levittämistä Eurooppaan, vapaata kauppaa ja hyvinvoinnin kasvua. Mitä todellisuudessa saimme, ”rakennesopeuttavan”, taloudellista- ja sosiaalista eriarvoisuutta lisäävän, globalisaatioon ja vapaisiin markkinoihin perustuvan sekä uskon inflaatiottomaan talouteen eurooppalaisina ja suomalaisina. Tämän kaiken tuli edistää ”dynaamisuudessaan” taloudellista kasvua ja hyvinvointia. Ei ole ihme, että EU on suurissa vaikeuksissa ja Euroalue vielä suuremmissa. Ns ”yhdentyvä Eurooppa” on alkanut hajaantua, pontimina kansalliset tyytymättömyydet.
Kapitalismi on taloutta eteenpäin tyrkkäävä järjestelmä, johon voi varauksetta lukea Kiinankin. Markkinaliberalismi, joka pyrkii suitsimaan yhteiskuntien roolia, on sitä vastoin noussut jo 80-luvun puolivälistä esteeksi maailmantalouden kasvulle ja ennen kaikkea hyvinvoinnin jakaantumiselle, joka on se kasvun varsinainen jarru, tarjontatalouden klassinen ongelma. Eurooppaa tämä ”ongelmallinen markkinaliberalismi” on piinannut jo sukupolven ajan kun ”kehityksen” on annettu laahustaa yritysvetoisesti, lisäämällä tarjonnan edellytyksiä poistamalla ”yhteiskunnallista byrokratiaa” ja lisäämällä yksityistä ”byrokratiaa” sen kaikilla osa-alueilla.
Taloushistoriassa markkinaliberalismilla tai klassisella teorialla ei ole maailmantaloudessa empiiristä (kokemusperäistä) näyttöä onnistumisista, sitävastoin keynesiläisellä teorialla on, Toisen Maailmasodan jälkeinen aika 70-luvun puoliväliin. Keynesiläisyyden keskeisin ”kuohitsija” oli epäilemättä Milton Friedman monetarismeineen/uusliberalismeineen, joka loi manifestin niille, jotka tunsivat liikaa veroja maksavansa, tukevansa julkista kulutusta vaikka empiria osoitti selkeästi Keynesin olleen oikeassa, julkista- ja yksityistä kysyntää tarvittiin kasvun moottoreina. Keynesiläinen kapitalismi luotti siis kysynnän voimaan kun taas monetaristinen tai klassinen toria on painottanut tarjontaa, jolta edelleenkin onnistumisen näytöt globaalissa taloudessa puuttuvat.
Jälki- tai uuskeynesiläisistä tutkimuksesta valtaosa painottaa europpalaista eheyttä ja osa näkee kansallisen tason toteuttavan Keynesin alkuperäistä ajattelua parhaiten, siis jonkinlaista protektionismia, että kansakunnat voivat omien tarpeidensa mukaan rakentaa ”tullimuureja”. Näinhän toimivat lukuisat maat USA:sta alkaen. Eurooppalaisista maistakin parhaiten ovat pärjänneet euron ulkopuolella olevat omine raha- ja finanssipolitikkoineen ja maailmalla ne maat, jotka ovat irtautuneet IMF:n ”rakennesopeutuksista”.
Suomen historian jossittelua on kysymys, oliko 1973 Kekkonen vai Tuomioja oikeassa kun EEC päätös tehtiin? Vuonna -94 eivät kuitenkaan oikeassa olleet ne, jotka meidät unioniin veivät, puutteellisin ymmärryksin maailmantaloudessa tapahtuneisiin muutoksiin sitten 70-luvun. Miten tästä eteenpäin, voidaanko virhe (EU ja euro) korjata vai tulisiko päättäjien pyörtää päätöksensä ja palata kansallisen Keynesin linjoille ja hakea vastausta esim. demarien vuoden -52 ohjelmasta, ”itsenäinen kansa yhteistyön maailma”, joka hyllytettiin markkinaliberaaliin, monetaristiseen maailmaan siirryttäessä 80-luvulla.
Hannu Ikonen
Vastavalkea vpj
Sisilia Ispica

1.1. 2018
Pentti Hämäläinen laittoi sähköpostia Tampereelta: 
Olet puolueväestä ehkä parhaiten perillä siitä, mitä mannermaalla, ja erityisesti Saksassa on viriämässä. Se, että oikopäätä ei SPD ole menossa koalitiohallitukseen, vaan asettaa ehtoja 
siten, mitkä voi tunnistaa sosiaalisen pilarin korostamisena, on toivoa herättävää. 

Jos kansallisiin tai vastaaviin peruslinjauksiin halutaan muutoksia, niin silloin on mahdollisuuksia, kun on vakava tilanne ja kriisi tai sen uhkä edessä. Äskettäin koettu pakolaisaalto ja sen 
aiheuttama haajaannus, itäisten uusjäsenten erikoiset linjaukset ja menettelyt, sekä Brexit, ovat kriisiyttäneet EU:n. 

Uusi vaihe on synnytettävä. Sen tekevät joko Merkel ja Macron, tai sitten ne, joille EU ei ole rauhan ja solidaarisuuden "integraatio". En pidä myöskään Junckerin visioiden tarjouksia sellaisina, että niistä syntyisi lisää sellaista koheesiota, että EU merkittävästi vahvistuisi. 

Sosiaalisen pilarin, ja talouden sellaisen uudelleenjärjestämisen vaade, että voidaan myös julkisen vallan taloustoimin tervehdyttä ja vahvistaa taloutta, tulisi olla asialistalla. Maastrichtin 
regulaatioiden uudelleenkirjoitus tai tulkinta. Voiko siten tulkita myö s SPD:n kantaa, mistä olet kertonut?

Voisimmeko, esim. Ajatuspaja Tampereen nimissä kannustaa puoluetovereitamme Saksassa ja pieneltä osaltamme vahvistaa tovereiden uskoa vaihtoehtoisuuteen, lähettämällä Saksaan, 
tuntemaasi osoitteeseen, viestin, missä rohkaisemme heidän kamppailuaan sosiaalisen ja solidaarisen EU:n puolesta. 

Teen tämän ehdotukseni näin vuoden vaihtuessa. Silloinhan on tapana tehdä monenlaisia lupauksia ja toivomuksiakin.

Ja Hymyilevä Apollo on aina yhtä vaikuttava!

Terveisin,
Pentti

Ilpo Rossi vastasi seuraavasti:
Pentti, kiitos vuoden alun postistasi!
Seuraan tosiaan melko tarkasti Saksassa käytävää poliittista keskustelua, vaaleja ja SPD:n sisällä olevia virtauksia. Takana on huono tulos syyskuun 2017 vaaleista, sitä ennen oli 
Nord-Rhein-Westfalenin, Saksan suurimman osavaltion vaaleissa sosialidemokratia kärsinyt kirvelevän tappion. Pääministeri Hannelore Kraft - sosialidemokraattinen osavaltion "äiti" - 
joutui eroamaan ja painautui kokonaan pois aktiivisesta politiikasta. 

Schulz yrittää hävittyjen vaalien jälkeen pysyä edelleen politiikan johdossa SPD:ssä ja hänet valittiinkin puolueen johtoon joulukuun alun 2017 vaaleissa uudelleen. Hän piti voimakkaan palopuheen, jossa hän arvosteli voimakkaasti myös Euroopan Unionin politiikkaa ja vaati paradigmanmuutosta sosialidemokrattien politiikkaan. "Jos lähdemme tukemaan ryötäjäkapitalistien politiikkaa, ne syövät meidät elävältä." 

CDU:n kanssa käytävissä hallitusneuvotteluisa nämä vaatimukset näyttävät nousevan yksittäisinä poliittisina teemoina  neuvottelupöytään. Ilmeisesti Schulzilla ei ole SPD:ssä tukenaan vahvaa Eurooppa-keskustelua eikä senmukaista analyysia Euroopan Unionin kurjasta tilasta. 

Näyttäisi siltä että paradigmanmuutosta ei haluta ainakaan vielä käsitellä EU:n peruskirjojen tasolla - sitä ei vielä ole tehnyt Ranskan presidentti Macronkaan. Oletukseni on, että konsolisoidun perussopimuksen pelkkään markkinaehtoiseen lähestymistapaan joudutaan puuttumaan. 

Saksa vahvoine talouksineen saattaisi selvitä omassa maassaan ilman muutoksia 
EU-tasolla, vaikkakin sen bruttovelka on samaa luokkaa kuin Suomen kansalaista kohden laskettuna. Mutta Ranska on velkainen eikä sillä ole muuta ulospääsytietä kuin "vahvan valtion" periaate. Se ei voi nykyisen rahapolitiikan puitteissa tapahtua yksittäisten jäsenvaltioiden tasolla ja siksi  perussopimusta pitänee avata. Schulzin vaatimus Federalistisesta Euroopasta liittovaltiona enteilee tätä ja Macronin Eurooppa-visioiden toteuttamiselle tuskin löytyy muuta tietä. 

Euroopan yhteinen puolustusjärjestelmä tulee jatkossa ilmeisesti yhä ajankohtaisempaan ja konkreettisempaan keskusteluun. Tämä onkin ainoa alue, jolla myös konservatiivit ovat 
hyväksyneet "valtion rahoituksen"; tämä voisi olla se vipuvarsi joka pakottaa avaamaan Unionin peruskirjoja. Keynesiläisen rahapolitiikan toteuttaminen Eurooppatasolla herättää konservatiivien joukossa kiivasta vastustusta; tämän mahdollisuuden poissulkeminen liittyy Berliinin muurin murtumiseen ja sen varmistamiseen ettei sosialistinen valtio missään olosuhteissa voisi nousta Euroopassa merkittäväksi. 

Saksalaisille vahva valtio ei tarkoita samaa kuin hyvinvointivaltio Pohjolan sosialidemokraateille.
Saksalaisia sosialidemokraatteja voidaan toki rohkaista ja viestit puoluetovereilta EU:n jäsenvaltioista olisivat mitä tervetulleimpia. Onko saksalainen sosialidemokratia siinä tilassa että se kykenee tästä keskustelemaan - se on avoin kysymys. Kun DDR:n perintöä edustava Linke  ei kelpaa koko Saksan alueella hallituskumppaniksi, voisi olettaa että haavat ovat edelleen avoimia suhteessa autoritaariseen, Neuvostoliiton mallia myötäilleeseen DDR-politiikkaan. 

Suomessa voisimme ehkä ehdottaa sosialidemokraattista eurooppalaista konferenssia Euroopan 
Unionin uudistamiseksi. Mutta täälläkin törmäämme haluttomuuteen keskustella Euroopan kurjasta tilanteesta, vaikka ideologista tarvetta siihen on mitä ilmeisimmin olemassa.

Jos mitään ei tapahtu, koko Euroopan Unioni saattaa ajautua yhä syvenevään   kriisiin ja kaoottiseen tilanteeseen. Toisesta maailmansodasta ja sen seurauksista tiedämme, että Saksassa otetaan   lusikka kauniiseen käteen vasta täydellisen romahduksen hetkellä. Tosin Angela Merkel on näyttänyt vihreää valoa Macronin suuntaan - mutta poliittinen koetus tässä suhteessa on vielä edessäpäin.

Me tarvitsemme Eurooppaa ja globaaleja ratkaisuja; Unionion ohella tärkeä kumppani olisivat Yhdistyneet kansakunnat, jota olisi tuettava ja vahvistettava. Kun USA vetäytyy globaalista 
vastuusta "Amerikka ensin" politiikan merkeissä, saattaa käydä niin että esimerkiksi Kiina alkaa voimistaa vaikutustaan resurssiensa avulla myös YK:ssa. Jos näin käy, konservatiivinen, 
yksiulotteiseen markkinanäkökulmaan jumiutunut Eurooppa putoaa nopeasti johtavien globaalien voimien joukosta.
Lopuksi kysyn: kun tuli kirjoitettua näin pitkä vastaus analyyttiseen kysymykseesi, pyydän saada julkaista sen ja tämän vastaukseni blogissani?
Kysyy Ilpo

2.1. 2018
Ilpo,
Kiitos todella hyvin jäsennetystä vastauskommentaaristasi. Vahvistuu edelleen käsitys, että olet puolueväen piirissä paras tulkitsemaan erityisesti Saksa-kiinnitteisiä kehityskulkuja.
Esitit kiinnostavan ehdotuksen: eurooppalaisten sos.dem.puolueiden idoelogiafoorumin aikaansaaminen. Selkeiden, hyvää sosialidemokraattista yhteiskuntapolitiikkaa linjaavien 
näkemysten puutteessa, uusliberalismin hegemonisessa puristuksessa ja samalla EU:n perussopimusten pakkopaidassa toiminta on vaikeaa. Poliittinen toiminta on jatkuvia 
periksiantamisia ja pettymyksiä tuottavaa peruskannattajien horisontista. 

Taloudellista menestystä tuottavan ja oikeudenmukaisesti tulosta jakavan, sivistys- ja oikeusperiaatteita kannattavan unionin rakentamisen vaikeus on ilmeinen. Yhdyn arvioosi: unionin koheesiota heikentävät tendenssit näyttäytyvät senkaltaisina, että hajoaminen on mahdollista. Todellisesta solidaarisuudesta ei juurikaan havaintoja. Jokainen jäsenmaa alkaa kohta vahtia rajojaan entistä ankarammin ja julistaa periaatetta: jokainen huolehtikoon itsestään. 

Näin myös Suomen nykyhallitus. Kiirettä pitää, jos halutaan säilyttää EU vielä suuremmalta avuttomuudelta. Tilannetta vain hankaloittaa onnettomuudeksi kääntynyt €uro-alueen perustaminen ja sen piirissä olevien maiden ongelmat, Suomi hyvänä esimerkkinä. 

Hyvän, analyyttisen, mutta myös kontributiivisen kirjan on julkaissut viime vuoden lopulla Stiglitz: The Euro and Its Threat to the Future of Europe. Sen toivoisi kulkeutuvan johtavien poliitikkojen pöydille kaikissa EU maissa, sillä tavalla ankaraa on kritiikki, ja samalla pelastusehdotuksia sisältävä, jotta pelkää kielteistä arvostelua ei kirja sisällä.

Jos sos.dem. puolueiden ideologiafoorumin aikaansaaminern olisi mahdollista, sillä voisi olla vaikutusta yhteistä aateperustaa kantaville puolueille ja niiden joukoille. Sitähän kaivataan tässä neuvottomuuden tilassa. Eikä SI:stäkään ole tässä apua. Jonkun tulisi olla aloitteellinen, ja jos rahkeissa olisi varaa, niin tarjoutua tekemään samaa, mitä Suomi on tarjonnut diplomatian alueella. Olisiko puolueella ja Sorsa-säätiöllä, joidenkin puoluetta lähellä olevien tahojen avustuksella olla edellytyksiä aloitteen tekemiseen? Kuinka pj.  mahtaisi asiaan suhtautua?
Tämänkaltaista nousee mieleen tällä hetkellä.

Puolestani näitä keskusteluja voit julkaista, jos katsot sen palvelevan yhteistä asiaamme.

Terveisin, 

Pentti