Jussi Systä 13. kesäkuuta 2025
- käännös alkuperäisestä artikkelista Social Europe verkkolehdessä 12.6. 2025
Oikeistolaisen hallituksen finanssipolitiikka, jota markkinoidaan kestävän kehityksen keinona, näyttää suosivan yrityksiä ja varakkaita, kun taas työssäkäyvä enemmistö kohtaa ankaria leikkauksia.
Huhtikuussa pääministeri Petteri Orpon keskustaoikeistolainen kokoomus, joka johtaa Suomen hallitusta, kokoontui kriittisiin keskipitkän aikavälin talouspoliittisiin neuvotteluihin. Keväällä 2023 valtaannousustaan lähtien koalitio on ajanut tiukkoja finanssipoliittisia vakauttamistoimia näennäisesti saavuttaakseen finanssipoliittisen kestävyyden. Huhtikuun neuvottelujen tulokset, joihin sisältyi merkittäviä veronalennuksia suurituloisille yksityishenkilöille ja yrityksille, ovat kuitenkin herättäneet kysymyksiä hallituksen todellisista tavoitteista. Kriitikot ovat väittäneet, että finanssipoliittinen kestävyys on vain tekosyy järjestäytyneen työväenliikkeen heikentämiselle ja hyvinvointivaltion purkamiselle.
Hallituksen säästötoimet ovat ilmenneet rajuina menoleikkauksina kriittisillä aloilla, kuten terveydenhuollossa, sosiaalietuuksissa, valtion virastoissa ja kansalaisyhteiskunnassa. Lisäksi regressiiviset veronkorotukset, erityisesti arvonlisäveron perusprosentin 1,5 prosenttiyksikön nousu 25,5 prosenttiin, ovat rasittaneet väestöä entisestään.
Vaikka hallitus väittää näiden toimien vauhdittavan talouskasvua, odotettua elpymistä ei ole vielä tapahtunut. Vuonna 2023 alkanut talouden taantuma jatkuu. Hallituksen työllisyysstrategiat, jotka keskittyvät pääasiassa sosiaaliturvaetuuksien leikkauksiin, tähtäsivät työllisyyden kannustimien lisäämiseen ja 100 000 uuden työpaikan luomiseen. Tämä strategia on kuitenkin osoittautunut tehottomaksi, sillä avoimien työpaikkojen puute on johtanut yli 50 000 henkilön työttömyyden kasvuun hallituksen kahden ensimmäisen vuoden aikana. Nykyinen työttömyysaste on 9,2 prosenttia.
Vaikka hallitus selittää kasvun ja työllisyyden palauttamisen epäonnistumista epäsuotuisilla taloudellisilla olosuhteilla, kriitikot väittävät, että säästötoimet ovat pahentaneet tilannetta tukahduttamalla kotimaista kysyntää. Keynesiläinen ajatushautomo, Suomen uuden talousanalyysin keskus on esittänyt, että nämä toimet ovat saattaneet olla haitallisia velkasuhteen vakauttamisessa, koska ne ovat vaikuttaneet haitallisesti kysyntään.
Kyseenalaisten taloudellisten tulosten lisäksi sosiaaliset kustannukset ovat yhä ilmeisempiä. Ennusteiden mukaan köyhyys kasvaa 9,2 prosenttia ja lapsiköyhyys 13,6 prosenttia. Laskukauden jälkeen kodittomuus on jälleen nousussa sosiaalietuuksien ja asumispalvelujen leikkausten vetämänä. Hallituksen sosiaalisen asuntotuotannon purkamisen odotetaan myös nostavan asumiskustannuksia.
Hallitus toteutti tänä keväänä merkittävän finanssipoliittisen muutoksen. Kahden vuoden säästötoimien jälkeen se päätti höllentää finanssipoliittisia rajoituksia tarjotakseen verohelpotuksia varakkaille yksityishenkilöille ja yrityksille. Vaikka menoleikkauksia tehtiinkin lisää, ne korvasivat vain noin puolet menetetyistä verotuloista.
Hallituksen toimet ovat linjassa yritysmaailman etujärjestöjen vaatimusten kanssa, jotka ovat viime aikoina ajaneet merkittäviä veronalennuksia, vaikka aiemmin hyvinvointivaltion veronalennuksia perusteltiin finanssipoliittisella kestävyydellä. Merkittävimpiin veronalennuksiin kuuluvat yritysverokannan kahden prosenttiyksikön alentaminen 20 prosentista 18 prosenttiin ja korkeimman marginaaliverokannan kuuden prosenttiyksikön alentaminen 58 prosentista 52 prosenttiin. Tämä hyödyttää ensisijaisesti yli 9 000 euroa kuukaudessa ansaitsevia.
Näiden veronalennusten ennustetaan lisäävän vuosittaisia alijäämiä lähes prosentilla suhteessa BKT:hen. Vaikka tuloveronalennuksia on pantu täytäntöön kaikissa tuloluokissa, tiettyjen verovähennysten, kuten ammattiliittojen jäsenmaksujen, poistaminen on johtanut vain vähäisiin veromuutoksiin alle 9 000 euroa ansaitseville.Hallituksen siirtyminen kohti veronalennuksia viittaa poikkeamiseen aiemmin ilmoitetuista finanssipoliittisista tavoitteista. Ennen tätä kevättä hallitus pyrki vakauttamaan julkista taloutta yhdeksällä miljardilla eurolla vuodessa. Toteutunut sopeutus oli kuitenkin noin puolet tästä summasta. Uudet poliittiset päätökset ovat supistaneet sopeutuksen edelleen vain puoleen miljardiin euroon.
Lisäksi hallitus ei ole saavuttanut tavoitettaan vakauttaa velkasuhdetta suhteessa BKT:hen. Ennusteiden mukaan suhde jatkaa nousuaan ja lähestyy 90 prosenttia BKT:stä vuoteen 2029 mennessä. Myös julkisen talouden alijäämien odotetaan ylittävän EU:n finanssipolitiikan säännön mukaisen kolmen prosentin vuosittaisen BKT:hen suhteutetun alijäämän vuoteen 2029 asti.
Kuten Clara Mattei on väittänyt, oikeistolainen säästöpolitiikka ei ensisijaisesti tähtää finanssipoliittiseen kestävyyteen, vaan pikemminkin voittomarginaalien kasvattamiseen ja työntekijöiden pakottamiseen hyväksymään kapitalismin taloudelliset välttämättömyydet. Samoin Orpon hallitus parantaa yritysten voittomarginaaleja ja siirtää voimatasapainoa työvoimasta pääomaan
Nämä politiikat ovat merkittävästi heikentäneet hallituksen suosiota, erityisesti oikeistopopulistisen Perussuomalaisen, joka on koalition toiseksi suurin puolue, suosiota. Puolue kärsi merkittäviä tappioita viimeaikaisissa alue- ja kunnallisvaaleissa ja sen kannatus on tällä hetkellä 10,5 prosenttia, mikä on merkittävä lasku kahden vuoden takaisten parlamenttivaalien 20,1 prosentista.
Tämä lasku voi johtua hallituksen politiikan ja Perussuomalaisten vaaleja edeltävien lupausten välisistä räikeistä ristiriidoista. Esimerkiksi puoluejohtaja ja nykyinen valtiovarainministeri Riikka Purra lupasi, ettei puolue hyväksy pienituloisten etuuksien leikkauksia, mikä on hallituksen toimien suoranainen ristiriita. Suomen tilanne viittaa siihen, että populistisen ohjelman yhdistäminen säästöpolitiikkaan on osoittautumassa vaikeaksi hankkeeksi
--
Jussi Systä työskentelee talouspolitiikan asiantuntijana Kalevi Sorsa -säätiössä, sosiaalidemokraattisessa ajatushautomossa. Hän on myös politiikan tutkimuksen tohtoriopiskelija Tampereen yliopistossa ja viimeistelee parhaillaan väitöskirjaa finanssipoliittisen kestävyyden teorioista.