Progressiivinen vaihtoehto äärioikeistolle 2000-luvulla

Kirjailija: Maria João Rodrigues

 

Elämme oudossa maailmassa. Ihmiskunnalta puuttuu globaalin hallinnan kapasiteetti selviytyäkseen nykyisistä globaaleista haasteista – erityisesti ilmastonmuutoksesta, sotilaallisista konflikteista, nälästä, köyhyydestä, terveysriskeistä ja digitaalisesta muutoksesta. Ja rehottava poliittinen liike väittää, että globaalia hallintaa tai kansainvälistä yhteistyötä ei enää tarvita. Tämä liike kannattaa irtautumista monenvälisestä järjestelmästä ja muista yhteistyöfoorumeista, kuten G20- ja jopa G7-maista. Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmän keskeiset osat, kuten sen perustoimintabudjetti tai kehitysapu, ovat ehtymässä, ja viimeaikaiset kehitysaskeleet, kuten YK:n tulevaisuussopimus YK-järjestelmän päivittämiseksi, jätetään yksinkertaisesti huomiotta. Yhteisymmärrykseen perustuvia ohjelmia, kuten kestävän kehityksen tavoitteita, yksinkertaisesti halveksitaan.

 

Tämä uusi poliittinen liike, jonka tavoitteena on "tehdä kansakunnista jälleen suuria" ja laiminlyödä kansainvälinen yhteistyö, on levinnyt tasaisesti ympäri maailmaa ja saavuttanut laadullisen harppauksen astuessaan Yhdysvaltojen johtoon. Yhdysvallat on pystynyt säilyttämään globaalin roolinsa vertaansa vailla olevan sotilaallisen ja taloudellisen voimansa ansiosta huolimatta näkyvistä kilpailukyvyn vaikeuksista perinteisillä valmistussektoreilla – mistä on osoituksena nykyinen kauppasota. Olkoon kuitenkin selvää, että Yhdysvaltojen nykyinen johtajuus digitaalisessa transformaatiossa ja tekoälyssä voi antaa Yhdysvalloille mahdollisuuden jatkaa hallitsevaa rooliaan globaalin järjestyksen uudelleenjärjestelyssä, ei vain sen teknologisissa ja taloudellisissa ulottuvuuksissa, vaan myös sen kulttuurisissa ja poliittisissa ulottuvuuksissa. 

 

Tämä uusi poliittinen liike tuo mukanaan myös suuren muutoksen kotimaassa plutokratian heikentämän demokratian kautta.  Populistisen reseptin lisäksi, jolla suojellaan perinteisiä työväenluokan työpaikkoja korkeammilla tulleilla ja ankarilla maahanmuuton rajoituksilla, todellisuudessa tapahtuu työmarkkinoiden vapauttamista kollektiivisten neuvottelujen ja tekoälyyn perustuvan algoritmisen työvoimanhallinnan osalta. Lisäksi yleistä pääsyä terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan vähennetään, ja yritysten yhteiskuntavastuuta – eli ympäristö-, sosiaali- ja hallintotapaan (ESG) liittyviä standardeja sekä monimuotoisuuden, tasa-arvon ja osallisuuden standardeja (DEI) – heikennetään aktiivisesti.

 

Tämä uusi radikaali konservatismi, kuten liikettä kutsutaan, paljastaa myös huolestuttavia ideologisia perusteita. Sen johtavat äänet hyökkäävät avoimesti valistuksen kulttuurista ja poliittista perinnettä vastaan, joka on edelleen vahvasti juurtunut nykyaikaisiin yhteiskuntiin, ei vain Euroopassa, vaan eri sivilisaatioissa. Nämä johtavat äänet laittavat sosiaalidemokraatit, perinteiset konservatiivit, liberaalit ja uusliberaalit samaan pussiin, jota radikaalit konservatiivit kutsuvat "tuhoamisen puolueeksi". Sitä vastoin uudet radikaalit konservatiivit julistavat itsensä "luomisen puolueeksi", joka tulee muuttamaan yhteiskuntiamme radikaalisti tiettyjen perusperiaatteiden pohjalta: jumala, kansakunta, perhe ja rajoittamaton omistus. Kaikkia näitä periaatteita käytetään hyvin konservatiivisella, itse asiassa taantumuksellisella, tulkinnalla. Liikkeen päätavoitteisiin kuuluu valkoisen miehen ylivallan uudelleenluominen jumalan inspiroimana, joka on hyvin kaukana alkuperäisestä kristillisestä sanomasta, ja täysimittainen hyökkäys eurooppalaista sivilisaatiota ja sen parhaita tuloksia, mukaan lukien Euroopan yhdentymishankkeita, vastaan.

 

Miten tämä voi tapahtua 2000-luvulla? Jos tarkastelemme pitkän aikavälin historiallisia trendejä, on hyödyllistä muistaa Karl Polanyin hyvin analysoima "suuren muutoksen" tapahtumat, joissa alkukantaisen pääoman kasautumisen väkivalta tuhosi feodaalisen yhteiskunnan tarjoamat sosiaaliset siteet. Tämä synnytti kolme keskeistä ja toisistaan ​​poikkeavaa historiallista kehityskulkua: ensinnäkin kommunistis-neuvostovallankumouksen; toiseksi vapaiden markkinoiden agendan syvenemisen, joka johti taloudelliseen ja sosiaaliseen romahdukseen, jota seurasivat fasismin nousu ja toinen maailmansota; ja kolmanneksi Rooseveltin New Deal sekä sosiaalidemokraattinen agenda, joka keksittiin Euroopan pohjoismaissa ja joka sitten laajeni Länsi-Eurooppaan toisen maailmansodan jälkeen.

 

Meidän tulisi vetää historiallinen rinnastus toiseen suureen muutokseen – globalisaation viimeaikaisen vaiheen synnyttämään muutokseen, joka ulottui 1900-luvun vaihteeseen ja 2000-luvun alkuun. Tuolloin systeeminen uusliberalistinen agenda määräsi rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkamista, standardoimatonta vapaakauppaa, ankaraa finanssipoliittista vakauttamista, sosiaalisia leikkauksia ja poliittisen hallinnon vaihtoa aina, kun demokraattista vastustusta ilmeni. Tämä on nykyisten äärioikeistolaisten liikkeiden ydin, ja olemme jälleen risteyksessä, jossa edistykselliset ja sosiaalidemokraatit voivat ja niiden pitäisi tarjota todellinen vaihtoehto. Heillä on erittäin haastava tehtävä edessään.

 

Progressiivien ensimmäinen tehtävänsä on päivittää työmarkkinoiden, tuote- ja palvelumarkkinoiden sekä rahoitusmarkkinoiden sääntelyä ja samalla tukea oikeanlaisia ​​innovaatioita kestävän kehityksen edistämiseksi. Toinen tehtävä on rakentaa hyvinvointijärjestelmä 2.0, joka pystyy vastaamaan syvästi uudelleenjärjestyvän väestön uusiin tarpeisiin: nuoriin, joilla on uusia pyrkimyksiä, naisten emansipaatioon, kiihtyvän väestön ikääntymisen trendeihin ja muuttovirtoihin. Kolmas tehtävä on uudistaa julkisia budjetteja – oikeudenmukaisen vihreän ja digitaalisen muutoksen edellyttämä suuri investointi edellyttää verojärjestelmän uudelleenjärjestelyä nykyisen räikeän eriarvoisuuden vähentämiseksi. Neljäs tehtävä on uudistaa demokratia poliittisena järjestelmänä, jossa poliittisten päätösten on perustuttava järkevään keskusteluun ja säännölliseen keskusteluun kansalaisten ja heidän valitsemiensa edustajiensa välillä. Ja viides tehtävä edistyksellisille ja sosiaalidemokraateille on uudistaa globaalia hallintaa siten, että se edistää kansainvälistä yhteistyötä ja pyrkii uuteen globaaliin sopimukseen.

 

Mutta edistykselliset ja sosiaalidemokraatit voivat hoitaa näitä tehtäviä menestyksekkäästi vain, jos he kehittävät uutta poliittista osaamista – muuten he jäävät jumiin menneisyyteen ja heidän vaikutusvaltansa heikkenee.

 

Yksi näistä uusista poliittisista osaamisalueista on hallita meneillään olevaa digitaalista ja tekoälyyn perustuvaa murrosta. Tämä on epäilemättä elämämme merkittävin muutos, ja olemme vasta alussa. Sen vaikutukset ulottuvat laaja-alaisesti ja vaikuttavat arkeen, elinoloihin, työoloihin, työllisyyden kehitykseen, julkisten palvelujen saatavuuteen, liiketoimintamalleihin, arvoketjuihin ja alustoihin kaikilla sektoreilla, instituutioidemme toimintaan ja ennen kaikkea ajattelutapamme muokkaamiseen median, tieteen, kulttuurin ja koulutuksen kautta.

 

Toinen keskeinen poliittinen osaamisalue on monitasoisten poliittisten ratkaisujen kehittäminen. Älkäämme eläkö harhakuvitelmissa: aivan kuten paikallinen poliittinen toiminta on tehokkaampaa, jos se yhdistetään päättäväisempään kansalliseen poliittiseen toimintaan, se on myös tehokkaampaa, jos se voidaan yhdistää päättäväisempään poliittiseen toimintaan Euroopan ja kansainvälisellä tasolla . Tämä on erityisen ilmeistä käsiteltäessä esimerkiksi ilmastonmuutosta tai pandemioita. Monitasoisten poliittisten ratkaisujen tarve tuli erityisen ilmeiseksi kivuliaan finanssi- ja euroalueen kriisin jälkeen. Sen pitäisi olla ilmeistä myös esimerkiksi elinkustannusten, asuntokriisin, muuttoliikkeen hallinnan ja digitaalisen sosiaalisen polkumyynnin torjunnan aloilla.

 

Eurooppa-hankkeen osalta olemme saavuttaneet käännekohdan. Ilman vahvempaa eurooppalaista itsemääräämisoikeutta kansallinen demokraattinen itsemääräämisoikeus murenee. Lisäksi tämä tarkoittaa myös sitä, että edistyksellinen ohjelma on toteuttamiskelpoinen kansallisella tasolla vain paljon vahvemman eurooppalaisen demokraattisen itsemääräämisoikeuden avulla. Viime vuosina eurooppalaiset edistykselliset ovat olleet päättäväisiä muokkaamassa eurooppalaista hanketta Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja uudistetun talous- ja rahaliiton avulla. Nämä ovat kuitenkin tehtäviä, jotka on täytettävä samanaikaisesti kipeästi kaivattujen uusien tehtävien käynnistämisen kanssa: Euroopan digitaalinen unioni, vahvempi eurooppalainen ääni maailmassa ja todellinen poliittinen unioni, jolla on valta päättää tulevaisuudesta ja investoida siihen. Kansalaisten Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa ilmaistuja pyrkimyksiä ei pidä unohtaa. 

 

Lopuksi on myös kolmas poliittinen kompetenssi, jota tulisi korostaa: uusi lähestymistapa politiikan tekemiseen, jossa on vahvemmat keinot kuunnella kansalaisia, tutkia uusia ideoita, edistää avointa sisäistä keskustelua ja kehittää multimediaviestintää, joka voidaan sitten keskittyä todellisten ratkaisujen tuottamiseen. Ihmisten ajattelutavat ja mielipiteet muuttuvat nopeasti, ja olemme risteyksessä joko syvemmän vieraantumisen ja nihilismin tai uuden valistuksen muodon välillä. Progressiivisten ja sosiaalidemokraattien on pyrittävä toiseen tiehen, jos he haluavat rakentaa ja johtaa laajaa voimien koalitiota nykyisen äärioikeiston vaikutuksen torjumiseksi. Tämän tulisi olla uuden demokraattisen vallankumouksen perusta, joka voimaannuttaa kansalaisia ​​tarjoamalla pääsyn totuuteen ja rehelliseen keskusteluun valeuutisten ja manipuloinnin sijaan.

 

Aivan kuten tämä uusi äärioikeistolainen liike organisoituu kansainvälisellä tasolla vahvojen taloudellisten, poliittisten ja mediavälineiden avulla, edistyksellisten voimiemme on edistettävä samaa laadullista harppausta. Motivaatiomme on tehtävä hyvin selväksi: meillä on kaunis planeetta, eikä maailmaamme saisi johtaa autokratiat, vaan demokratiat jotka pitävät huolta ihmisistämme ja planeetastamme.

 

Henkilökohtaisesti synnyin kotimaassani Portugalissa demokraattisen vallankumouksen aikana ja näin omin silmin, kuinka voimakas tällainen vallankumous voi olla. Haluaisin, että tämä sama tilaisuus annettaisiin monille muille kansalaisille, miehille ja naisille, kaikkialla Euroopassa ja maailmassa. Tämä on todellakin kaunis tehtävä edistyksellisille tulevina vuosina.

 

Koska tämä on viimeinen panokseni FEPS:n puheenjohtajan tärkeässä virassa, haluan ilmaista kiitollisuuteni tästä merkittävästä julkaisusta, jonka eurooppalaiset progressiivisetovat tuottaneet edistyksellisille maailmanlaajuisesti.

---

(Euroopan edistyksellisten tutkimusten säätiö FEPS julkaisee "Edistyksellistä Postia" (Progressive Post), jossa Euroopan Unionin progressiivisten puolueiden nyt eroamassaolevan puheenjohtajan kirjailija Maria João Rodriguesin kirjoitus on julkaistu)