Jälkidemokratia
Kuinka epätasa-arvo ja köyhyys vaarantavat demokratian; Colin Crouch kirjoittaa tästä teemasta laajahkossa esseessään. Linkin sain Eric Bonsen "LostInEurope" blogista.
Termi "jälkeinen demokratia" kuvaa tilannetta, jossa kaikki demokraattisen politiikan instituutiot ovat edelleen olemassa ja jopa näyttävät kukoistavan, mutta vain muutama niistä on jäljellä. Niillä on Crouchin mukaan todellista vaikututa demokratian toimivuuteen. (Crouch 2008, 2020).
Keskeistä tässä kehityksessä on päätöksenteon siirtyminen: poliittisilla ja erityisesti taloudellisilla eliiteillä on päätöksentekovalta, eikä ole harvinaista, että molemmat toimijaryhmät menevät päällekkäin. Monet kehittyneet demokratiat näyttävät olevan tässä tilassa. Politiikka pysyy elävänä, poliittiset keskustelut,
kampanjat ja sosiaaliset liikkeet kukoistavat, vaikka niillä harvoin olisikaan valtaa
yritysten ja rikkaiden vaikutusvallan rinnalla.. Samaan aikaan köyhät jäävät poissa poliittisista prosesseista. He jäävät poissuljetuiksi, koska
heillä on harvoin resursseja järjestää kampanjoita
elleivät he saa tukea muilta.
Kukaan ei todellakaan ole syyllinen uuteen suuntaukseen kohti postdemokratiaa. Se johtuu kahdesta suuresta muutoksesta taloudessa ja yhteiskunnassa:
Ensinnäkin globalisaatio ja siihen liittyvä ylikansallisten yritysten kasvava rooli
siirtävät tärkeimmät taloudelliset päätökset
tasolle, jota demokratia ei voi saavuttaa, koska suuri osa siitä on juurtunut kansallisvaltion tasolle. Toiseksi suuret luokka- ja uskonnolliset erot, jotka muodostavat tärkeimmät poliittiset erot
teollisuusyhteiskunnassa syntyneissä puolueissa, ovat menettäneet merkityksensä jälkiteollisessa, sekularisoituneessa maailmassa. Tämä on heikentänyt puolueiden ja äänestäjien välisiä yhteyksiä. Puolueiden - erityisesti vasemmiston - johtohahmot välittävät
vaikutelmaa, että heillä on enemmän yhteistä yritysten eliitin kanssa
joiden kanssa he joutuvat tekemisiin joka päivä, paljon enemmän kuin omien seuraajiensa kanssa.
Tässä yhteydessä talouden ja kapitalismin voima vahvistuu koko ajan. Tämä käynnistää kierteen, jossa rikkaat käyttävät resurssejaan vaikuttaakseen politiikkaan, mikä puolestaan johtaa
johtaa siihen, että hallitukset harjoittavat politiikkaa, joka suosii rikkaita entisestään, mikä tekee heistä vielä rikkaampia ja niin edelleen. Tuloksena on lisää eriarvoisuutta nyky-yhteiskunnassa. Tämä eriarvoisuus huolestuttaa jo taloustieteilijöitä, koska se uhkaa kasvua, jos - kuten Yhdysvalloissa - 0,1 % eniten tulonsaajista imee kasvavan osan kulutuksesta.
Samaan aikaan, Epätasa-arvo on uhka demokratialle ja edistää jälkidemokratiaa seuraavilla tavoilla:
– niin kauan kuin erityisiä sääntelytoimia ei tehdä, kapitalistisessa taloudessaon ei ole olemassa keinoja estää taloudellinen eliitin poliittista valtaa, mikä olisi välttämätön edellytys demokratialle ja rajoittamattomien ,tasavertaisten poliittisten muutosvaatimusten esittämiselle;
– avoimessa poliittisessa järjestelmässä varallisuuden keskittyminen on erityisen edullista vaikuttamisen kannalta; koska rikkaat eivät joudu kamppailemaan kollektiivisen toiminnan ongelmien kanssa, jotka puolestaan rajoittavat muiden sosiaalisten ryhmien toimintaa. Tämä tilanne aiheuttaa ongelmia kaikille kansalaisille – paitsi hyvin pienelle rikkaiden ihmisten ryhmälle. Köyhille vaikutus on valtava, koska he ovat vaarassa jäädä kokonaan poliittisten vaikutusnahdollisuuksien ulkopuolelle, mikä puolestaan luo alaspäin suuntautuvan kierteen. Se on hämmästyttävää monissa maissa;
– tämä ei koeke kuitenkaan rikkaita, jotka ovat kaukana meiden ulottumattomissamme. Ero on kasvamnassa
– tulonsaajien alin 10 % tai jopa 20 % on jäänyt vieläkin enemmän jälkeen kaikista muista..
– Tätä vaikutusvaltaa käytetään poliittisten palvelusten saamiseen rikkaiden etujen mukaisesti, palveluksia, jotka lisäävät kierrettä entisestään.
Näitä kolmea väitettä tarkastellaan vuorotellen jatkossa.
(Essee jatkuu tarkientavana analyysina)
---
Colin Crouch on brittiläinen politologi ja sosiologi. Hän opettaa
Warwickin yliopistossa ja hänestä tuli kansainvälisesti tunnettu jälkidemokraattinen analyysinsa kautta. Kirjoituksen orsikko on tämän blogin pitäjän muotoilema
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti