Pakolaiskriisi uhkaa edelleen Eurooppaa - sekä määrällisesti että laadullisesti...

 Blanca Garcés,  CIDOB:n (Barcelonan kansainvälisten asioiden keskus) siirtolaisuuden vanhempi tutkija ja tutkimuskoordinaattori kirjoittaa Social Europe -verkkolehdessä uudesta pakolaissopimuksesta . 

Euroopan Parlamentti ja Euroopan Neuvosto ovat tehneet periaatepäätöksen tämän kahdeksan vuotta valmistelussa olleen pakolaissopimuksen käyttöönotosta.

Sopimuksen tavoitteena on löytää toimivat ja arvopohjaisesti hyväksytävät ratkaisut kolmella tasolla: suhteessa pakolaisten kotimaihin, siirtolaisuuden ja rajojen ylittämisen instrumentalisointi vihamielisesä takoituksessa ja sopimuksesa hylätty periaate pakolaisten oikeudenmukaisesta jakautumisesta EU:n jäsenvaltioiden kesken. Kaikissa näissä kohdissa on edelleen ongelmia ja vaarana tilanteen muuttumattomuus verrattuna nykyiseen, huonosti toimivaan tilaan.

"Vuodesta 2015 lähtien Eurooppaa on vainonnut uuden "pakolaiskriisin" mahdollisuus. Silloin Saksan liittokansleri Angela Merkel lausui kuuluisat sanat "Wir schaffen das" (Me selviämme tästä). Mutta heti sen jälkeen virallinen Eurooppa sanoi käytännössä: "Riittää". Siitä lähtien on ollut pakkomielle varmistaa, että tällainen jakso ei toistu.

Tästä pelosta huolimatta Euroopan unionilla kesti kahdeksan vuotta uuden maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen tekemiseen, josta EU:n neuvosto ja Euroopan parlamentti sopivat viime kuussa Euroopan komission vuoden 2020 ehdotuksen jälkeen . Tavoitteena on kaksiosainen: sinetöidä Euroopan raja ja jakaa vastuu oikeudenmukaisemmin jäsenmaiden kesken. Mutta onko sopimus todella olemassa?

---

Komission varapuheenjohtaja Margaritis Schinas, joka vastaa "eurooppalaisen elämäntavan edistämisestä", on kuvaillut sopimusta kolmikerroksisen talon kaltaiseksi: yksi kerros koskee suhteita kolmansiin maihin, toinen ulkorajojen hallintaa ja kolmasosa vastuun jakamisesta jäsenvaltioiden kesken.

---

Parlamentin lopullista muodollista hyväksyntää odotetaan huhtikuussa, minkä jälkeen toteutussuunnitelma ja rahoituskehyksen määrittely – vaikka muukalaisvihamielisten voimien voitto eurovaaleissa saattaa vaarantaa kaiken.

----

Sopimus on siis olemassa. Mutta ennen kaikkea se on poliittinen ele, joka ei vastaa tärkeimpiin poliittisiin haasteisiin ja joka valitettavasti voi pahentaa poliittista huonovointisuutta."

---

Kirjoittaja Blanca Garcés on CIDOB:n (Barcelonan kansainvälisten asioiden keskus) siirtolaisuuden vanhempi tutkija ja tutkimuskoordinaattori. Yli 15 vuoden ajan hän on tutkinut maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa vertailevasta näkökulmasta.

Italian kantapääjarrutus...

Yrjö Kokkonen YLE-uutisissa 24.8. 2018:

Italiassa on puhjennut riita siirtolaisia kuljettavasta rannikkovartioston laivasta. Riita on leviämässä koko EU:n laajuiseksi.

Italian rannikkovartioston alus "Diciotti" pelasti 15. elokuuta Välimereltä noin 200 Eurooppaan pyrkinyttä siirtolaista. Kiista koskee sitä, päästetäänkö heidät maihin.

Siirtolaisten kerrotaan olevan hyvin huonokuntoisia. Heistä 13 on päästetty terveydellisistä syistä Lampedusan saarelle ja toissapäivänä keskiviikkona 27 yksin matkalla ollutta alaikäistä sai poistua aluksesta Sisiliassa.

Oikeistopopulistista Pohjoinen liitto -puoluetta edustava sisäministeri Matteo Salvini vaatii, että muiden EU-maiden on luvattava ottaa siirtolaiset vastaan. Muuten siirtolaisia ei päästetä Italiaan, vaan heidät palautetaan Libyaan.

Italian presidentti Sergio Mattarella on vaatinut, että laivalla olevien olisi saatava päästä maihin humanitaarisista syistä. Laivalla käyneet avustustyöntekijät ovat kertoneet siirtolaisten olleen erittäin ankarissa oloissa Libyassa ja tarvitsevan hoitoa.

Sisäministeri Salvini sanoo, ettei laivalla ole pakolaisia, vaan laittomia siirtolaisia, jotka eivät ole oikeutettuja humanitaariseen suojeluun.

– Kukaan ei nouse maihin Italiassa ilman minun lupaani, hän jyrisi radiohaastattelussa.

Tänään perjantaina kiista on syventynyt. Salvini uhkaa erota, jos siirtolaiset päästetään maihin.

Tänään osa EU-maista kokoontuu hätäkokoukseen puimaan asiaa. Toista hallituspuoluetta, Viiden tähden liikettä edustava varapääministeri Luigi Di Maio uhkaa, että Italia lopettaa maksatuksensa EU:n kanssaan, jos sopuun ei päästä.

---

Ilpo Rossi:
Eurooppaan pyrkivien pakolaisten, "laittomien siirtolaisten" lähtö kotimaistaan kohden Eurooppaa saattaa olla yksi seuraus ilmastomuutoksesta, kuivuudesta Saharan eteläosissa ja muuallakin samalla vyöhykkeellä. Kurjistuvissa olosuhteissa väkivalta ja diktatuuri saavat yliotteen aikaisemmin rauhassa eläneissä yhteisöissä.

Se että Euroopan Unioni ei kykene etenemään tässäkään asiassa kohden humanitääristä, myös Eurooppaa itseään hyödyttävää ratkaisua, on mielestäni seurausta Euroopan Unionin yksisiipisestä talous- ja rahapolitiikasta. Jos Eurooppa toimisi myös rahapolitiikassaan itsenäisen valtion ja sen aidosti itsenäisen valtionpankin tavoin, tämäkin ongelma olisi hoidettavissa rahapoliittisin toimenpitein. Tämä yksiulotteisuus saattaa kaataa koko Euroopan Unionin nopeassa tahdissa, sillä EU ei kestä keskeisten ja suurten perustajajäsentensä kuten Italian "kantapääjarrutusta".

Euroopan Unionin nykyisestä hegemoniasta vastaavat porvarilliset voimat eivät näytä pistävän rikkaa ristiin Euroopan Unionissa olevan valuvian korjaamiseksi. Unionin suurimmalle oppositioryhmälle tämän pitäisi olla konkreettisen toiminnan paikka: EU:n keskeisiä peruskirjoja on muutettava suuntaan, joka mahdollistaa  talous- ja rahapolitiikassa sekä EU:n itsensä että jäsenvaltioiden rahoittamisen suurten ongelmien kohdatessa. Tälle ei ole olemassa mitään estettä, jos asiasta suuren konsensuksen muodossa päätetään. Siitä  seuraa tietenkin valtava työ ohjelmien lähestymistavan korjaamisessa, mutta se työ on aloitettava, jotta maanosa ei taannu sukupolviseen kaaokseen.

Kysymys EU:hun pyrkivistä pakolaisista on yksi, tällä kertaa näkyvä jäävuoren huippu. Porvarillisesta, uusliberaalin käänteeen saaneesta EU-politiikasta on selvästi muodostumassa koko eurooppalaisen yhteistyön kohtalonkysymys. Ongelma on tiedossa, mutta jääräpäisesti vältetään sen esiinnostamista.

Jos eurooppalainen sosialidemokratia ei sitä tee, sitä voidaan tulevien sukupolvien toimesta syyttää väärästä lojaalisuudesta Euroopan Unionia kohtaan samaan tapaan kuin sosialidemokratia teki kansallisten kommunististen liikkeiden kohdalla niiden tukiessa naivisti ja perusteettomasti neuvostokommuninismia - joka ei oikeastaan kommunismia ollutkaan. Tämä oli se peruste, johon "demokraattisen sosialismin" käsite syntyessään nojautui.

Olen kirjoittanut jo huhtikuussa 2015 tästä Euroopan Unionin lähestymistavan ongelmasta blogissani "Kuuta osoittava sormi" puhuen EU:n taistelusta "seitsenpäistä lohikäärmettä vastaan...