Vappupuheiden talteen otettavaa arvotulvaa...
Toukokuun ensimmäisenä, työn vapauttamisen juhlapäivänä tulee juhlapuheissa valtava määrä arvokasta analyysia työstä, yhteiskunnasta, arvopohjastamme ja niiden soveltamisesta tämän päivän yhteiskuntaan, niin Suomessa kuin Euroopankin tasolla. Kokosin pienen yhteenvedon vappupuheista seuraillen lähinnä minua itseäni kiinnostavia juhlapuhujia. Toiveena tietenlkin oli löytää uusia, sävähdyttäviä avauksia valmistelluista puheista. Useimmista löytyy linkki lyhennysten lisäksi myös puhujan koko tekstiin. Erityisesti kiinnosti SDP:n varapuheenjohtajan Matias Mäkysen analyysi oikeiston tavoittelemasta järjestelmämuutoksesta ja siitä, miten tuohon pyrkimykseen olisi vastattava.Arvomurros:
Antti Lindtman:
"Tänä keväänä Suomea ja Eurooppaa koettelee ankara takatalvi ja kova oikeistoaalto. laitaoikeisto yrittää kaikkialla saada tukevaa otetta vallankahvasta kääntääkseen historian kehityksen – mutta ei eteenpäin, vaan taaksepäin.
Purran oikeistohallitus on hyvinvoivien ihmisten hallitus, jonka mielestä jokainen pärjätköön omillaan. Hallitus, joka tavoittelee Amerikan malliin mahdollisimman pientä julkista sektoria ja alhaista verotusta. Hallitus, joka sanoo, ettei politiikkaan sovi empatia. Tuossa lausunnossa kiteytyy hallituksen ja sen johtavan puolueen kokonaisajattelu: ei empatiaa!
– Suomeen nyt tuotava malli on Yhdysvaltain kovaa politiikkaa, republikaanisen puolueen oikeaa laitaa. Oikeistokäänne on mahdollinen, koska perussuomalaisten puolue on uudestisyntynyt Timo Soinin jälkeen. Soini oli suosittu, mutta hän ei ollut ihmisvihaaja, eikä oikeistolaisen talouspolitiikan rakastaja. Soinin puolueesta ei enää ole jäljellä kuin nimi ja kuoret. Uudet isännät ovat ottaneet vallan ja meno on sen mukaista. Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei nyt pelasteta, vaan tuhotaan ennätysnopeasti."
Pinja Perholehto:
Suomessa ei ole koskaan ennen nähty näin epäoikeudenmukaista, epätasapainoista ja eriarvoistavaa linjaa.
Velka ei ole hallitukselle ongelma, kun rahat käytetään hyvätuloisten veronkevennyksiin, mutta hoitojonojen purkamiseen tai koulutukseen sitä ei sovi ottaa.
Veroämpärin pohjaa vuotaa kuin seula, eikä suurituloisia kutsuta mukaan reikää paikkaamaan – päinvastoin.
Suurista vaalipuheistaan huolimatta hallitus ei ole pääsemässä julkisen talouden tavoitteisiin, vaan juuttuu leikkausten ja kurjistamisen kierteeseen.
Hyvät kuulijat,
Milloin yhteiskunnasta tuli sellainen, että oluen, keksien ja sipsien verotus on hallituspuolueille kynnyskysymys, mutta aivan tavallisten ihmisten arjesta leikataan häpeilemättä?
Kehysriihessään hallitus kehitti keskituloisille eläkeläisille raippaveron ja päätti palauttaa opiskelijat asumislisälle.
Arvonlisäveroon hallitus nikkaroi historiallisen korotuksen, joka koettelee etenkin pieni- mutta myös keskituloisten kykyä selvitä arjen menoista.
Tavallisen kansan sote-palveluista se päätti leikata lisää samaan aikaan, kun yksityiselle terveydenhuollolle avataan puolen miljardin euron piikki.
Me sanoimme jo syksyllä, ettei tämä ole mitenkään päin kohtuullista. Nyt jopa sairaalaverkkoa on nyt lähdetty ajamaan alas.
Palveluiden ruuhkautuminen ei helpotu sillä, että ne keskitetään kauemmas ihmisistä. Päivystysten alasajolla hallitus tulee aiheuttamaan ennennäkemättömän ambulanssi- ja taksirallin sekä sote-osaajien joukkopaon.
Siinä ei ole hitustakaan järkeä. Me SDP:ssä teemme kaikkemme sen eteen, että hyvinvointialueet saisivat työrauhan, että alueet saisivat jatkossakin päättää itse sairaaloidensa palveluista. Hallituksen ei pidä sanella, miten ja missä alueilla palvelut pitää järjestää."
Suomessa ei ole koskaan ennen nähty näin epäoikeudenmukaista, epätasapainoista ja eriarvoistavaa linjaa."
Velka ei ole hallitukselle ongelma, kun rahat käytetään hyvätuloisten veronkevennyksiin, mutta hoitojonojen purkamiseen tai koulutukseen sitä ei sovi ottaa.
Veroämpärin pohjaa vuotaa kuin seula, eikä suurituloisia kutsuta mukaan reikää paikkaamaan – päinvastoin.
Suurista vaalipuheistaan huolimatta hallitus ei ole pääsemässä julkisen talouden tavoitteisiin, vaan juuttuu leikkausten ja kurjistamisen kierteeseen.
Hyvät kuulijat,
Milloin yhteiskunnasta tuli sellainen, että oluen, keksien ja sipsien verotus on hallituspuolueille kynnyskysymys, mutta aivan tavallisten ihmisten arjesta leikataan häpeilemättä?
Kehysriihessään hallitus kehitti keskituloisille eläkeläisille raippaveron ja päätti palauttaa opiskelijat asumislisälle.
Arvonlisäveroon hallitus nikkaroi historiallisen korotuksen, joka koettelee etenkin pieni- mutta myös keskituloisten kykyä selvitä arjen menoista.
Tavallisen kansan sote-palveluista se päätti leikata lisää samaan aikaan, kun yksityiselle terveydenhuollolle avataan puolen miljardin euron piikki.
Me sanoimme jo syksyllä, ettei tämä ole mitenkään päin kohtuullista. Nyt jopa sairaalaverkkoa on nyt lähdetty ajamaan alas.
Palveluiden ruuhkautuminen ei helpotu sillä, että ne keskitetään kauemmas ihmisistä. Päivystysten alasajolla hallitus tulee aiheuttamaan ennennäkemättömän ambulanssi- ja taksirallin sekä sote-osaajien joukkopaon.
Siinä ei ole hitustakaan järkeä. Me SDP:ssä teemme kaikkemme sen eteen, että hyvinvointialueet saisivat työrauhan, että alueet saisivat jatkossakin päättää itse sairaaloidensa palveluista. Hallituksen ei pidä sanella, miten ja missä alueilla palvelut pitää järjestää."
Tarja Filatov:
"Oletteko kuulleet tarinaa Arhippa Pölkistä? Minäpä kerron.
Vinetolta vienosti tuoksuva Arhippa Pölkki palkataan it-firmaan management-serviceen viemään kukkia sairaalaan tuloksentekijän äidille. Arhipan tehtävänä on pitää kädestä kuolemansairasta äitiä terveyskeskuksen käytävällä.
Näin kuvaa helsinkiläinen kolumnisti arvomurrosta ja ihmisestä vieraantumista ja post-teollista palvelutuotantoa, jossa kovan talouden huippuosaajat ulkoistavat arkielämänsä ostopalveluksi. Ja jossa työ riistää ihmiseltä elämän itsensä."
Johan Kvarnström:
"Sällan, om ens någonsin i modern tid i Finland, har Första maj varit så viktig som denna arbetarrörelsens internationella högtidsdag är i år. Det finns exceptionellt mycket att säga. Det är inte så konstigt då vi har den mest högersinnade regeringen i modern tid i Finland. Den har ett momentum som den utnyttjar för att attackera facket och göra nedskärningar i välfärden. Vårt uppdrag är att med de bästa argumenten vi kan hitta göra motstånd mot försämringarna samtidigt som vi för fram egna alternativ som är hållbara på alla sätt. Ekologiskt, ekonomiskt och socialt.
Mycket påminner om stämningen som rådde i landet under regeringen Sipiläs tid. Då skulle vården tvångsbolagiseras och arbetssökande drabbas av den orättvisa aktivitetsmodellen som stred mot det konkurrenskraftsavtal som facket godkänt med långa tänder, men som bevisade att kompromissviljan finns.
Då sade Samlingspartiets ordförande Petteri Orpo att hans parti inte kan regera med Sannfinländarna efter deras splittring. Att det skulle strida mot Samlingspartiets mest fundamentala värderingar. Men de värderingarna vägde lätt då man efter riksdagsvalet i fjol fick chansen att börja förverkliga arbetsgivarorganisationernas önskelista och föra en ren och kall högerekonomisk politik.
Däremellan hann regeringen Rinne och regeringen Marin förverkliga en politik som stärkte jämlikheten och som omfattade många viktiga reformer, trots alla kriser. Högern talar om att det slösades med pengar då, men man godkände över 90 procent av lånen som handlade om pandemihantering, energikris och förändrat säkerhetspolitiskt läge. Och i budgetomröstningarna i riksdagen föreslog samlingspartiet enorma tilläggskostnader. Redan då ville de bland annat ha en halv miljard euro till så kallade “entimmeståget”, ett slöseriprojekt som högerregeringen nu ska börja förverkliga."
Pia Viitanen:
"hallitus palaa menneisyyteen murtamalla toisen asteen maksuttoman koulutuksen ja leikkaamalla opiskelijoilta. Viitanen moittii myös hallituksen kiristystä eläkkeensaajien verotukseen.
– Hallituksen mielestä on pakko säätää jo 1900 euroa ansaitsevalle eläkkeensaajalle lisävero – sanoisinko ryöstövero – samaan aikaan, kun ministeritason tuloluokassa ansaitaan edelleen 1700 veronkevennys.
– Ihmettelen, eikö pääministeri Orpo edes tässä eläkkeensaajien lisäverossa pystynyt takavarikoimaan Purran saksia, vaikka aiemmissa puheissaan hän lupaili eläkkeensaajien välttyvän niiltä.
Viitanen ihmettelee, miksi samaan aikaan, kun pienituloisilta, eläkkeensaajilta ja opiskelijoilta leikataan, pääsevät varakkaimmat kuin koira veräjästä.
– Hallituksen mielestä ei voi puuttua pääomatulojen verotukseen, yritystukiin tai listaamattomien yritysten osinkoverotukseen, jonka huojennusten kautta edelleen voidaan miljoonatuloja nostaa minimaalisella verotuksella.
Viitanen moitti myös tyylilajia, mikä leikkausten yhteydessä on vallinnut.
– Hurjinta on, että tämä kaikki tehdään saksia heilutellen, naureskellen ja hymyssä suin. Vaikeita päätöksiä on tehty ennenkin, ja monet valtiovarainministerit vuosien varrella ovat joutuneet vetämään vyötä tiukalle. Kuitenkaan koskaan ennen kukaan valtiovarainministeri ei ole leikkauksille naureskellut.
– Nyt ministeri Purra vitsailee asioilla, jotka kurjistavat satojentuhansien ihmisten päivittäistä elämää. Se on ennenkuulumatonta, ja se on ilkeää.
Viitanen korosti, että on kunnia-asia, että lapsista ja ikäihmisistä pidetään hyvää huolta.
– Kun taloutta sopeutetaan, kyse on arvovalinnoista. Minun mielestäni on kunnia-asia, että lapsista ja ikäihmisistä pidetään hyvää huolta.
– Hallitusohjemaan kirjattujen leikkausten myötä 17 000 lasta ajettiin köyhyyteen. Tämä oli hyvin surullinen ja julma arvovalinta.
– Ja mitä seurasi tämän kevään kehysriihestä: Suurilla saksilla käydään nyt sosiaali- ja terveyspalvelujen kimppuun: pidennetään hoitojonoja, korotetaan asiakasmaksuja ja heikennetään vanhustenhoivan hoitajamitoitusta.
– Samalla kun hallitus suojelee rikkaita ja varakkaita, heikennetään vanhustenhoivaa.
– On kohtuutonta ja väärin käydä kaikkein hauraimpien kimppuun. Tässä maassa täytyy olla varaa siihen, että meidän rakkaat ikäihmisemme saavat tarvitsemansa hoivan ja turvan."
Työelämä:
Antti Lindtman
Työmarkkinakaaos on painanut Suomen taloutta syvemmälle taantumaan ja työntänyt taloustavoitteita yhä kauemmaksi hallituksen ulottuvilta. Jos työmarkkinoita ei vakauteta, kaaos uhkaa laajentua syksyn liittokierrokselle, mistä koituu miljardiluokan jarru Suomen taloudelle.
– Moni suomalainen kysyy, että alkaisiko tämä palkansaajien kyykyttäminen jo riittää? Vastaus on kyllä: Jo riittää! On aika vakauttaa Suomen työmarkkinat ja valjastaa ne tukemaan kasvua ja työllisyyttä.
– Purran oikeistohallitus on pysäytettävä. Muutoin vauriot suomalaisille tulevat peruuttamattomiksi ja kalliiksi. Ensimmäinen mahdollisuus tähän on kesäkuun eurovaaleissa."
Tarja Filatov:
"Liian moni suomalainen on työttömänä tai tekee epävarmoissa oloissa pätkä- ja sirpaletöitä jopa nollatuntisopimuksilla eikä työ tarjoa heille riittävää toimeentuloa. Riittävät ja ennustettavissa olevat työtunnit ovat heille yhä unelma.
Työttömyysturvan rajut leikkaukset käytännössä tuhoavat ansiosidonnaisen työttömyysturvan. Erityisesti osa-aikatyöntekijöille ratkaisu on julma. Käytännössä turva leikkautuu kahdessa kuukaudessa työmarkkinatuen tasolle, vaikka ihmiset tekevät koko ajan töitä. Lisäksi lapsikorotusten leikkaus lisää lapsiperheiden ahdinkoa.
Uudistuksen väitetään kannustavan kokoaikatyöhön, mutta mistäs otat kokoaikatyön. Ei niitä saa kaupan hyllyltä. Tai entäs he, jotka terveydellisistä syistä tekevät osa- aikatyötä?
Samaan aikaan liian moni suomalainen uupuu, kantaa töitä kotiin ja uhraa työlle koko elämänsä oman ja perheensä hyvinvoinnin kustannuksella. Heillekin kohtuullinen määrä työtä on vain unelma.
Ihminen ei ole kone. Me tarvitsemme jokainen hieman eri aikoina eri määrän lepoa. Kiireen tuhovoima on moninainen. Se uuvuttaa henkisesti ja fyysisesti. Työelämässä kiire saattaa viedä mahdollisuudet kehitykseltä, jolla pyritään työn laadun ja tuloksen parantamiseen. Ja itse asiassa tuottavuus on se, mikä suomalaisessa työelämässä pitää saada nousuun."
Niina Malm:
On aivan pakko aloittaa työelämäasioista tänä työnjuhlan päivänä. Kyllä on ollut aikamoinen vuosi. Hallitusohjelma antoi jo viitteitä tulevasta, mutta kukaan ei uskonut mihin tässä vielä päädytään. Hallitus on tehnyt itsestään työmarkkinaosapuolen ja aiheuttanut yksipuolisella elinkeinoelämän toiveita mukailevalla politiikallaan historiallisen työmarkkinakaaoksen. Jos hallitus saa tahtonsa läpi, työntekijöille on jatkossa tarjolla entistä epävarmempia työsuhteita entistä heikommilla työehdoilla. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Vakituiseen työhön pääseminen vaikeutuu. Villit ja vapaat työnantajat lisääntyvät. Tässä kilpailussa reilut firmat ei pärjää, vaan monet koijarit mellastaa markkinoilla. Potkut saa nykyistä helpommin. Työttömyysturva heikkenee ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin on vaikeampi päästä. Puhumattakaan paikallisen sopimisen villistä lännestä, jossa kohta kukaan ei tiedä kuka hommat tekee, millä ehdoilla ja kuka kerää voitot.
Yksi hulluimmista hallituksen niin sanotuista säästökeinoista on aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkautukset. Näillä päätöksillä torpataan monta urapolkua ja vähennetään työssäjaksamista. Ja ennen kaikkea vähennetään hoito-ja hoiva-alojen veto-ja pitovoimaa, lisätään työvoimapulaa sekä samalla yleistä työttömyyttä. Myöskään säästöjä ei synny. Asiantuntijoiden laskelmia ei uskota. Tällä romutetaan elinikäisen oppimisen hieno tavoite ja työelämän joustot."
Juha Viitala:
"Emme vielä viime vappuna tienneet, että hallitusohjelma tulee olemaan työelämän osalta kirjoitusvirheitä myöten elinkeinoelämän etujärjestöjen kirjoittama. Nyt tämä todellisuus on paljastunut. Voidaan todeta, että suomalaista työelämää viedään nyt yksipuolisella sanelulla väärään suuntaan esimerkiksi sairaussakkojen, potkulain ja lakko-oikeuden rajaamisen muodossa.
Samaisessa hallitusohjelmassa mainitaan, että "hallituksen tavoitteena on hyvä työelämä.” Miten työelämä paranee, kun työtä tekeviin kohdistetaan laaja kirjo erilaisia heikennyksiä?
Hallitus pitää jääräpäisesti kiinni vastakkainasettelua aiheuttavasta työmarkkinalinjastaan ja kieltäytyy kaikista aloitteista tilanteen ratkaisemiseksi.
Työntekijälle on tarjolla entistä epävarmempia työsuhteita heikommilla työehdoilla. Vakituiseen työhön pääseminen vaikeutuu, irtisanominen helpottuu, työttömyysturva pienenee ja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan pääseminen vaikeutuu. Aikuiskoulutustuella kouluttautuminen tai vuorotteluvapaan pitäminen ei ole enää mahdollista.
Lisäksi lakko-oikeutta rajoitetaan, mikä vaikeuttaa työntekijöiden oikeuksiensa puolustamista. Hallitus on runnonut lakkolakeja läpi kovalla kiireellä, jotta työntekijöiden lakko-oikeutta päästään rajoittamaan mahdollisimman nopeasti.
Monet näistä heikennyksistä ovat sellaisia, joita kaikki hallituspuolueet eivät kertonut kannattavansa ennen eduskuntavaaleja. Perussuomalaiset ovat työntekijöiden lakko-oikeuden turvaamisen sijaan osallistuneet lakkorajoitusten nopeaan läpiviemiseen. Ammattiliittojen leimaaminen mafiaksi ja ennen vaaleja vaikeneminen irtisanomisen helpottamisesta tai sairaussakosta osoittaa, että tavallisen työntekijän puolustajaksi itseään kutsuva puolue on toiminut muiden hallituspuolueiden tavoin elinkeinoelämän ehdoilla kurittaessa tavallisen Suomessa työtä tekevän palkansaajan asemaa.
Hallitusohjelma ei sisällä ainuttakaan parannusta työntekijöiden oikeuksiin tai asemaan. Orpon hallitus näyttää toteuttavan työnantajapuolen toivelistaa, sillä jopa hallitusohjelman teksti on paikoin kopioitu suoraan EK:n ja Suomen Yrittäjien tavoitteista.
Hallituksen työelämäuudistuksilla ei ole juurikaan työllisyysvaikutuksia, ja osa niistä on jopa työllisyyttä heikentäviä. Esimerkiksi ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus on yksi tällainen esimerkki.
Kaikki tähänastiset hallitukset ovat keskustelleet työlainsäädännön ja sosiaaliturvan muutoksista työntekijäpuolen kanssa, mutta Orpon ja Purran hallitus ei tähän suostu. Sen sijaan se on tarjonnut näennäisiä neuvotteluita, joiden lopputulos on saneltu etukäteen.
Ainoa keino umpisolmun ratkaisemiseen on työmarkkinoiden uudistaminen tasapuolisesti. Yksipuolisen sanelun sijaan ratkaisuja on haettava yhdessä, sekä työntekijöitä että työnantajia kuunnellen. Avaimet tähän ovat hallituksen ja pääministeri Orpon käsissä."
Timo Suhonen:
Luottamuksen ja neuvottelemisen tie on nyt kuljettu loppuun. Hallituksen työntekijää rankalla kädellä kurittava, rujo politiikka tulee näyttämään ilkeältä. Ja sen lopputulema on selvästikin kaikkea muuta kuin työmarkkinatilannetta rauhoittava. Kun ammattiyhdistysliikkeeltä riisutaan sen kansainvälisin sopimuksin suojattu neuvotteluasema, tulee lopputulos olemaan hirveä. Sopimusyhteiskunnasta on kohta jäljellä vain savuavat rauniot oikeistohallituksen jäljiltä. Valitettavasti!
Ja juuri tilanteessa, jossa maamme talous on ajautunut taantumaan. Konkurssit huippulukemissa ja lomautettujen määrä lisääntyy. Täysin vääräsyklistä talouspolitiikkaa ja aivan väärin ajoitettua työmarkkinapolitiikkaa. Ei tarvitse olla ennustaja nähdäkseen, miten tämä päättyy. Jopa Veikko Vennamoa voisi lainata tähän tilanteeseen: ”Ottakaa rosvot kiinni!”
Työmarkkinarosvot myhäilevät ulkomaan veroparatiiseissa ja seuraavat tilannetta katseella. Ja kotirintamalla kylvetään ammattiyhdistysvihaa ja ruokottomia lausuntoja pääoppi-isänä ”Nalle” Wahlroos. Maamme pääministerin Petteri Orpon tulisi ottaa nyt vastuu tilanteesta ja lopettaa toiminta Etelärannan juoksupoikana. Ei tällä tiellä Suomelle hyvin käy. Suomi tarvitsee nyt yhtenäisyyttä ja sopimista – ei kyykyttämistä ja typerää, säällisen elämisen edellytysten leikkaamista.
Hyvä työväki!
Tänä vappuna olemme todistamassa nurkkaan ajetun ammattiyhdistysliikkeen ahdinkoa. Todistamme lakko-oikeuksien rajoittamista ja Suomen työpolitiikan murskaamista. Hallitus haluaa nostaa vastoin perustuslakiamme pääoman suojan ohi työntekijän suojelun. Siis heikommassa asemassa olevan suoja halutaan nyt murskata. Mitään arvoa ei lasketa näille perusoikeuksille, vaan päämäärä on neuvotteluasetelmien uusjako.
Miksi? Siksi, että ahneuden määrä on rajaton. Siksi, että palkkatyö nähdään piruna, joka vie korolta korkoa. Työ halutaan halventaa ja kvartaalikapitalistin tuottoja yhä korottaa. Samalla on ammattiyhdistysliikkeen demonisointi käynnissä. Tälle meidän on sanottava nyt stop! Tämä on tie, jonka olemme nähneet. Tällä tiellä ei hyvä seuraa. Ideologiselle kurjistamiselle on sanottava painava ei – ja lupaukset on pidettävä myös vaalien jälkeen, kun äänestyslipun leimasta on muste kuivunut."
Seppo Eskelinen:
Hallitus ei ole kyennyt oikeisiin työllisyystoimiin, vaan sen politiikka on rajoittunut sosiaaliturvan leikkaamiseen ja työehtojen heikentämiseen. Työmarkkinoiden sanelupolitiikallaan sen on itse ajanut työmarkkinat kaaokseen ja Suomen heikkenevään työllisyystilanteeseen.
Hallituksen linja pitää sisällään niin irtisanomissuojan heikennyksen, määräaikaisten työsuhteiden helpottamisen, työttömyysturvan heikennyksen, ensimmäisen sairauspäivän palkattomuuden sekä paikallisen sopimisen laajentamisenkin. Samalla se rajoittaa työtaistelumahdollisuutta ja näin polkee jopa perustuslain turvaamaa lakko-oikeutta.
Kuvaavaa on, että näistä teemoista ei juuri nykyisten hallituspuolueiden suulla ennen vaaleja hiiskuttu tai kuten perussuomalaiset lupasivat, että näihin ei puututa.
Kun hallitus ei ole halunnut käydä aitoja neuvotteluja, ei palkansaajille ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä toreille puolustamaan reilun työelämän pelisääntöjä. Julkisuudessa lakkoja on haluttu vierittää ahneen ammattiyhdistyksen syyksi, mutta tosiasia on se, että hallitus on se, jolla on avaimet tilanteen ratkaisemiseksi ja ne avaimet ovat olleet hukassa koko hallituskauden.
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan menestys on historian valossa paljosta velkaa sopimusyhteiskunnan syntymiselle. Yhteisesti sopien on tätä maata vuosikymmenet rakennettu ja samalla pystytty löytämään ratkaisuja, joilla on turvattu sekä ihmisten työolot että ansiotaso, mutta myös yritysten kilpailukyky. Tästä arvokkaasta perinnöstä meidän tulee pitää kiinni jatkossakin. "
Sosiaalinen:
Krista Kiuru:
Orpon hallituksen on aika luopua toimimattomista kela-lisäresursseista ja ohjata 500 M€:n lisäresurssit hv-alueille hoitoon pääsyyn. Tämä voidaan tehdä hyödyntäen järkevästi ja kustannustehokkaasti markkinoita apuna. Julkinen sote on isäntä, yksityinen sote-renki. Veronmaksajien rahaa ei voi sysätä markkinoille tehottomasti, vaikka se ideologisista syistä sopisikin. On aika saada terveysbisnes kuriin ja suitsia markkinoita, toteaa Kiuru.
– Lääkäriliitto on kovin sanoin arvostellut hallituksen toimeenpanemaa julkisen terveydenhuollon alasajoa. Kehysriihen uusin päätös leikkaisi hyvinvointialueilta 132 M€, kun jo voimassa oleva 14 päivän hoitotakuu muuttuisi kolmeen kuukauteen. Tosiasiassa hoitotakuun alasajo tarkoittaa, että vastaanotoilla menetetään toista tuhatta työpaikkaa, muistuttaa Kiuru.
– STM:n tulee kiireellä arvioida, onko perusoikeuksien heikentäminen todella mahdollista näin hitaan hoitoonpääsyn muodossa. Eikö ihmisten perusoikeudet vaarannu ja sote-palveluiden riittävyys ole uhattuna, jos noin 90 % menettää 14 vuorokauden hoitoonpääsyn ja saa tilalle oikeuden hoitoonpääsyyn kolmessa kuukaudessa, päättää Kiuru."
Suna Kymäläinen:
"Valtiovarainministeri Purran sakset iskevät etenkin eläkeläisiin ja opiskelijoihin, joiden toimeentulo vaikeutuu asumistukileikkausten myötä, sekä pienituloisiin, joille hallitus ei kompensoi millään tavalla arvonlisäveron historiallisesta korotuksesta aiheutuvaa hintojen nousua tilanteessa, jossa hinnat ovat inflaation vuoksi jo valmiiksi korkealla.
Lisäksi jo viime syksynä hallitus päätti mittavista sosiaaliturvaleikkauksista, jotka osuvat kipeästi työttömien ja pienituloisten talouteen. Tällaiset rajut leikkaukset työttömien toimeentuloon ovat käsittämättömiä aikana, jolloin avoimien työpaikkojen määrä on laskussa ja hinnat korkealla. Se on omiaan lisäämään huolta ja epävarmuutta sekä toimeentulovaikeuksia. Hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset eivät ratkaise esimerkiksi työttömyyden juurisyitä, kuten vääränlaista tai puuttuvaa osaamista, työkyvyn ongelmia tai maantieteellisiä kohtaanto-ongelmia.
Hallitus perustelee erityisesti leikkaustoimenpiteitään mielellään tulevien sukupolvien hyvinvoinnilla. Samalla hallitus on kuitenkin osoittanut, ettei se välitä nykyisistä sukupolvista. Erityisen epäoikeudenmukaista on se, miten hallitus on pettänyt nuoret ja opiskelijat."
Eurooppa:
Antti Lindtman:
"Euroopan kokoomuksen kärkiehdokas, nykyisen komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sen ääneen jo sanoi: Mikäli vaalitulos sen mahdollistaa, kokoomus tekee liiton laitaoikeiston kanssa. Laitaoikeiston, joka pyrkii nakertamaan Eurooppaa sisältäpäin."
– Kesäkuun vaaleissa tulee aika sanoa kirkkaasti ja kuuluvasti: Jo riittää. Pystymme parempaan!
Joona Räsänen:
"Tulevissa vaaleissa on kyse Euroopan unionin tulevaisuudesta. Kansalaiset eri puolilla Eurooppaa ansaitsevat sellaisen unionin, joka palvelee eurooppalaisia entistä paremmin. EU:n on oltava suuri suurissa asioissa ja pieni pienissä asioissa.
EU:n tulee ratkoa päättäväisesti ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden ongelmia, puolustaa työntekijöiden oikeuksia ja luoda vakaa toimintaympäristön yrityksille. EU:n tulee pitää kansalaisten puolia suuryrityksiä ja somejättejä vastaan ja varmistaa, että teknologian kehitys tapahtuu tavalla, joka lisää ihmisten hyvinvointia ja tasa-arvoa. EU:n on toimittava myös vahvasti sen puolesta, että veronkiertoa ja haitallista verokilpailua suitsitaan. Yhdessä näihin voimme vaikuttaa."
Piritta Rantanen:
"EU-vaalit pidetään kesäkuussa. Olemme ennusteista nähneet, että oikeistolle ennustetaan nousua parlamentin paikoissa. Heidän vanavedessään äärioikeisto on jälleen nousemassa Euroopassa. Lähdin ehdolle EU-vaaleihin, koska sosialidemokratia on ainoa vastavoima oikeiston ja varsinkin äärioikeiston nousulle. Olemme voima saadaksemme aikaan ihmisille paremman Euroopan unionin. Orpon oikeistohallitus polkee ennennäkemättömällä tavalla työntekijöiden oikeuksia Suomessa. Tämä sama trendi tulee jatkumaan Euroopan laajuisesti, jos oikeisto voittaa vaalit.
Nyt jos koskaan on siis tärkeintä käyttää järkeä ja äänestää EU-vaaleissa. Työntekijöiden oikeuksien ja aseman parantaminen tulee olla kansallisessa päätäntävallassa, mutta sille tarvitaan oikeiston puristuksessa yhä enemmän Euroopan laajuista lainsäädäntöä. EU:n toimivat sisämarkkinat syntyvät oikeudenmukaisesti ja rehellisesti toimivista yrityksistä sekä vapaasti liikkuvista työntekijöistä, joiden asema on vahva ja turvattu.
Tällaisessa kentässä on myös suomalaisen teollisuuden kuten esimerkiksi metsäsektorin yritysten helppo toimia, kun perusteet ovat kunnossa. Metsäpolitiikan tuleekin olla aina kansallisessa päätösvallassa. Suomalaiset tietävät parhaiten, miten omaa ympäristöä tulee suojella, miten metsiä hoidetaan, miten teollisuussektorin ja ihmisten arjen toimivuus saadaan sovitettua yhteen.
Tulevissa EU-vaaleissa päätetään Euroopan suunnasta ja sielusta. Euroopan unioni perustettiin takaamaan rauhaa ja turvaamaan tasa-arvoa, demokratiaa ja oikeusvaltiota. Nämä isot sanat tuntuvat nyt entistä tärkeämmiltä eikä niitä pidä missään nimessä pitää itsestäänselvyyksinä. Turvallisuutemme koostuu niin sisäisestä kuin ulkoisesta turvallisuudesta. Me sosialidemokraatit puolustamme näitä arvoja teoissa, ei vain sanoissa. Rakennamme siltoja, emme murskaa niitä. Turvallisuus ja rauha syntyvät aidoista teoista ja kokonaisuudesta. Turvallisuuteen liittyy niin ulkoinen kuin sisäinenkin turvallisuus. Onkin aiheellista pohtia, miten teot ja sanat tällä hallituksella ovat kohdanneet?
Tästä kaikesta huolimatta toivotan teille hyvää iloista vappua, katsotaan tulevaisuuteen uskoen parempaan. Hyvät kuulijat, muistakaa äänestää EU-vaaleissa!"
Maria Guzenina:
Eurooppa ei ole vain kriisissä, vaan usean kriisin keskellä.
Tilannekuva on hurja. Ukrainassa on sota, Euroopan, Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen kilpailu kiristyy, ilmastonmuutos ja luontokato kiihtyvät, ihmiset painivat päivittäisen toimeentulonsa kanssa, alueellinen eriarvoisuus kasvaa, Eurooppa ikääntyy ja julkisten palveluiden rahoitus on vaikeuksissa.
Onko syytä olla huolissaan?
On, ja pitääkin olla. Mutta me SDP:ssä uskomme, että kriisit ratkotaan yhteisillä ponnisteluilla ja sitoutumalla konkreettisiin ratkaisuihin.
EU-vaikuttaminen on selkeästi hakusessa hallituksessa, jonka johdossa on vielä aivan äskettäin EU-eroa tavoitellut puolue.
Suomi ei selviä siilipuolustuksella. On tarve uusille avauksille EU-politiikassa. Tarvitaan näky paremmasta tulevaisuudesta ja keinot sen rakentamiseksi.
Suomen etu on vahva ja yhtenäinen EU, jossa pelisäännöt ovat samat kaikille.
Me sosialidemokraatit haluamme ihmisille toimivan unionin: eurooppalainen kilpailukyky vahvistuu vain, jos meillä on sellainen EU, missä lapset ja nuoret sekä työntekijät voivat hyvin, ja pystyvät kehittämään osaamistaan. Missä perheet voivat luottaa huomiseen ja ihminen voi ikääntyä ihmisarvonsa säilyttäen.
Ennusteiden mukaan Euroopan poliittinen kartta olisi muuttumassa. Laitaoikeisto olisi viemässä voiton.
Perinteiset oikeistopuolueet (niin Euroopassa kuin kokoomus Suomessa) ovat valmiita mahdollistamaan tämän kehityksen tekemällä yhteistyötä laitaoikeiston kanssa, jos se hyödyttää niiden päämääriä hyvinvointivaltion purkamisessa sekä työntekijöiden oikeuksien ja tavallisten ihmisten toimeentulon heikentämisessä.
Me näemme tämän joka päivä kotimaan politiikassa, missä kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitusyhteistyö on johtanut paitsi eriarvoisuuden ja vastakkainasettelun lisääntymiseen, myös tärkeiden ilmastotoimien jarruttamiseen sekä hyökkäyksiin mediaa, järjestäytyneitä työntekijöitä ja muita länsimaisen demokratian kulmakiviä vastaan.
Euroopan mittakaavassa sama kehitys tarkoittaisi Ukrainan tuen heikentymistä ja putinistien vahvistumista. Sitä emme halua!
Eiköhän nousta siis kapinaan. Ei anneta voittoa niille, jotka eivät näe ihmisten parasta. Ei anneta voittoa niille, jotka haluavat taantumuksen leviävän. Ei anneta voittoa niille, joille ihmisarvon kunnioittaminen ei ole arvo vaan häiriötekijä.
Hyvät toverit!
Otetaan voitto työlle, toimeentulolle, inhimillisyydelle, kulttuurille, kauneudelle ja lempeydelle. Otetaan kesän eurovaaleissa voitto rakkaudelle ja ihmiselle!"
Nasima Razmyar:
"Viimeinen vuosi on täysin osoittanut, millaista politiikkaa Orpon hallitus harjoittaa. Kylmää ja kokoomuslaista leikkauspolitiikkaa, jonka hintana on ollut myöntyminen perussuomalaisten maahanmuuttovastaisuudelle ja sisäänpäin käpertymiselle.
Miksi siis uskaltaisimme odottaa, etteivät oikeistopuolueet harjoittaisi aivan samanlaista politiikkaa myös Euroopan tasolla? Mikäli oikeisto ottaa vaalivoiton tulevissa EU-vaaleissa, tulee se hyvin todennäköisesti tarkoittamaan sitä, että maltillinen oikeisto paiskaa kättä äärioikeiston kanssa myös Euroopan parlamentissa.
He näkevät tämän hyödyllisenä keinona omien päämääriensä, kuten hyvinvointivaltion purkamisen ja työntekijöiden oikeuksien heikentämisen, saavuttamiseksi. Tämä näkyy päivittäin kotimaan politiikassamme, missä kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitusyhteistyö on johtanut eriarvoisuuden kasvuun, ilmastotoimien jarruttamiseen ja hyökkäyksiin demokraattisia instituutioita vastaan. Suomen rooli Euroopan unionissa on hyvin nopeasti muuttunut ratkaisukeskeisestä vastahakoiseksi. Suomen tulisi pyrkiä löytämään yhteisiin haasteisiimme yhteisiä ratkaisuja, mutta sen sijaan Suomi tyytyy sanomaan vain ”ei”. Se ei ole pienen maan etu.
Eurooppalaisen oikeusvaltion kehitys on ollut huolestuttavaa jo usean vuoden ajan. Vaikka olen huolestunut eurooppalaisen oikeusvaltion tilasta, olisin vieläkin huolestuneempi, ellei viime vuosien kehitys aiheuttaisi keskustelua. Toivon, että tämä on teema, josta keskustelemme myös eurovaalien alla. Meidän tulisi muistaa, ettei demokratia ole Euroopassa itsestäänselvyys."
Hallituspolitiikka:
Seppo Eskelinen:
Eduskuntavaalien aikaan nykyiset hallituspuolueet puhuivat paljon velkaantumisen taittamisesta, mutta lukuisista erityisesti pienituloisiin kohdistuneista leikkauksista huolimatta velkaantuminen jatkuu edelliskautta voimakkaammin. Samaan aikaan toisella kädellä hallitus tekee hyvätuloisia suosivia veronkevennyksiä sekä tässä taloustilanteessa järjettömiä kulutusverojen alennuksia vastoin useiden asiantuntijoiden ohjeita.
Hallituksen politiikka siis lisää tuloeroja ja eriarvoisuutta, kun vaikeana aikana tarvitsimme juuri päinvastoin toimia, jotta kaikki voidaan pitää mukana. Sen sijaan hallitus toimillaan heikentää ihmisten toimeentuloa, arjen turvallisuutta ja työmarkkinoiden luottamusta sekä samalla myös julkisen talouden rahoituspohjaa.
Myös panostukset tulevan kasvun tukemiseen ja investointeihin jäävät hallitukselta uupumaan. Kestävä kasvu syntyy panostuksista investointeihin, koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen."
Mika Kari:
"Kulunut talvi on ollut erityisen pitkä ja kylmä. Tänään onneksi saamme nauttia auringosta ja lämmöstä, joka antaa uskoa siihen, että kesäkin vielä koittaa. Vappua usein juhlimmekin odottavissa tunnelmissa; olemme lähestymässä kesää ja jotakin uutta syntyy aina siinä samalla.
Jo hallitusohjelma viime kesänä osoitti, että vaalilupauksille ei vaaliuurnilla käynnin jälkeen enää annettu arvoa. Aina viime kesästä asti on Suomessa puhaltanut kylmä oikeistopuhuri. Huhtikuun alussa astuivat voimaan leikkaukset, jotka tuntuvat raskaina monen arjessa. Käännettä oikeudenmukaisempiin päätöksiin ei ole näköpiirissä. Päinvastoin.
Vastikään hallitus päätti kehysriihessä kolmen miljardin lisäsopeutustoimista julkiseen talouteen. Hallituksen mukaan kaikki joutuvat osallistumaan talkoisiin, mutta todellisuudessa näin ei ole.
Tosiasiassa varakkaimmat nauttivat edelleen hallituksen erityissuojelusta. Hallitus ei puutu pääomatulojen verotukseen, yritystukiin tai esimerkiksi listaamattomien yritysten osinkoverotukseen, vaikka lähes kaikesta muusta leikataan.
Sen sijaan erityissuojeluksessa ei ole myöskään koulutus, vaikka ennen vaaleja hallituspuolueet kilvan niin lupasivat. Aikuiskoulutustuen lakkautus ja leikkaukset vapaaseen sivistystyöhän saivat kehysriihessä jatkoa: ammatillisesta koulutuksesta otetaan sata miljoonaa pois ja aidosti maksuton toinen aste murennetaan jo vasta käynnistyttyään. Opiskelijoiden tilannetta heikennettiin jo lainapainotteisuutta lisäämällä, ja nyt myös asumistukea heikennetään. Tämä kaikki aikana, jolloin nuoremme kokevat muutenkin suurta epävarmuutta tulevaisuudestaan."
Lotta Hamari:
Vappu muistuttaa meitä siitä, että työläiset ympäri maailmaa ovat taistelleet paremman työelämän ja oikeuksiensa puolesta. Myös Suomessa työläisten marsseilla on pitkät perinteet. Vappuna on marssittu kaduilla vaatien parempia työoloja, lyhyempiä työpäiviä ja reilua palkkaa. Vappu symboloi näitä taisteluita ja niiden tuloksia. Haluan muistuttaa, että joskus viisipäiväinen työviikko ja kahdeksantuntinen työpäivä kuulostivat liian radikaaleilta vaatimuksilta.
Emme kuitenkaan voi tuudittautua siihen, että saavutetut oikeudet olisivat pysyviä. Eräänlaista taistelua on käyty tämän kevään aikana myös eduskunnassa ja ammattijärjestöissä. Viime viikolla istuimme salissa useita kertoja kello kahteen asti yöllä puolustamassa työntekijöiden oikeuksia. Hallitus on vienyt lakkolakeja läpi kovalla kiireellä, jotta työntekijöiden lakko-oikeutta päästäisiin rajoittamaan mahdollisimman nopeasti.
Useilla hallituksen työelämän heikennyksillä ei ole juuri työllisyysvaikutuksia. Osa niistä on jopa työllisyyttä heikentäviä, kuten ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus. Harmillisesti lakkolait vietiin niin kiireellä eteenpäin, että myöskään tasa-arvonäkökulmaa ei valiokunnassa ehditty paikan päällä kuulla. Suomen työmarkkinat ovat kuitenkin voimakkaasti jakautuneet sukupuolen mukaan alojen ja tehtävien osalta. Palkkaerot ovat todellisia ja naisten työmarkkina-asema on keskimäärin heikompi miehiin verrattuna. Siksi olisi ollut tärkeää kuulla asiantuntijoita tasa-arvonäkökulmasta.
Marinin hallitus jätti Orpon hallitukselle korkeimman työllisyysasteen vuosikymmeniin. Nykyhallituksen toimien jälkeen työttömyys on vain valitettavasti kasvanut, samaan aikaan kun työttömyysturvaa heikennetään. Esimerkiksi suojaosasta luovuttiin ja työttömyysturvan lapsikorotukset poistettiin, mitä pidän erityisen kylmänä päätöksenä.
Nyt vappuna juhlistamme opiskelijoiden ja työntekijöiden osaamista, voimaa ja yhteisöllisyyttä, mutta samalla tulee muistaa, että työelämässä on vielä paljon tehtävää oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon eteen. Jokaisella on oikeus osallistua työelämään kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan.
Työelämän muuttuessa tarvitaan myös yhä uudenlaista osaamista ja jatkuvaa oppimista. Uudelleenkouluttautumiseen hyvä ratkaisu on ollut aikuiskoulutustuki ja toisaalta vuorotteluvapaa on voinut mahdollistaa pitkään työelämässä olleelle tauon työelämästä ja esimerkiksi mahdollisuuden olla vahvemmin tuoreen perheen tukena oman lapsen saadessa perheenlisäystä. Se on ollut mahdollisuus tehdä muunlaista arvokasta työtä. Nyt valitettavasti kumpikaan ei pian ole enää mahdollista, vaan nämä inhimilliset ja toisaalta jatkuvaa oppimista tukevat keinot lakkautetaan.
Vielä vähemmän oikeudenmukaista tästä tekee se, että monet näistä heikennyksistä ovat sellaisia, joita yksikään hallituspuolue ei kertonut avoimesti kannattavansa ennen eduskuntavaaleja. Jotkut niistä ovat jopa täydellinen täyskäännös vaaleja edeltäneistä lupauksista. Äänestäjät ovat huomanneet tämän, mikä näkyy hallituspuolueiden kannatuksen laskuna. Nyt SDP on galluppien mukaan Suomen suosituin puolue. Jatkamme työtä tasa-arvon, solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta."
Eveliina Heinäluoma:
"Suomen julkisen talouden tilanne on vakava. Junnaava tuottavuus, ikääntyvä väestö ja investointien puute edellyttävät vaikeitakin päätöksiä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Päättäjien vaativa tehtävä on sovittaa nämä talouden sopeutukset yhteen kasvun luonnin kanssa.
Maan istuvalla hallituksella tuntuu olevan kuitenkin ravihevosen silmälaput rajoittamassa näkökenttää. Silmälaput estävät näkemästä niin sivuille kuin taaksepäin ja tuloksena on vallan kahvassa oleva porukka, joka ei kuuntele ympäröivän yhteiskunnan viestiä, mutta ei ota myöskään opiksi historian virheistä. Hallitus ei ole kuunnellut työelämän heikennyksissä palkansaajien, mutta ei myöskään lukuisten asiantuntijoiden näkemyksiä. Lopputuloksena on hallituksen aikaansaama työmarkkinakaaos, joka on maksanut jo nyt suomalaiselle yhteiskunnalle liian paljon.
Ei hallitus ole myöskään kuunnellut talouden asiantuntijoita, kun se on jättänyt rakennusalan täysin oman onnensa varaan ja lopputuloksena Suomessa rakennetaan tällä hetkellä vähiten uusia asuntoja sitten 1940-luvun. Pelkään pahoin, että rakennusalan kriisi tulee näkymään erityisesti pääkaupunkiseudulla tulevina vuosina pahentuvana asuntopulana. Vaihtoehtona hallituksen valitsemalle linjalle olisi ollut rakentaa samanlainen rakennusalanelvytyspaketti kuin tehtiin finanssikriisin aikaan."
Eemeli Peltonen:
"Peltosen mukaan hallitus on tehnyt lyhyen vallassaolon aikana selväksi yhden asian: suomalainen hyvinvointivaltio ei tule olemaan entisensä kuluvan vaalikauden jälkeen. Niin kovalla kädellä hallitus on ryhtynyt moukaroimaan ja panemaan uusiksi hyvinvointivaltion kovaa ydintä ja kantavaa peruskalliota.
– Aivan erityisen huolissani olen hallituksen heikennyksistä julkiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä koulutukseen. Hallitus vaikeuttaa hoitoon pääsyä tuntuvasti pidentämällä hoitotakuuta, leikkaa ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksesta ja sote-järjestöiltä, kohdistaa ammatilliseen koulutukseen jopa 100 miljoonan säästöt ja vesittää toisen asteen maksuttomuuden, Peltonen listasi.
Peltosen mukaan kaikkein surullisinta hallituksen säästökuurissa on, että se ei näytä tepsivän hallituksen tahtomalla tavalla. Työttömiä on vuoden takaiseen verrattuna jopa 60 000 enemmän. Hallituksen työllisyystavoite karkaa koko ajan kauemmassa ja velkaantuminen jatkuu sekin korkealla."
Talous:
Joona Räsänen:
"Hallitus on asettanut tavoitteekseen 100 000 uutta työllistä, mutta viime viikon työllisyysluvut osoittavat, että vuoden takaiseen verrattuna työllisyys on pudonnut noin 52 000:lla. Marttisen vappupuheiden mukaan taas ”on jo nähtävissä, kuinka hallituksen päätökset alkavat vaikuttamaan” ja kyselee SDP:ltä vaihtoehtojen perään.
" Hallitus penää epätoivoissaan vastauksia oppositiolta, koska sen oman talouspolitiikan pohja on pettänyt. Hallitus on vakuuttanut, että kaikki laarit, jopa laarien pohjat, on käyty läpi, kun talouden tasapainotustoimia on etsitty. Tosiasiassa aika monet laarit jäivät kokonaan penkomatta. Tilanteessa, jossa Suomi velkaantuu kymmenen miljardin euron vuosivauhtia, miljardien yritystukipotti jäi kokonaan rauhaan. Hallitus ei myöskään löytänyt yhtään säästettävää miljardien maataloustukipotista. Lisäksi kaikkein varakkaimmille kohdistuva listaamattomien yritysten huojennettu osinkoverokohtelu jäi täysin rauhaan. On täysin absurdia, että hallitus halusi räätälöidä keskituloisille eläkeläisille uuden lisäveron, todellisen ikäveron, mutta sijoittajien veroetuja ei voitu karsia, Räsänen luettelee."
Sota:
Tytti Tuppurainen:
"Tänä vuonna kevät on antanut odottaa itseään. ”Huhtikuu on kuukausista julmin”, alkaa T. S. Eliotin kuuluisa runo Autio maa. Runon säkeissä kuultaa sadan vuoden takaisen Euroopan pettymys suursodan jälkeen. Tätä vuotta painaa myös samanlainen pettymys. Emme voi viettää työväen juhlaa rauhan juhlana Euroopassa. Venäjän aloittama julma hyökkäyssota vaatii tänäkin päivänä – kirjaimellisesti tänä kevätpäivänä – lukemattomia uhreja, isänmaataan puolustavia urheita ukrainalaisia ja rintamalle ajettuja Putinin alamaisia.
Yhdysvaltain aseapu tuo toivoa, mutta ei se rauhaa tuo. Ihmisuhreista piittaamatta Venäjän johto jatkaa sotaa toivoen, että sen aatetoverit Euroopassa tai Atlantin takana saavat valtaa ja Ukrainan tuki loppuu. Meille suomalaisille ja muille Venäjän naapurimaille Ukrainan taistelu ei ole etäinen, teoreettinen asia. Ukrainan voitto on meille välttämätön, heidän tappiotaan emme uskalla edes ajatella. Sodan sijaan haluamme rauhaa. Rauhaa ei Venäjä kuitenkaan ole tarjoamassa. Ei se ole hakemassa muutamaa maakuntaa Ukrainasta - ei Venäjältä maata puutu - se on valloittamassa koko maan ja sen jälkeen lisää maita Euroopasta. Yhdessä meidän puolustettava vapautta ja kansanvaltaa, meidän on puolustettava Ukrainaa."
Järjestelmämuutos:
Matias Mäkynen:
"Luodaksemme suomalaisille toivoa ja uskoa tulevaisuuteen tarvitaan vastaavia tavoitteita, kuin julkisten palveluiden yksityistäminen on oikeistolle. Eriarvoisuuden vähentämiseksi, hyvien työpaikkojen luomiseksi, tuottavuuden, kasvun ja julkisen talouden vahvistamiseksi tarvitaan rohkeita omia vaihtoehtoja.
"Ikävä kyllä Suomea hallitsee tällä hetkellä toivon ja tulevaisuususkon sijaan apatia, pelottelu ja toivottomuus. Kriisimielialaa lietsotaan, jotta saadaan perusteltua järjestelmämuutoksia, joista ei vaaleissa ole uskallettu puhua äänestäjille rehellisesti. Ongelmia ja vastoinkäymisiäkin meillä on, mutta aihetta toivottomuuteen tai paniikkiin ei. Kuitenkin Suomessa Orpon hallitus tekee tällä hetkellä järjestelmämuutoksia, joista ei ennen vaaleja ollut puhetta.
Ensimmäinen järjestelmämuutos koskee tietysti työmarkkinoita, kuten SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on useita kertoja sanonut. Rakenteita muutetaan työmarkkinoilla niin, että työnantajien työnjohto-oikeutta vahvistetaan ja taloudellista riskiä siirretään työnantajilta työntekijöille. Työehtosopimusten ja luottamusmiesten aseman heikentäminen paikallisen sopimisen varjolla, lakko-oikeuden rajoittaminen ja neuvotteluvelvoitteiden heikentäminen murtavat neuvottelujärjestelmää. Palkaton sairauspäivä, irtisanomisen helpottaminen ja perusteettomien pätkätöiden laillistaminen siirtävät riskiä työntekijöille. Tämä järjestelmämuutos tulee lisäämään epävarmuutta, heikentämään työntekijöiden ansiokehitystä ja hyvinvointia sekä syventämään monia yhteiskunnallisia ongelmia kuten eriarvoisuutta, epätasa-arvoa ja matalaa syntyvyyttä. Voittajat istuvat yhteiskunnan ylemmillä, omistavilla portailla. Eriarvoisuus kasvaa.
Toinen järjestelmämuutos tapahtuu julkisissa palveluissa. Kokoomus on pitkään tavoitellut julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämistä ja avaamista yhä laajemmin suuryhtiöille. Sipilän kaudella tämä tapahtui avoimesti niin sanotun valinnanvapauden ja pakkoyhtiöittämisen muodossa, mutta törmäsi perustuslakiin. Nyt edetään hämärämmin. Antamalla hyvinvointialueiden ajautua ongelmiin ja syyttäen edellistä hallitusta ongelmista, jotka Orpo, Purra ja Juuso voisivat korjata jopa ilman lisärahaa, julkisten sote-palveluiden annetaan ajautua vaikeuksiin. Ihmisten luottamusta julkisia palveluita kohtaan ei edes yritä vahvistaa.
Päinvastoin, hallitus heikentää palveluiden rahoitusta 2000 miljoonalla eurolla verrattuna siihen, mitä sen pitäisi hintojen nousuun ja palvelutarpeen kasvuun verrattuna olla vaalikauden lopussa. Samalla hallitus nostaa yksityisen hoidon korvauksia jopa 500 miljoonalla eurolla, vaikka juuri vuodenvaihteessa tehdyt ensimmäiset korotukset eivät johtaneet muuhun, kuin lääkäripalkkioiden kasvuun. Julkisia palveluita heikennetään tietoisesti yksityistä vahvistettaessa. Tällä alustetaan siirtymistä verorahoitetusta julkisesta vakuutuspohjaiseen yksityiseen terveydenhuoltoon tulevilla vaalikausilla.
Kolmas järjestelmämuutos koskee Suomen perustuslain tulkintaa ja erityisesti sen sosiaalisia oikeuksia sekä oikeusvaltiota. Jo viime syksynä hallitus teki ison muutoksen perustuslain vähimmäistoimeentuloa koskevaan tulkintaan mahdollistaessaan etuuksien jäädytyksen koko vaalikaudeksi. Politisoimalla eduskunnan perustuslakivaliokuntaa ajetaan läpi leikkauksia, jotka vaarantavat ihmisten toimeentulon perusedellytykset. Myös lakko-oikeuden rajaamisen yhteydessä nähtiin kova ratkaisu, kun hallituspuolueet päätyivät hyväksymään lakko-oikeuden rajoituksia vastoin kansainvälisiä sopimuksia.
Seuraava vaihe tulee olemaan niin sanotun rajalain käsittely, jossa mennään perustuslain ytimeen. Nykyisin ihmisoikeuksien ja kansainvälisten sopimusten ytimestä ei voi poiketa edes sota- tai poikkeusoloissa. Jos Venäjän hybridivaikuttamiseen ei pystytä puuttumaan tavalla, joka sopii yhteen perustuslain kanssa, avataan jälleen uusi aukko perustuslain tulkintaan. Perustuslain heikkenemisen rinnalla huolestuttavaa on se, miten hallituksen ministerit ja kansanedustajat heikentävät viranomaisten ja median riippumattomuutta toimillaan.
Nämä järjestelmämuutokset ovat vain jäävuoren huippu suomalaisen oikeiston suurista tavoitteista, jotka lisäävät eriarvoisuutta ja yhteiskunnallista vastakkainasettelua. Olisi helppo käyttää koko vappupuhe Suomen sotien jälkeisen historian oikeistolaisimman hallituksen arvostelemiseen. Työväen ja vasemmiston juhlapäivänä on kuitenkin kyettävä myös itsekritiikkiin: millaiset järjestelmämuutokset sitten hyödyttäisivät Suomessa työskenteleviä ihmisiä, tavallisia palkansaajia? Millaisia järjestelmämuutoksia me haluamme?
lmiselvä tarve on työntekijöiden oikeuksien ja ihmisten hyvinvoinnin vahvemmalle tuelle. Julkisten sote-lähipalveluiden vahvistaminen ja hoitotakuu ovat vain alkuaskel tässä muutoksessa. Ensinnäkin työnantajien on oltava enemmän vastuussa myös työpaikan henkisestä turvallisuudesta, toisaalta ihmisille on annettava mahdollisuus palautua työstään nykyistä vahvemmin. Ihmisille on annettava jo koulussa paremmat eväät omasta psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan huolehtimiseen. On laitettava selkeämmät rajat sille, miten työlaitteita on käytettävä vapaa-ajalla ja vahvistettava oikeutta etätöihin, kun se on käytännössä mahdollista ja järkevää. Pitkän aikavälin tavoitteena on edelleen oltava työajan lyhentäminen kohti neljää työpäivää viikossa tai kuutta tuntia päivässä tuottavuuden noustessa. Sen kertoo jo menneet sata vuotta työajan lyhentämisen historiaa.
Pelkkä vapaa-aika ei riitä, vaan tarvitaan myös ihmisille aitoja mahdollisuuksia palautua liikunnan, luonnon ja kulttuurin avulla. Julkisia tiloja on kehitettävä niin, että ne vielä enemmän tuottavat ihmisille hyvinvointia. Tämä vaatii rahoitusta liikuntapaikoille ja luontoreiteille ihmisten lähiympäristössä sekä muutosta ajatuksessa, jolla suunnittelemme kaupunkeja.
Toisen järjestelmämuutoksen pitäisi koskea ihmisten jatkuvaa uuden oppimista ja uuden teknologian käyttöönottoa. Teknologian, esimerkiksi tekoälyn, kehitys vain kiihtyy ja tuottavuuden kasvu edellyttää jatkuvaa uusien taitojen ja työkalujen omaksumista. Siksi koulutusjärjestelmämme, työntekijöiden oikeudet ja työnantajien velvollisuudet tulee uudistaa niin, että ihmisillä on oikeus ja aidot mahdollisuudet osana työtään oppia jatkuvasti uutta.
Koulutuksesta hyötyvät niin työntekijä itse, työnantaja kuin yhteiskunta, joten myös rahoitusvastuu on perusteltua jakaa kolmen osapuolen kesken. Jos haluamme pysyä muun maailman tahdissa, meidän on tehtävä saman mittakaavan harppaus koulutuksessamme kuin Suomessa tehtiin 1960- ja 1970-luvuilla. Niin kauas olemme jo jääneet maailman kärjestä.
Kolmas järjestelmämuutos tulee tapahtumaan ja on jo käynnissä teollisuudessa, energiatuotannossa ja liikenteessä. Kysymys kuuluu, miten tuo muutos tehdään oikeudenmukaisesti ja tuottavuutta kasvattaen. Julkisen sektorin on uskallettava kantaa riskiä nykyistä vahvemmin siirtymän oikeudenmukaiseksi toteuttamiseksi. Tämä tarkoittaa, että julkinen pääoma osallistuu tutkimuksen ja tuotekehityksen lisäksi uusien teknologioiden käyttöönottoon nykyistä vahvemmin ja on mukana luomassa työpaikkoja. Käyttövoimien muutoksen lisäksi kustannukset tulevat pidemmän päälle vähenemään, mutta iso kysymys on, miten inframme pysyy perässä. On nopeasti edistettävä monipuolisen päästöttömän energian tuotannon, varastoinnin ja siirron teknologioiden yleistymistä. Tekoälyn käyttöönotossa Suomella on hyvät lähtökohdat nostaa tuottavuutta reilusti, mutta investointeja osaamiseen ja työntekijöiden mukana pitämiseen tekoälyn aikana tarvitaan nopeasti.
Niin huoltovarmuutemme, mutta myös kaupankäyntimme elvyttämiseksi ja talousalueidemme laajentamiseksi tarvitsemme uusia tie- ja raideyhteyksiä, joilla korvataan meriyhteyksiä Itämerellä ja Merenkurkussa. Liikenneyhteyksien rinnalla hankkeet mahdollistavat myös esimerkiksi energian siirron ja tuotannon sekä tietoliikenteen infran vahvistamisen maiden välillä. Tässäkään ei kyse ole vain nykyisen tavaroiden ja ihmisten siirtämisestä laivoista silloille tai tunneleihin, vaan Suomessa asuvien kiinteästä kytkemisestä osaksi Pohjois- ja Keski-Eurooppaa.
Muutoksia tarvitaan varmasti niin yhteiskuntamme ihmiskuvaan, luontosuhteeseen, kaupungistumiseen kuin kansainvälistymiseenkin. Ylipäätään suomalainen yhteiskunta kaipaisi vahvempaa luottamusta ja yhteistyötä, ei niiden rikkomista.
Kaikista tärkein järjestelmämuutos koskee kuitenkin talousjärjestelmäämme ja vaatii edellä lueteltuja investointeja hyvinvointiin, energiajärjestelmään ja teollisuuteen. Kestävä talousjärjestelmä ottaa oikeudenmukaisuuden rinnalla huomioon luonnon ja ilmaston rajat. Hiilelle on laitettu hinta päästökaupassa, mutta myös luonnon monimuotoisuuden tuhoamisesta on tehtävä taloudellisesti kannattamatonta. Kaikkea Suomi ei voi tehdä yksin, mutta voimme kehittää uutta teknologiaa ja muita ratkaisuja, joilla kestävä talousjärjestelmä on mahdollinen. Samalla on huolehdittava, että siirtymä tapahtuu oikeudenmukaisesti ja jos joitain työpaikkoja menetetään, tilalle syntyy nopeasti parempia ja ihmisiä autetaan eteenpäin."