Populistit pääsevät valtaan – tässä on syy, miksi demokratia epäonnistuu

Tyytymättömät äänestäjät ja vanhentuneet järjestelmät ruokkivat populismin nousua. Voivatko rohkeat uudistukset palauttaa luottamuksen liberaaliin demokratiaan? Aikaisempi Social Europen päätoimittaja  Henning Meyer keskustelee Mark Blythin kanssa 17 tammikuuta 2025

Henning Meyer:  Mark Blyth, kiitos paljon, että liityit seuraani tänään. Olemme täällä keskustelemassa Trumpin toisen puheenjohtajuuden maailmanlaajuisista seurauksista, erityisesti Euroopan unionin kannalta, poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa, jossa olemme – tai kohtaamme itsemme pian. Aloitetaan Trumpin "Amerikka ensin" -agendasta. Miten näet tämän kauppapolitiikan kannalta ja mitä häiriöitä tämä voi aiheuttaa EU:lle? Vielä tärkeämpää on, miten EU:n pitäisi toimia näiden riskien vähentämiseksi?

Mark Blyth:  Kiitos, Henning. No, EU:lla on ollut neljä vuotta aikaa valmistautua tällaiseen – tai ainakin laatia valmiussuunnitelmia. Mutta tämä on nyt tilanne: monet näyttivät olettavan, että Trumpin valinta vuonna 2016 oli poikkeama. Tämä oletus oli virhe. Trumpismi ei ole sattuma; se on uusi normaali.

Näen tämän heijastuvan myös Euroopassa. Isossa-Britanniassa Brexitin arkkitehdin johtama Reform on saamassa vauhtia. Ranskassa Marine Le Penin National Rally voisi hyvinkin nousta johtavaksi puolueeksi. Itävallan politiikka on muuttumassa, ja jopa Saksan AfD, vaikka se on maantieteellisesti rajoitettu, korostaa laajempia suuntauksia. Silti Euroopassa vallitsee jatkuva kieltäminen – uskomus, että populismi on ohimenevä vaihe. Tämä omahyväisyys on jättänyt EU:n huonosti valmistautumaan siihen mitä seuraa.

Haastetta pahentaa Trumpin presidentinkauden pelkkä arvaamattomuus. Hänen hallintonsa on täynnä henkilöitä, jotka suoraan sanottuna näyttävät aikovan vastustaa Eurooppaa. Ja sitten on Trump itse – jokerimerkki. Ei ole mielikuvituksen yläpuolella, että hän voisi julistaa kansallisen hätätilan kyseenalaisin perustein tai ryhtyä rajuihin toimiin, joita emme voi vielä ennakoida.

Henning Meyer:  Tämä arvaamattomuus on hämmentävää. Näyttää siltä, ​​​​että jopa Yhdysvalloissa on vähän selvyyttä siitä, mitkä Trumpin prioriteetit ovat ensimmäisenä päivänä.

Mark Blyth:  Aivan. Kukaan ei tiedä. Ensimmäiset päivät voivat tuoda toimeenpanomääräysten myrskyn, luoden kaaoksen, jonka selvittäminen kestää viikkoja tai kuukausia. Pahimmassa tapauksessa voisimme nähdä hänen horjuttavan instituutioita, kuten Natoa tai ryhtyvän yksipuolisiin toimiin Ukrainan sodan lopettamiseksi. Miten se kävisi – varsinkin ilman Natoa – se jää arvattavaksi.

Kauppa on toinen alue, jota kannattaa seurata. Aikaisemmin Trumpin suuttumus kohdistui Saksan autojen vientiin. Mutta koska Euroopan autoteollisuus on nyt Kiinan kilpailun ja sähköajoneuvoihin siirtymisen paineen alaisena, se on vähemmän huolestuttava. Tariffit kuitenkin? Ne voivat kohdistaa keheen tahansa mistä tahansa syystä. Täällä ollaan kartoittamattomilla vesillä.

Henning Meyer:  Entä Trumpin kotimainen koalitio? Se vaikuttaa hauraalta, varsinkin kun otetaan huomioon jännitteet MAGA-liikkeen ja teknologiamiljardöörien välillä – kaksi ryhmittymää, jotka auttoivat hänet palaamaan virkaan. Voivatko nämä jakautumiset suistaa hänen agendansa?

Mark Blyth:  Se on mielenkiintoinen dynamiikka. Tarvitseeko Trump todella vakaata koalitiota? Hän on osoittautunut taitavaksi väistämään vastuullisuutta ja pelaamaan takaisin tukikohtaansa. Hänen mielestään hänen uudelleenvalintansa on mandaatti, ja hän on ollut avoin tavoitteistaan: joukkokarkotukset ja tullit.

Jos yritämme ymmärtää näitä käytäntöjä, on olemassa teoreettinen kehys, johon tämä sopii. Ote Michael Pettisin ja Matthew Kleinin argumentti kirjassaan  Trade Wars Are Class Wars ; he väittävät, että globalisaatio hyödyttää suhteettomasti suuria yrityksiä samalla kun heikentää työntekijöiden toimeentuloa. Trumpin tiimille Yhdysvallat rakenteellisena maahantuojana – rakentuen Itä-Aasiasta, Saksasta ja Euroopasta peräisin oleviin tuotteisiin – edustaa strategista heikkoutta. Talouden tasapainottaminen vähentämällä tuontia, kannustamalla kotimaista tuotantoa ja kiristämällä työmarkkinoita maahanmuuttorajoituksilla voisi teoriassa luoda omavaraisemman USA:n.

Mutta tässä on ongelma: vaikka näitä ideoita on esitetty, niiden takana ei ole johdonmukaista strategiaa. Se kaikki on improvisaatiota, mikä tekee tulosten ennustamisesta entistä vaikeampaa.

Henning Meyer:  Mitä EU:n johtajien pitäisi tehdä valmistautuakseen? Ursula von der Leyenin toinen komissio on juuri aloittanut toimikautensa, eikä panokset voisi olla suuremmat.

Mark Blyth:  EU:n on ajateltava strategisesti. Se ei voi eristää itseään Yhdysvalloista, mutta sen on valmistauduttava vastakkaisempaan transatlanttiseen suhteeseen. Tämä tarkoittaa investoimista kestävyyteen – olipa kyse puolustuksesta, energiasta tai kaupasta. Suhteiden vahvistaminen muiden globaalien kumppaneiden kanssa, erityisesti Aasiassa, voisi myös auttaa monipuolistamaan Euroopan taloudellisia yhteyksiä.

Ennen kaikkea EU:n on voitettava sisäiset jakautumisensa. Trumpin arvaamattomuus koettelee Euroopan yhtenäisyyttä. Jos jäsenvaltiot eivät pysty muodostamaan yhtenäistä rintamaa, ne ovat haavoittuvia suhteessa "hajota ja hallitse" -taktiikkaan. EU:n ei pitäisi ajatella pelkästään riskien lieventämistä, vaan myös itsensä vahvistamista omana geopoliittisena toimijana.

Henning Meyer:  Ja mitä tulee ajoitukseen, milloin luulet saavamme selkeämmän kuvan siitä, mitä tämä puheenjohtajakausi merkitsee EU:lle ja maailmalle?

Mark Blyth:  Odotan USA:n uuden hallinnon ensimmäisen viikon tuovan tulvan toimeenpanomääräyksiä. Tammikuun loppuun mennessä meillä on parempi käsitys Trumpin prioriteeteista ja siitä, kuinka pitkälle hän on valmis menemään. Mutta todellinen testi tulee seuraavien kuukausien aikana, kun EU arvioi, pystyykö se sopeutumaan ja reagoimaan tehokkaasti – vai jääkö se umpikujaan, jossa se oli vuonna 2016.

Henning Meyer:  Mitä EU:n pitäisi mielestänne tehdä valmistautuakseen strategisesti ja suojellakseen etujaan?

Mark Blyth:  Ensimmäinen asia olisi kaksinkertaistaa EU:n budjetti – vaikka se olisi tietysti hyvin epäsuosittua. EU tarvitsee kuitenkin verotuksellista liikkumavaraa, panostaa tiettyihin toimiin ja vahvistaa yhtenäisyyttään. Esimerkiksi Italiaa ja Unkaria on estettävä tekemästä sivusopimuksia. On oltava yksimielinen kanta esimerkiksi seuraamuksiin. Jos pakotteet ovat käytössä, on välttämätöntä arvioida niiden tarkoitus ja tavoite. Jos ne vaarantavat esimerkiksi Euroopan autoteollisuuden, voidaan harkita vastavuoroisia toimenpiteitä Yhdysvaltoja vastaan, vaikka tehokkaiden kohteiden löytäminen onkin hankalaa.

EU on nyt voimakkaasti riippuvainen amerikkalaisesta nesteytetyn maakaasun tuonnista Ukrainan kriisin vuoksi, mikä antaa Yhdysvalloille nostavan vipuvaikutuksen. Painopiste olisi oltava sellaisten strategisten alojen tunnistamisessa, jotka ovat kriittisiä Euroopan pitkän aikavälin etujen kannalta. Kestääkö Eurooppa mahdolliset tullit? Olisiko autotuotannon siirtäminen Yhdysvaltoihin todella haitallista vai voisiko se luoda mahdollisuuksia? Ehkä tämä on Euroopalle tilaisuus tasapainottaa omaa talouttaan ja vähentää liiallista riippuvuutta viennistä.

Henning Meyer:  Mainitsitte aiemmin EU:n sisäiset jaot. Unkarin Orbánin ja Italian Melonin kaltaisten johtajien kanssa on vaikea löyutää tietä, miten EU voi yhdistyä. Miten tämä vaikuttaa laajempaan turvallisuus- ja puolustusintegraatioon?

Mark Blyth:  Vahvempi keskittyminen turvallisuuteen ja puolustukseen on sekä tarpeellista että myöhässä. Haasteena on kuitenkin määritellä, mitä vastaan ​​Eurooppa puolustaa. Onko se vain venäläistä revansismia? Ihan perusteltua. Mutta suuri osa tästä liittyy myös Kiinaan liittyviin huolenaiheisiin. Samanaikaisesti Eurooppa ei halua, että Yhdysvallat pakottaa sen omaksumaan liian haukkamaisen asenteen Kiinaa kohtaan. Tämä jättää EU:n epävarmaan asemaan, sillä se rapauttaa sisäistä voimaa samalla kun se navigoi yhä haurastuneemmissa ulkosuhteissa. Eurooppa joutuu neuvottelemaan "penkin ja seinän"  välissä.

 Henning Meyer:  Monet ihmiset uskoivat virheellisesti, että vuosi 2016 oli poikkeama. Mutta tämä on perustuslaillisesti Trumpin toinen ja viimeinen kausi. Mitä tapahtuu MAGAlle Trumpin ulkopuolella?

Mark Blyth:  MAGA ei ole vain Trumpista lähtöisin; se on osa laajempaa luottamuksen romahdusta keskustan puolueita ja perinteisiä instituutioita kohtaan. Vuosikymmeniä kestänyt huono taloushallinto rahoituskriisistä säästöpolitiikkaan on murentanut uskoa järjestelmään. Esimerkiksi maahanmuutto on ollut valtava huolenaihe Euroopan väestölle. Vuosien ajan politiikan eliitti hylkäsi nämä huolenaiheet ja leimaa jokaisen ne esiin nostaneen rasisteiksi. Tuo ylimielisyys lisäsi vastareaktiota oikealta.

Tämä tyytymättömyys ei myöskään rajoitu Yhdysvaltoihin; se on globaalia. Vierailin äskettäin kotikaupungissani Dundeessa Skotlannissa. 1980-luvulla se oli vaikeuksissa, mutta pääkadulla oli edelleen vaurauden tunne. Nykyään kolmasosa keskustan myymälöistä on laudoitettu. Tällaisissa paikoissa ihmiset tuntevat itsensä hylätyiksi. Poliittiset johtajat ilmestyvät joka neljäs vuosi lupausten kanssa, mutta heidän todellisuutensa pysyy ennallaan. Tämä ahdinko - mitä NHS:ssä kutsutaan "paskaelämän syndroomaksi" - tukee populistisia hahmoja, kuten Nigel Faragea, jotka tunnustavat nämä turhautumiset, vaikka heidän ratkaisunsa olisivat virheellisiä.

Henning Meyer:  Onko kaikkien näiden haasteiden keskellä mitään syytä olla toiveikas?

Mark Blyth:  Tällä hetkellä on vaikea löytää optimismia. Mutta tässä on pitkän aikavälin näkemys: Amerikka on tekemässä suuren virheen kaksinkertaistamalla hiilen käytön. Ilmastonmuutos on fysiikan, ei politiikan ongelma. Joistakin takaiskuista huolimatta Eurooppa on siirtymässä kohti vihreää siirtymää. Tanskan ja Norjan kaltaiset maat osoittavat, että vihreää taloutta voidaan rakentaa myös hiilidioksidin varassa lyhyellä aikavälillä. Myös Kiina suhtautuu vakavasti vihreän teknologian hallitsemiseen.

Amerikan nykyinen tie saattaa tuoda lyhyellä aikavälillä voittoja, mutta pitkällä aikavälillä muu maailma siirtyy toiseen suuntaan. Euroopalla on tässä mahdollisuus. Jos se pystyy pitämään yllä tasapainoa – kuluttamaan enemmän, investoimaan infrastruktuuriin ja olemaan vähemmän riippuvainen viennistä – se voisi luoda kestävämmän talousmallin. Seuraava vuosikymmen tulee olemaan raastava, mutta jos haluamme selviytyä lajina, tämä on suunta, jota meidän on valittava.

Henning Meyer:  Mark, kiitos vielä kerran, että liitit kanssani keskustelemaan näistä kriittisistä asioista. Tämä keskustelu vaatii varmasti jatkoa lähitulevaisuudessa.

Tämä artikkeli on osa  ”EU Forward”  Social Europe -projektia, jota toteutetaan yhteistyössä Friedrich-Ebert-Stiftungin kanssa.

----

Mark Blyth on William R. Rhodes '57 kansainvälisen talouden professori ja kansainvälisten ja julkisten asioiden professori Watson Institute for International and Public Affairs -instituutissa, Brownin yliopistossa.

Miksi demokratia ei toimi minun kohdallani?

 Bernie Sanders on 83-vuotias poliitikko ja senaattori, jolla oli merkittävä asema Demokraattien ollessa poliittisessa vastuussa presidenti Bidenin hallituskaudella. Tässä  "jäähyväishaastattelussa´  vastailee toimittajan kysymyksiin ja tekee analyysia amerikkalaisten tunteista ja Bidenin hallituksen kyvystä vastata niihin.

"Olen otimistinen Amerikan ammattiyhdistysliikken nousun suhteen. Siellä on kasvamassa uusi sukupolvi, jolla on radikaaleja ajatuksia talouden suhteen.

"Puhumme ylipäätään liian vähän Yhdysvaltojen poliittisesta järjestelmästä ja sen sisälle kasvaneesta biljonäärien vallasta suhteessa demokratiaan. Tämä pieni vähemmistö kontrolloi mediaa, taloutta ja poliittista järjestelmää. "Kansalainen ja ääni" -periaate ei ole enää voimassa. Päinvastoin, valta kulkee nyt ylhäältä alaspäin, ei alhaalta ylös.

Superrikkaiden pieni joukko elää uskomattomassa yltäkylläisyydessä ja heillä on käytössään tekniikan ja tekoälyn kaikki sovellutukset ylivoimaisen vallassapysymisensä tueksi.

Mikä on työväestön tilanne? Viidessäkymmenessä vuodessa on tapahtunut valtava teknologinen murros, mutta työväestön tilanne on pysy nyt muuttumattomana. Palkkataso ei ole kohonnut. Palkansaajaperheen nuoren on lähes mahdotonta hankkia itselleen asuntoa niiden korkeiden hintojen vuoksi.Oikeutetusti he kysyvät: miksi demokratia ei toimi minun suhteeni? Meidän - siis demokraattien - on yksinkertaisesti rakennettava uudestaan koko järjestelmä.

Tavallinen kansalainen on väsynyt pysähtyneisyyden tilaan. Kun muutosta ei ole tullut, on tartuttu median tarjoamiin radikaaleihin vaihtoehtoihin, joita Trumpin villit lupaukset ovat tarjonneet. Lukemattomat asunnottomat, terveydenhoitoa vailla olevat, työttömät tai heikossa taloudellisessa asemassa olevat ovat lakanneet uskomasta hallintobyrokratian kykyyn muuttaa maata paremmaksi. 

Toimittaja kysyy, onko Demokraattisella puolueella ylipäätään voimaa muuttaa lähestymistapaansa valtavirran myötäilystä suuntaan, joka toisi todellisia muutoksia parempaan tavallisen kansalaisen elämässä

Amerikkalaisessa vaalijärjestelmässä sponsoreilla on suuri merkitys myös Demokraattien vaalikoneistossa ja siksi joudutaan aina kysymään, ovatko tukijamme valmiita radikaaleihin muutoksiin. Niitä joka tapauksessa tarvittaisiin. Kun 85 miljoonaa kansalaista ei saa terveydenhuoltojärjestelmältä tukea sitä tarvitessaan, on kysyttävä, onko terveydenhuoltojärjestelmämme jo romahtanut?

Ilmeisesti demokaatit ovat käsittämässä, että he ovat menettäneet suuren osan työväestön, värillisten ja latinalaisamerikkalaistausttaisten tuesta . Olisiko demokraateilla pitänyt olla nuorempi ja populaarimpi nuori ehdokas prersidentiksi jo alunperin?

 Sanders ei näytä uskovan tässä yhteydessä nuoruuteen, vaan sosiaalisin uudistuksiin. Ensimmäisinä toimintakuukausinaan demoraattinen hallitus teki koko joukon terveyteen ja sosiaaliseen liittyviä uudistuksia ja silloin oli myös demokraattien kannatus korkeimmillaan. Sitten tämä ulottuvuus työnnettiin sivuun muiden kysymysten (Ukraina, IRA-lainsäädäntö)  noustessa kärkitilalle. Tämä ei kuitenkaan auttanut kannatusta kasvuun.

Mitä mieltä Sanders on Bidenin onnistumisesta presidenttinä? J

Sanders:"os katsellaan presidentti Bidenin kauden saavutuksia infrastruktuurin ja työllisyyden kehittämisessä, ne ovat parhaita tässä maassa kolmeenkymmeneen vuoteen. Ongelma oli ehkä kyvyssä kommunikoida ja välittää nämä tulokset ymmärrettävästi ja elävästi kansalle. Toinen ongelma oli se, että se mitä saavutettiin, ei ollut tavalliselle työtätekevälle amerikkalaiselle tarpeeksi. He kysyvät edelleen, miksi minun palkkani on edelleen samalla tasolla kuin viisikymmentä vuotta sitten. Olisi voitu tehdä vielä enemmän terveydenhoidon ja sosiaalisen tuen alueella. Ihmiset kuitenkin edelleen kysyvät: miksi minun tilanteeni ei ole parantunut?"

Keskustelu siirtyy sitten ympäristönsuojeluun, "vihreään sopimukseen" (Green Deal) ja ja Bidenin hallituksen aikana tapahtuneisiin suuriin metsäpaloihin. Miten Bidenin hallitus onnistui näissä asioissa?

Sanders vastaa että tulipalojen aiheuttamat tuhot ja kärsimys ovat valtavia ja niiden paikkaaminen kestää enemmän kuin sukupolven. Ilmastomuutos on tosiasia, vaikka tuleva presidentti pyrkii sen kieltämään. Viime vuosi oli kuumin maailmassa koko  mittaushistorian aikana. Globaalin kansalaisyhteisön on tultava tässä yhteen ja torjuttava öljy- ja muun teollisuuden ahneet vaatimukset - ja me voimme tehdä sen. Poliittisen pelin ympäristöasioissa on loputtava, kysymys on koko ihmiskunnasta ja ympäristömuutoksista koko maapallolla. Kysymys ei ole tällä kertaa pelkästään osavaltio Kaliforniasta, koska vastaavanlaisia tuhoja voi tulevaisuudessa esiintyä missä tahansa territoriossa. 

Nyt Bernie Sanders palaa takaisin kotikulmilleen Vermontiin, jossa hän aikoo vielä tehdä jonkin verran yhteisöllistä työtä ja harrastaa politiikan ulkopuolella.

Oikeudenmukaisemman ja yhtenäisemmän Euroopan puolesta

Jacques Delors Institute Uutiskirje tammikuu 2025 

 "Tänään meidän on aloitettava maailmasta puhuaksemme Euroopasta." Jacques Delors, 2022 Vuosi 2025: yhdistyminen Jacques Delorsin sosiaaliseen kunnianhimoon

 Vuoden 2025 alussa Euroopan unionille alkaa symbolien ja haasteiden vuosi.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Jacques Delorsin syntymästä. Hänen perintönsä on edelleen arvokas inspiraation lähde syvällisten muutosten ja kasvavan epävarmuuden aikakaudella. 40 vuotta sitten Jacques Delors aloitti Euroopan komission puheenjohtajana. Yksi sen ensimmäisistä suurista aloitteista oli Val Duchessen huippukokous, joka kokosi työmarkkinaosapuolet yhteen 31. tammikuuta 1985 tavoitteenaan luoda perusta Euroopan laajuiselle jäsennellylle työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle. Tämän 40-vuotispäivän on oltava tilaisuus uudistaa EU:n sosiaalinen kunnianhimo Jacques Delorsin hengessä. Tämän kuun lopussa odotettavissa olevan uuden eurooppalaisen sosiaalisen vuoropuhelun sopimuksen on ilmennettävä tätä kunnianhimoa ja käynnistettävä uudelleen eurooppalainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu vastaamaan nykyisiin sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin haasteisiin. 

 Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteenkuuluvuuden vahvistamisen tarve EU:ssa ei ole koskaan ollut suurempaa. Samalla kun poliittiset kriisit kaikkialla Euroopassa tekevät jo ennestään vahvoista sosiaalisista jännitteistä käsinkosketeltavan, ekologiset, digitaaliset ja demografiset muutokset muuttavat yhteiskuntiamme perusteellisesti ja luovat ennennäkemättömiä mahdollisuuksia, mutta myös riskin lisääntyvästä eriarvoisuudesta. Nämä muutokset häiritsevät olemassa olevia työpaikkoja, luovat uusia ja lyhentävät ammattiuria, jotka ovat nyt myös hajanaisempia. Tämä tuo mukanaan uusia riskejä ja uusia tarpeita, mukaan lukien elinikäisen oppimisen. Jacques Delors vetosi jo 1990-luvulla "todellista oikeutta jatkokoulutukseen" kaikille. Kun komissio suunnittelee ehdotusta "taitojen unioniksi", EU:n ja sen jäsenvaltioiden on ehdottomasti otettava käyttöön tarvittavat keinot tämän delorialaisen tavoitteen toteuttamiseksi. Lähikuukausina komissio esittää uuden toimintasuunnitelman sosiaalisten oikeuksien eurooppalaisen pilarin toteuttamiseksi. 

Tämä suunnitelma sisältää aloitteita, kuten eurooppalaisen köyhyyden torjuntastrategian, kohtuuhintaisia ​​asuntoja koskevan suunnitelman, toimenpiteitä laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi, naisten oikeuksia koskevan etenemissuunnitelman ja koheesiopolitiikan vahvistamisen todellisen "oikeuden jäämiseen" takaamiseksi. Näin totesi Enrico Letta mietinnössään sisämarkkinoiden tulevaisuudesta. Nämä ehdotetut aloitteet ovat osa Delorian visiota sosiaalisesta Euroopasta. Tämän kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksi on kuitenkin välttämätöntä paitsi toteuttaa nämä hankkeet, myös sisällyttää sosiaaliset näkökohdat kaikkiin Euroopan unionin politiikkoihin, olipa kyse sitten kaupallisesta, teollisesta tai maataloudesta. 

 Tänä vuonna alkavat neuvottelut EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosille 2028–2034 ovat ratkaisevia tämän tavoitteen muuttamisessa konkreettisiksi keinoiksi. Rohkea sosiaalipolitiikka ei ole vain moraalinen vaatimus, vaan myös keino vahvistaa kansalaisten tukea Eurooppa-hankkeelle tilanteessa, jota leimaa populismi. Vuoden 2024 Eurobarometri-tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä eurooppalaisesta uskoo, että sosiaalinen Eurooppa on heille henkilökohtaisesti tärkeä. EU:n kansalaiset odottavat EU:n myötävaikuttavan heidän elin- ja työolojensa parantamiseen konkreettisella tavalla. EU:n on täytettävä nämä odotukset. 

 Viime joulukuussa julkaisimme kaksi asiakirjaa, jotka selventävät toisaalta Jacques Delorsin näkemystä ja toisaalta sosiaalisen Euroopan nykytilaa ja sen näkymiä. Pascal Lamy muistelee Agora Jacques Delorsissa pitämässään puheessa, että Delorsin henkisen perinnön keskiössä on edistyksen avainkäsite, jonka hän yhdistää ihmisarvon jatkuvaan parantamiseen ja joka perustuu hänen mukaansa kolmeen erottamattomaan ulottuvuuteen. : taloudellinen vauraus, sosiaalinen kehitys ja ympäristön kestävyys. Samaan aikaan Philippe Pochet ehdottaa uusimmassa politiikka-asiakirjassaan sosioekologista agendaa uudistetulle sosiaalipolitiikalle. Voit syventää vauraan Euroopan politiikkaa ja rahoitusta koskevaa kysymystä katsomalla viime joulukuussa pidetyn instituutin tälle teemalle omistetun vuosikonferenssin toiston.

 Kun komissio valmistautuu esittelemään Clean Industrial Deal -sopimuksensa, pyydän sinua kuuntelemaan uusimman jakson Re-Thinking Europe podcastista Europe Jacques Delorsista, joka analysoi eurooppalaisen teollisuuden tarpeita ja odotuksia vihreän siirtymän edessä ja tutkii. kauppapolitiikan rooli EU:n teollisuuden kilpailukyvyn varmistamisessa. European Green Dealin tulevaisuus on myös instituutin seuraavan konferenssin, joka järjestetään yhteistyössä La Macifin kanssa, ytimessä 27. tammikuuta.

 Vuoden alkua leimaa väistämättä myös presidentti Donald Trumpin virkaanastuminen. Hänen paluunsa aiheuttaa suuria taloudellisia ja poliittisia haasteita EU:lle. Yksipuolinen ja aggressiivinen Yhdysvaltain kauppapolitiikka voi jakaa jäsenmaita ja heikentää Euroopan etuja. Berliinissä sijaitseva Jacques Delors Centre on julkaissut Arthur Leichthammerin ja Elvire Fabryn analyysin EU:n käytettävissä olevista keinoista vastata tähän uhkaan, ja samalla vaaditaan Euroopan kauppasuhteiden rakenteellista monipuolistamista. Lisäksi Yhdysvaltojen Naton irtautumisen riski korostaa tarvetta lisätä Euroopan autonomiaa puolustusasioissa. Bertrand de Cordoba tarjoaa infografiassa yleiskatsauksen Euroopan puolustusteollisuudesta. Lopuksi Lukas Macek, Sébastien Maillard ja Pierre Mirel ehdottavat viimeisimmässä julkaisussaan vuoden 2030 laajentumisohjelmaa, joka perustuu ajatukseen ehdokasmaiden asteittaisesta yhdentymisestä. 

 Paras kunnianosoitus, jonka voimme osoittaa Jacques Delorsille tänä hänen syntymänsä satavuotispäivänä, on jatkaa hänen näkemyksensä ja ajatustensa kantamista erityisesti oikeudenmukaisemman ja yhtenäisemmän Euroopan puolesta. Toivon, että tämä visio muuttuu todellisuudeksi tuleville sukupolville. 

 Onnea kaikille vuodelle 2025! 

 Sofia Fernandes 

 Jacques Delors Institute 

 apulaisjohtaja

Ahdistava demokratia

 Hannu Ikonen

Kun demokratia alkaa ”ahdistamaan”, siinä on jotain vikaa/puutteita kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Puolueilla on vaikeuksia saada ehdokkaita listoilleen, yhä harvempi käy heitä äänestämässä, yhä useampi päätös ”ajautuu valituskierteeseen” päätöksentekijöiden ”muodollisen” pätevyyden ollessa kyseenalainen. Vapaata kansalaistoimintaa ajetaan ahtaamalle, järjästötoiminnan tukia leikataan, mielenilmausten rangaistuksia kovennetaan ja median sensuuri tai itsesensuuri pannaan palvelemaan päätöksentekijöiden valtaeliittiä.

Ranskalaisprofessori Pierre Rosanvallon on pohtinut kysymystä tutkimuksessaan, ”Demokraattinen oikeutus” (Vastapaino 2019) perinpohjaisesti Ranskan vallankumouksesta (1789) nykypäivään. Olipa demokrattinen, edustuksellinen järjestelmä minkä muotoinen hyvänsä, yksipuolueinen tai monipuolueinen, niin sen uskottavuus heikkenee, jos päätöksiä ei voida kyseenalaistaa (reflektoida) virallisesti, poliittisten päättäjien päätöksenteon ulkopuolelta, ”puolueettomilta” tahoilta valvoa.

Meidän tulisi ymmärtää jotain niistä prosesseista, jotka saavat pätevät ihmiset vetäytymään päätöksenteosta ja monen haluttomuuden näihin tehtäviin. Julkisuuden suosio on ollut vahvassa kasvussa viimeiset vuosikymmenet, mikä on näkynyt politiikan ”eteen työnnetyissä”, puolueiden johdoissa, heidän pätevyyksissään, sanavalmiita ”selfie-ihmisiä”.

Perustuslakituomioistuinta on vaadittu monelta taholta, mikä on perusteltua, lainsäädäntötyö on onnahdellut viimeiset vuosikymmenet. Päätöksenteko on huonosti valvottua ja valvojilla on poliittinen riippuvuus valvottavistaan, niin valtio kuin kuntatasollakin, tarkastuslautakunta voidaan erottaa, jos se ei valtuustoa miellytä (esim. Lieksa). Valtion Talouden Tarkastusviraston tulee nauttia poliittista luottamusta. Hallinto-oikeuksien maksullisuus karsii valittajien joukkoa, köyhät eivät valita.

Kuntiin tarkastuslautakunnat tulivat kun lautakuntalaitos ajettiin alas. Lautakunnat toimivat hallinnon ”sisäisinä valvojina” moniportaisessa päätöksenteossa ja korruptionestävyydessään sitä ei voi yhdellä, poliittisesti alisteisella lautakunnalla korvata.

”Byrokratian torjunta” on epäilemättä heikentänyt hallinnon sisäistä valvontaa?

Mistä sitten valvojia, joita ei ole poliittisesti ”sitoutettu” ja ovat taloudellisesti riippumattomia? Entä tarvitsevatko he valvontaa? Kuka heidät valitsee/nimittää?

Abstrakti demoratia on prosessi, joka kehittyy jatkuvasti ja kun se alkaa ahdistamaan, kansa kaikkoaa sen ”ulottumattomiin”, on päättäjien ”katsottava peiliin”, oman poliittisen turvallisuudenkin uhalla. Yksi järjästelmän luotettavuutta kohentava asia on valvojien tehtävien pysyvyys/erottamattomuus, yli vaalikausien, ehkä eliniäksi?

Hannu Ikonen

Lieksa, Sisilia/IspicaA

Euroopan Komissio haastaa Unkarin oikeuteen

 Bryssel haastaa Unkarin oikeuteen sen kiistanalaisen "kansallisen suvereniteettilain" vuoksi, kirjoittaa Euronews perjantaina 4.10. 2024. 

Bryssel on tehostanut oikeustoimiaan Unkarin "kansallista suvereniteettilakia vastaan" väittäen, että se loukkaavan monia perusoikeuksia.

Euroopan komissio on haastanut Unkarin oikeuteen erittäin kiistanalaisen lain takia, jonka Budapest sanoo olevan välttämätön "kansallisen suvereniteetin" suojelemiseksi. Kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin tuominneet sen olevan vaarallinen väline opposition äänien torjumiseksi ja lopulta hiljentämiseksi.

Torstai-iltapäivällä 3.10. 2024 julkistettu oikeusjuttu on seuraava askel komission helmikuussa käynnistämässä oikeustoimessa , ja se on vastaus Budapestin "epätyydyttäviin" vastauksiin.

Päätös siirtää asian käytännössä Brysselistä Luxemburgiin, jossa EU:n korkein oikeus sijaitsee. Erityisesti toimeenpanoviranomaiset eivät vaadi tuomareita määräämään välitoimia, kuten lain väliaikaista keskeyttämistä, jota jotkut kansalaisjärjestöt olivat pyytäneet. Tuomiota odotetaan lähivuosina.

"Arvioituaan huolellisesti Unkarin viranomaisten vastauksen komissio pitää voimassa suurimman osan havaituista epäkohdista, joita ei ole vieläkään käsitelty", komissio sanoi torstaina.

Kiistanalainen laki, joka hyväksyttiin joulukuussa Viktor Orbánin hallitsevan puolueen tuen ansiosta, perustaa niin sanotun Suvereniteetin suojeluviraston (SPO) tutkimaan ihmisiä ja organisaatioita, joiden epäillään heikentävän maan "kansallista suvereniteettia" ja "perustuslaillista identiteettiä".

SPO voi kerätä tietoja henkilöistä tai ryhmistä, jotka saavat rahoitusta ulkomailta ja joiden uskotaan vaikuttavan demokraattiseen keskusteluun ja vaaliprosesseihin "toisen valtion" tai "vieraan elimen edun mukaisesti". Unkarin salaiset palvelut ovat pakotettuja auttamaan toimistoa, jolla on oikeus tutustua turvaluokiteltuihin asiakirjoihin.

Kun tutkimus on saatu päätökseen, SPO julkaisee päätelmänsä. Laissa ei säädetä korjaustoimenpiteistä havaintojen kiistämiseksi.

Orbán, joka usein moittii vastustajiaan länsimaisina palkattuina agentteina, sanoo, että teko on välttämätön Unkarin suojelemiseksi tarpeettomalta poliittiselta puuttumiselta.

Mutta lain laaja mandaatti, epämääräiset määritelmät ja oikeudellisen valvonnan puute ovat herättäneet vakavaa huolta kansalaisyhteiskunnan ja riippumattomien toimittajien keskuudessa, jotka pelkäävät joutuvansa epäoikeudenmukaisesti häpeälliseen maineeseen, koska he kieltäytyivät noudattamasta Orbánin poliittista dogmaa ja ovat jääneet voimattomaksi haastaa SPO:n julkisia johtopäätöksiä.

Transparency International Unkari ja kansainvälisten lahjoitusten tukema voittoa tavoittelematon Átlátszó ovat jo olleet toimiston kohteena.

Komissio toisti nämä näkökohdat käynnistäessään oikeustoimen helmikuussa ja sanoi, että laki rikkoo monia perusarvoja ja laillisia takeita, kuten demokratian periaatetta sekä oikeutta yksityiselämään, henkilötietojen suojaan ja sananvapauteen. , tiedottamiseen ja yhdistymisvapauteen sekä syyttömyysolettamaan, kaiken muun ohessa.

Yhdysvallat on myös arvostellut "drakonista" lakia sanomalla, että "Unkarin hallituksen yritys ahdistella, pelotella ja rangaista riippumattomia järjestöjä on vastoin demokraattisen hallinnon periaatteita, jotka juurtuvat oikeusvaltioperiaatteeseen."

Lisäkritiikkiä ovat esittäneet Euroopan parlamentti , Venetsian komissio , Amnesty International ja Unkarin Helsinki-komitea sekä kymmenet kansalaisjärjestöt ja riippumattomat tiedotusvälineet.

Viimeisin kehitys tapahtuu keskellä erittäin raskasta lukua vuosikymmenen kestäneessä Brysselin ja Budapestin välisessä taistelussa. Viime viikkoina Unkaria on arvosteltu, koska se kieltäytyi maksamasta 200 miljoonan euron sakkoa, uhkasi bussilla Belgiaan suuntautuvia siirtolaisia ​​ja helpottaa Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisten työlupia .

Orbánin on määrä puhua Euroopan parlamentille ensi viikolla osana Unkarin puolivuotista EU-neuvoston puheenjohtajuutta, jota boikotoidaan vastauksena pääministerin tapaamiseen Vladimir Putinin kanssa heinäkuussa.

Uutta viiniä vanhassa pullossa...

 Werner Raza, Michael Ertl ja Michael Soder kirjoittavat Social Europe verkkolehdessä 27.9.2024 Mario Draghin Draghi "kilpailukyvystä": uutta viiniä vanhassa pullossa - saattaisi tulla paremmin  ymmärretyksi muodossa "Vanhaa viiniä uudessa pullossa". Tämä artikkreli on kääntentekevä erityisesti siksi, että siinä ymmärretään ja avoimesti todetaan Euroopan Unionin peruskirjan ja Euroopan Keskuspankin uusliberaali, talouspoliittisesti "ortodoksinen" perusolemus. Käännökseni julkaisen kirjoittajilta saamallani nimenomaisella luvalla.

Draghin Euroopan Komissiolle tekemästä mietinnnöstä. Se  sisältää hyödyllisiä ehdotuksia, mutta se ei vastaa Euroopan unionin kohtaamiin haasteisiin.

Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja ei ymmärrä, kuinka finanssialisaatio on heikentänyt sitoutuneita investointeja Euroopan reaalitalouteen (Eigenblau/shutterstock.com)

Vuonna 2000 Euroopan unionin johtajat hyväksyivät "Lissabonin strategian", joka lupasi tehdä EU:sta "maailman kilpailukykyisimmän ja dynaamisimman tietoon perustuvan talouden". Se yhdistettiin uusliberaalisiin uudistuksiin, jotka perustuivat työmarkkinoiden "joustamiseen", sääntelyn purkamiseen ja "liberalisointiin". Silti 23 vuotta myöhemmin Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi sai Euroopan komissiolta jälleen tehtävän asettaa Euroopan "kilpailukyky" EU:n talouspolitiikan keskipisteeseen.

Vuonna 1994 amerikkalainen taloustieteilijä Paul Krugman havaitsi virheellisen ajattelun, että maat (tai alueet) voisivat "kilpailla" kuten yritykset. Ja sikäli kuin se ylipäätään merkitsee mitään, lainkäyttöalueiden "kilpailukyky" ei ole riippunut kansainvälisistä vaan kotimaisista tekijöistä, lähinnä tuottavuuden kasvusta.

Draghi pitää raportissaan tuottavuuden nostamista EU:n tärkeimpänä pitkän aikavälin kasvun ja elintasotason nousun liikkeellepanevana tekijänä. Ja hän torjuu nollasummakilpailun, joka perustuu kaupan so. viennin ylijäämiin, EU:n "mestarien" puolustamiseen tai palkkakustannusten alentamiseen. Mutta miksi sitten laajentaa "vaarallista pakkomiellettä" (kuten Krugman sen sanoi) niin ambivalentilla termillä kuin "kilpailukyky" - sen sijaan, että kutsuttaisiin tätä vain eurooppalaiseksi tuottavuuden ja kasvun ohjelmaksi?

Ortodoksinen taloustiede

Draghin tuottavuuden käsite on sinänsä kapea, suurelta osin sidottu innovaatioihin. Ja hänen raporttinsa tarjoaa runsaasti todisteita siitä, että EU:n talous on jäljessä Yhdysvalloista ja Kiinasta kehittyneiden teknologioiden suhteen. Se syyttää tätä innovaatiovajetta:

- liian paljon "byrokratiaa", joka korjataan vähentämällä yksinkertaisempia säännöksiä ja vähentämällä yritysten raportointivelvoitteita jopa puoleen;

- rahoituksen puutetta, joka johtuu pirstoutuneista ja ylisäännellyistä pääomamarkkinoista ja riskinottopääoman rajallisesta saatavuudesta, joka on ratkaistava todellisella pääomamarkkinaliitolla, laajalla (julkisella ja yksityisellä) investointiohjelmalla, jonka arvo on 800 miljardia euroa vuodessa, yhteinen turvallinen omaisuus ja yksityisten säästöjen kanavointi riskipääomamarkkinoille;

- työvoiman heikot digitaaliset taidot, mikä merkitsee T&K-menojen lisääntymistä (mukaan lukien Euroopan tutkimusneuvoston ja Horizon Europe -apurahojen kautta), lisää koulutusta teknologiaan liittyvissä 'STEM' -aineissa ja teknisten taitojen hankintaohjelmaa ammatillisen koulutuksen edistämiseksi.

Diagnoosi ja suurin osa ehdotuksista ovat siis juurtuneet ortodoksiseen tarjontapuolen taloustieteeseen. Raportissa keskitytään liiketoimintaedellytysten parantamiseen ja jätetään huomioimatta muut tuottavuutta edistävät tekijät, kuten työolot ja palkat.

Sääntelyn purkamisohjelma on ollut EU:n talouspolitiikan eturintamassa kahden vuosikymmenen ajan, ja useita aloitteita – REFIT-ohjelma, "parempi sääntely", sääntelyn valvontalautakunta ja niin edelleen - on jo olemassa. Raportissa tunnustetaan, että niillä on ollut rajallinen menestys. Siinä päättelee vakuuttavasti, että niitä olisi tehostettava.

Hyötyä yhteiskunnalle

Sääntely itsessään voi kuitenkin johtaa innovaatioihin: ajattele kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kannustimia energiatehokkaampiin autoihin, kodinkoneisiin ja rakennuksiin. Siitä ei seuraa vain kustannuksia yrityksille, vaan myös hyötyä yhteiskunnalle. Raportti vaatii yhtenäistä menetelmää uuden sääntelyn hyötyjen ja kustannusten arvioimiseksi, mutta sosiaalisten etujen mittaaminen ja rahallistaminen on erittäin vaikeaa.

Tärkeää on kuitenkin demokraattiseen harkintaan perustuva arviointi. Ehdotetut sääntelyn rajoitukset ja vetoomukset jäsenvaltioiden yhdenmukaiseen täytäntöönpanoon – eli ei "kultausta" – eivät ainoastaan ​​vaikeuta lainsäätäjien mahdollisuuksia laajentaa sosiaali- ja ympäristösäännöstöä, vaan myös heikentävät nykyisen EU-lainsäädännön tehokasta kansallista täytäntöönpanoa. kuten yritysten huolellisen sosiaalisen vastuunoton  (due diligencen) toteutumista.

Haetun investoinnin rahoituksesta mietinnössä tunnustetaan potilaspääoman puute EU:ssa, mutta siinä jätetään huomiotta taustalla olevat ongelmat. EU:n talouden rahoittaminen on tuonut mukanaan liialliset tuotto-odotukset, negatiiviset asenteet riskeihin ja lyhyet aikahorisontit. Viimeisen neljännesvuosisadan aikana hintavakauteen ja verotuksen tiukkuuteen keskittynyt makrotaloudellinen kehys on rajoittanut julkisia investointeja, mikä on luultavasti tärkein tekijä EU:n heikossa sjuoriutumisessa investointien suhteen Yhdysvaltoihin ja Kiinaan verrattuna. Vaikka yhteinen turvallinen omaisuus onkin kiitettävä pääomamarkkinaunionin avaintekijänä, mietinnössä ehdotetaan muutoin erittäin ongelmallisia toimenpiteitä, kuten arvopaperistaminen ja toisen pilarin eläkerahastojen tukeminen riskipääoman lähteinä.

On huomattava, että Draghi ei pyydä EU:n lisäbudjettia ilmeisesti siksi, että se aiheuttaisi pannaanjulistuksen vaikutusvaltaisissa jäsenvaltioissa, kuten Saksassa. Tämä pätee kuitenkin myös hänen ehdotukseensa yhteisestä turvallisesta omaisuudesta – muistakaa "euroobligaatioita" koskeva kiista. Näin ollen jää epäselväksi, kuinka hänen vuotuinen 800 miljardin euron investointiohjelma rahoitettaisiin.

Aggressiivinen ulkomamaankauppapolitiikka

Ulkoiseen ympäristöön keskittyvän kilpailukyvyn osalta raportissa yksilöidään EU:n riippuvuus kriittisistä raaka-aineista, energiasta sekä vihreästä ja digitaalisesta teknologiasta. Se vaatii "vakuuttavampaa" kauppapolitiikkaa, jossa kauppa- ja talouspolitiikkaa käytetään laajemmin taloudellisen turvallisuuden tavoittelemiseen. Ottaen huomioon Ukrainan sodan ja geopoliittisen konfliktin voimistumisen, mietinnössä kannatetaan eurooppalaista sotilas-teollista kompleksia yhteisten sotilashankintojen ja 500 miljardin euron turvallisuusinvestointipaketin kautta.

Liittymällä niiden kuoroon, jotka valittavat Euroopan "kovan" vallan puutetta, tämä yhä aggressiivisempi ulkomaankauppapolitiikka, joka näkyy kaikissa viimeaikaisissa EU:n strategia-asiakirjoissa, yliarvioi selvästi EU:n kansainvälisen painoarvon. Jos mikään, sen "strateginen autonomia" on heikentynyt.

Tämä pätee Yhdysvaltoihin, joista Eurooppa on ennen kaikkea riippuvainen, eritoten koskien maakaasun turvallisuutta ja toimituksia. Sama koskee Kiinaa. EU:n hiilidioksidipäästöjen vähentämisohjelman toteuttaminen on mahdotonta ilman kriittisiä raaka-aineita ja vihreitä tekniikoita Kiinasta, joka on myös tärkein markkina monille EU:n tuotteille, mukaan lukien ajoneuvot, joihin esimerkiksi saksalaiset yritykset ovat investoineet voimakkaasti.

Mutta riippuvuuksia on myös globaaliin etelään, jossa suhteet ovat kärsineet pääasiassa EU:n epätasapainoisesta kauppapolitiikasta, erityisesti suhteessa Afrikan maihin, ja "rokotenationalismista" pandemian aikana. Raportin ehdotus neuvotella suosituimmuuskauppasopimukset luonnonvararikkaiden maiden kanssa ja käyttää Global Gateway -varoja hallitusten hyvän tahdon ostamiseen haisee uuskolonialismille. Sen sijaan tuottajamaiden kehitystarpeet olisi asetettava etusijalle ja otettava täysimääräisesti huomioon luonnonvarojen hyödyntämisen massiiviset ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset sekä Euroopan toistaiseksi laajalti tunnustamaton ilmastovelka.

Mitä tulee puolustuspolitiikkaan, pandemian jälkeisen (tarkistettujen) finanssisääntöjen uudelleen käyttöönoton johdosta useimmat Euroopan maat siirtyvät uuteen säästökierteesen tulevina vuosina. Joten mikä tahansa "sotilaallinen keynesiläisyys" on yksinkertaisesti poissa laskuista. Raportissa ei myöskään oteta huomioon, että Pohjois-Atlantin liiton NATOn Euroopalle tarjoamalla puolustuskilvellä on hintalappu, joka muodostuu lisääntyneistä aseostoista Yhdysvalloista.

Näin ollen eurooppalaisen sotilasteollisuuden kehittyminen estyy ainakin lähitulevaisuudessa. Ottaen huomioon Ranskan ja Saksan välisen syvän jakautumisen niiden kansallisten alojen edistämisessä ja kaikkialla Euroopassa nousevan äärioikeiston syvän antipatian kaikelle ylikansalliselle vallansiirrolle, todennäköisin lopputulos on "aseita voin sijaan". ': sotilasmenojen lisäys tapahtuu sosiaaliseen hyvinvointiin ja vihreään muutokseen käytettävien varojen kustannuksella.

Voittajat ja häviäjät

Draghin rakennemuutosohjelma toisi väistämättä voittajia ja häviäjiä; sen sosiaalinen ja poliittinen hyväksyntä riippuu ratkaisevasti jakautumisen vaikutuksista. Mietinnössä ei kuitenkaan pyritä sovittamaan yhteen kilpailukykyä ja tätä sosiaalista ulottuvuutta, paitsi puolustelemalla osaamisohjelmaa. Siten se hyväksyy implisiittisesti "tihkuvan" taloustieteen olettaen, että kasvun lisääminen hyödyttää automaattisesti koko väestöä. Tämä on merkittävä askel taaksepäin, kun sitä tarkastellaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman verraten, ja siinä painotetaan (tosin vain vähän) oikeudenmukaista siirtymistä.

Vaikka mietinnössä ehdotetaan EU:n historian suurinta investointiohjelmaa – satojen miljardien eurojen julkisten varojen siirtämistä yksityiselle sektorille – sosiaaliset ehdot, joita tarvitaan hyötyjen oikeudenmukaisen jakamisen varmistamiseksi, puuttuvat. Siinä ei myöskään käsitellä yksityiskohtaisesti suoritusmittareita, jotka mahdollistaisivat tuen kytkemisen julkisen talouden  asettamien ennalta määriteltyjen kriteerien täyttämiseen.

Ympäristötavoitteet jäävät marginaaliin, osittaisena poikkeuksena  hiilidioksidipäästöjen vähentämisohjelma. Raportti keskittyy tinkimättömästi kasvuun, mutta siinä ei millään mielekkäällä tavalla käsitellä haastetta tämän irrottamista energian ja resurssien kulutuksesta, lukuun ottamatta muutamia pinnallisia viittauksia kiertotalouteen.

Mielikuvituksen puute

Vaikka raportti sisältää mielenkiintoisia analyyseja useista eri toimialoista ja joitain ajankohtaisia ​​poliittisia ehdotuksia, se ei kuitenkaan tarjoa vakuuttavaa pakettia aikamme keskeisiin haasteisiin vastaamiseksi. Jäljelle jää tarjontapuolen ohjelma, joka perustuu sääntelyn purkamiseen ja liberalisointiin yhdistettynä aggressiivisempaan (joskin kuvitteelliseen) lähestymistapaan kansainvälisiin kauppasuhteisiin.

Tämä kertoo EU:n poliittisen eliitin mielikuvituksen ja rohkeuden puutteesta kohdata nykyiset realiteetit. Krugman naulasi sen kirjoittaessaan, että "kilpailukyvyn" käsitettä käyttävät ensisijaisesti poliitikot, kun he tarvitsevat kansan tukea epäsuosituille politiikoille. Draghin raportti on uutta viiniä vanhassa pullossa.

----

Werner Raza on Itävallan kehitystutkimussäätiön (ÖFSE) johtaja Wienissä.

Michael Ertl (michael.ertl@akwien.at) on Wienin työkamarin taloustieteilijä ja ulkopuolinen luennoitsija.

"Meidän on modernisoitava EU:n talous..."

 

S&D-ryhmän johtaja Iratxe García vaatii edistyksellistä EU:n kilpailukykystrategiaa, joka sopii tämän päivän ja huomisen maailmaan

EU tarvitsee ehdotuksia vastatakseen nykyisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Meidän on modernisoitava EU:n talous, jotta se sopisi tulevaisuuteen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ilmaston oikeudenmukaisuuteen ja taloudelliseen vakauteen perustuvalla eurooppalaisella asialistalla. Tarvitsemme Mario Draghin täyttämään lupauksensa ja tarvitsemme yhtenäisyyttä Euroopan-myönteisten ja demokraattisten voimien välillä Euroopan parlamentissa vahvistaaksemme EU:ta, joka sopii tämän päivän ja huomisen kiireellisimpiin haasteisiin.

"Euroopan keskuspankin entisen pääjohtajan Mario Draghin Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien johtajille EU:n kilpailukykyä käsittelevän raporttiesitelmän jälkeen  Iratxe García kehotti Mario Draghia esittämään ehdotuksen, joka pystyy nykyaikaistamaan ja vähentämään teollisuutemme hiilidioksidipäästöjä keskittyen hyvinvointiin, laadukkaisiin työpaikkoihin ja edulliseen energian hintaan.

S&D-ryhmän puheenjohtaja Iratxe García sanoi:

"EU tarvitsee ehdotuksia vastatakseen nykyisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Meidän on modernisoitava EU:n talous, jotta se sopisi tulevaisuuteen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ilmaston oikeudenmukaisuuteen ja taloudelliseen vakauteen perustuvalla eurooppalaisella asialistalla.

"Tulevaisuutemme riippuu kokonaisvaltaisesta kilpailukyvystä: vahvasta yhteiskunnallisesta sitoutumisesta työllisyyden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden aloilla sekä ympäristö- ja ilmastoagendan edistämiseen. Kilpailukyky tarkoittaa teollisuuden kasvua, mutta myös sosiaalisen ulottuvuuden rahoittamista.

"Kestävät julkiset investoinnit ja riittävät taloudelliset resurssit ovat avainasemassa, kun halutaan kuroa umpeen eurooppalaisten julkishyödykkeiden rahoitusvaje sekä EU:n budjetin että uuden investointivälineen, kuten investointikapasiteetin, kautta. Tämä on ratkaisevan tärkeää paitsi keskeisten painopisteidemme, kuten vihreään ja digitaaliseen siirtymiseen, mutta myös Euroopan teollisen perustan ja maailmanlaajuisen kilpailukyvyn vahvistamiseen.

"Tätä varten investointikapasiteetin on tuettava uutta EU:n vihreää teollisuussuunnitelmaa, joka kykenee saavuttamaan kilpailukykyisen ja vihreän uudelleenteollistumisen, joka perustuu laadukkaisiin työpaikkoihin ja kohtuuhintaan energian hinnoissa. Green Deal -teollisuussuunnitelma ja "Buy Green and European Act" kohtuulliseen hintaan Katot väärinkäytösten estämiseksi ovat välttämättömiä. Pyydämme myös nykyisten verosääntöjen tarkistamista ja pääomamarkkinoiden loppuun saattamista.

"Tarvitsemme Mario Draghia lunastamaan lupauksensa ja tarvitsemme yhtenäisyyttä Euroopan-myönteisten ja demokraattisten voimien välillä Euroopan parlamentissa vahvistaaksemme EU:ta, joka sopii tämän päivän ja huomisen kiireellisimpiin haasteisiin."