torstai 3. joulukuuta 2020

Kenen luokkasotaa nyt käydään?

 


Pentti Hämäläinen: 

Kenen luokkasotaa nyt käydään?


Yhteiskunnalliset luokka-asetelmat ja luokkien väliset 'vaikuttamisen voimien erot' ovat jälleen kirkastuneet. Luokkatietoisuus 'pääomapiireissä' on voimistunut ja sitä tukevien poliittisten voimien tuella voittokertoimien kasvattamisen vaatimus  tullut yhä röyhkeämmäksi.  Pääomatulojen verokantoja esitetään laskettavaksi eikä verojen välttelyn mahdollistavia 'voitteojen siirtoja' turvaan verottajalta oikeasti haluta tukkia. Tämä on aitoa markkinaliberalismin tulemaa, mihin oikeudenmukaisuus ja kohtuus eivät moraalisina lausumina saa kohdistua. Työmarkkinaosapuolet eivät saaneet aikaiseksi niiltä toivottua esitystä työuran loppupuolella olevien kohtelusta, ns. eläkeputkesta.  Julkisuus on kertonut mihin yritys kariutui. Viimeisin ilmentymä nähtiin ja kuultiin eilen Suomen eduskunnassa, kun esiteltiin oppositiopuolueiden vaihtoehtoja hallituksen  talousarvioesitykselle vuodelle 2021. Ohessa aihetta syvällisemmin ja laajapohjaisemmin tarkasteleva Veikko Räntilän kirjoitus. Suosittelen, jos on hiukankin ajatuksia siitä, mihin yhteishyvän ideologia on ajautunut markkinaliberalismin saatua valta-aseman talousajattelussa 1970-luvun lopun jälkeen.


Veikko Räntilä:

Pääoman luokkaedut ja yhteiskuntavastuu

"  Yhteiskunnalliset luokka-asetelmat ja luokkien väliset 'vaikuttamisen voimien erot' ovat jälleen kirkastuneet. Luokkatietoisuus 'pääomapiireissä' on voimistunut ja sitä tukevien poliittisten voimien tuella voittokertoimien kasvattamisen vaatimus  tullut yhä röyhkeämmäksi.  Pääomatulojen verokantoja esitetään laskettavaksi eikä verojen välttelyn mahdollistavia 'voitteojen siirtoja' turvaan verottajalta oikeasti haluta tukkia. Tämä on aitoa markkinaliberalismin tulemaa, mihin oikeudenmukaisuus ja kohtuus eivät moraalisina lausumina saa kohdistua. Työmarkkinaosapuolet eivät saaneet aikaiseksi niiltä toivottua esitystä työuran loppupuolella olevien kohtelusta, ns. eläkeputkesta.  Julkisuus on kertonut mihin yritys kariutui. Viimeisin ilmentymä nähtiin ja kuultiin eilen Suomen eduskunnassa, kun esiteltiin oppositiopuolueiden vaihtoehtoja hallituksen  talousarvioesitykselle vuodelle 2021. Ohessa aihetta syvällisemmin ja laajapohjaisemmin tarkasteleva Veikko Räntilän kirjoitus. Suosittelen, jos on hiukankin ajatuksia siitä, mihin yhteishyvän ideologia on ajautunut markkinaliberalismin saatua valta-aseman talousajattelussa 1970-luvun lopun jälkeen.

Kokoomuksen kansanedustaja  Häkkänen  syytti pääministeri Marinin  ylittäneen nyt rajan. Tällä hän viittasi siihen, että Marin olisi   väittänyt suomalaisten  kunnianarvoisten yritysten  irtisanovan ihmisiä huvinvuoksi. Pääministerin suuhun sovitettiin sanoja, joita hän ei ollut sanonut, vaan vaatinut yhteiskuntavastuuta ja kohtuutta tilanteessa, jossa niin monet joutuvat työttömiksi ja menettävät säännölliset tulonsa.


Häkkäsen väite rajan ylittämisestä jäi täsmentämättä. Asiayhteys antaa ymmärtää, että kysymys oli yritysten omistajien  pyhiksi kokemista arvoista ja eduista, joita nyt kyseenalaistetaan. Voisiko puhua vaikka pääoman luokkaeduista. Nämähän on kirjoitettu auki uusliberalismin opissa, jonka mukaan yritystoiminnan tarkoituksena on yksinomaan maksimaalisen voiton tavoittelu omistajille ja   maksimaalinen  omistaja-arvon kasvattaminen. Opissa ei anneta ajatustakaan millekään yhteiskunnalliselle velvoitteelle, joka  söisi omistajan tuloja. Nyt kun tämä sanotaan ääneen, eli että pääoma ei tunnusta yhteiskuntavastuutaan, se tuntuu loukkaavan ainakin näitä suuromistajien  etujen puolestapuhujia. Eivätkö he siis olekaan vakuuttuneita edustamiensa asioiden oikeutuksesta?

  

  Guardian kertoo, että miljardöörien omaisuus on kasvanut ennätyksellisen suureksi koronaepidemian aikana. Tehdyn selvityksen mukaan rikkaimpien 2000 miljardöörin omaisuus on ylittänyt 10 000 miljardia dollaria. Se on kasvanut vuodessa yli 1000 miljardia dollaria. Superrikkaat rikastuvat kaikissa oloissa, niin talouden  normaalioloissa kuin kriiseissä,  Tämä kärjistää sekä talouden että yhteiskunnan ongelmia. Viime kädessä se kertoo, että kapitalismi ei toimi.


Rikkaiden käytössä on laaja välineistö yhteiskuntavastuun välttelyyn. Näistä tärkeimpiä ovat veroparatiisit. Viiden tietovuodon tiedot kertovat  veroparatiisien  tarjoamien pöytälaatikkofirmojen käytön olevan heidän keskuudessaan valtavirtaista. Tutkivien toimittajien kansainvälinen verkosto on arvioinut, että suuryhtiöiden voitoista menee 40 % näille tileille ja yksityishenkilöiden  varallisuudesta näillä olisi 8 %. Uusi tietovuoto Mauritiuksen veroparatiisitilien käytöstä osoitti 200


Afrikassa toimivan suuryrityksen  käyttävän Mauritiuksen palveluksia voittojensa pois siirtämiseen  ko mantereelta. Veronkierto voi olla laajaa ns kehittyneissä maissakin. Italian osalta on arvioitu  puuttuvaksi vero-osuudeksi 30 % ja  sen ylittävän 100 mrd dollarin tason ja vastanneen  lähes nelinkertaisesti maan  koronan hoitoon käyttämää tukipakettia.  Suuryritysten  alhainen verotus on mukana USA:n vaalitaistelussa. Biden on  luvannut  nostaa yhtiöveron 21 %:sta 28 %:iin, jos voittaa vaalit. Sillä jäädään  vielä jälkeen Obaman ajan tasosta, joka oli 35%.


 Suursijoittaja Warren Buffet  on arvostellut USA:n alhaista rikkaiden verotusta ja todennut maksavansa veroja pienemmän  prosentin mukaan kuin oma sihteerinsä. Hän on kohdistanut kritiikkinsä koko talouden toimintatapaan, toteamalla  markkinoiden suosivan tiettyjä  taitoja toisten kustannuksella. Miljardöörin ei tarvitse olla roisto, vaan systeemi  yksinkertaisesti  toimii  näin lisäten tulo- ja varallisuuseroja. Paavi Franciscus yhtyy Buffetin syytökseen, että markkinatalous lisää eriarvoisuutta. Paavi arvosteli erityisesti uusliberalistista talousoppia kirjeessään katolisen kirkon piispoille, todeten rikkaiden tarjoaman selityksen  heidän rikkauksiensa kasaantumisen oikeutuksesta pätemättömäksi. Näitä perustellaan sillä, että rikkaiden rikastuminen  pudottaa pöydältä  riittävästi murusia köyhillekin.  Buffet ei usko murusten riittävän, vaan vaatii jyrkempää progressiota ultrarikkaille ja  suopeampaa ansiotulojen verotusta näistä tuloista eläville. Buffet on todennut, että rikkaat käyvät luokkasotaa ja näyttävät voittavan sen. Tätä sotaa on käyty 1980-luvulta lähtien talouden toimintamallin muuttamiseksi rikkaiden eduksi.


Tulonjakotutkimukset  Suomestakin osoittavat näin käyneen 1990-luvulta lähtien. Talouden kasvun ja tuottavuuden kasvun hyödyt ovat valuneet  eniten tuloja saaneen 10 %:n hyväksi. Samalla varallisuus on kasaantunut samoille henkilöille. Rikkaiden vaatimukset eivät tähän lopu. Useat näiden edustajat ovat  esittäneet mm sitä, että perintövero pitäisi lopettaa, ay-liikkeen asemaa heikentää, työehtosopimusten yleissitovuus lopettaa, ay-liike ohittaa paikallisissa neuvotteluissa ja  sosiaaliturvan  rahoitus siirtää enevästi palkansaajien harteille.


Kun UPM:n  tj Pesonen valitti Suomen kilpailukyvyn puutteista, lähti  Keskon pääjohtaja  Mikko Helander tukemaan tätä sivusta ja esitti ”sosialismin viedyn Suomessa pidemmälle kuin missään  muualla maailmassa Pohjois-Koreaa lukuunottamatta”.  Hän ei varmaankaan tarkoittanut  useiden miljardien yritystukia, joilla on otettu yritysten riskit  yhteiskunnan vastuulle toisin kuin kapitalismin tulisi toimia. Hän tuskin tarkoitti  kehittynyttä yhteiskuntaa ja  toimivaa ja luotettavaa liiketoimintaympäristöä. Hän ei varmaankaan tarkoittanut  myöskään alhaista pääomatulojen verotusta ja osinkotulojen helppoa poisvientiä verottomina hallintarekisterien kautta suojaan verotukselta. Hän tuskin tarkoitti   kolmen vuosikymmenen ajan jatkunut  tulojen ja varallisuuserojen kasvua. Hän ei varmaankaan tarkoittanut yhä keskittyvämpää yritysten omistusta ja siirtymistä veroparatiisien pöytälaatikkofirmoista hallinoitaviksi. Hän tuskin tarkoittanut  toimivaa parlamentaarista demokratiaa tai suhteellisen vapaata mediaa vaikka sekin on yhä harvempien käsiin kasautumassa.  Oliskohan hänellä ollut mielessään Suomen  kansalaisten laajat oikeudet ja ihmisoikeuksien kunnioitus maassamme. Tuskin. Olikohan tässäkin kysymys siitä, että suuromistajan asialla oleva johtaja ei kestänyt viime aikoina käydyssä keskustelussa kuulla pääministerin puhetta yritysten  yhteiskuntavastuusta ja  kohtuudesta.


Raaseporissa 8.10. 2020


 Veikko Räntilä

}







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti