Tuleeko EU: lla olla oma tuomioistuin sijoittajia varten?

 

Itävaltalainen Profil -lehti on tutkinut yhdessä saksalaisen der Spiegel -lehden kanssa Euroopan Unionin vapaakauppasopimuksissa esitettyjä pyrkimyksiä yritysten suojaksi tarkoitettujen erityistuomioistuimien perustamiseksi. Tämä kysymys on mitä tärkein oikeusvaltioperiaatteen kannalta. Samoin se on tärkeä sellaisissa tilanteissa, joissa valtio omaan lainsäädäntöönsä vedoten rajoittaa yritysten jo aloittamaa toimintaa. Esimerkkinä käytetään Itävallan hallituksen ottamaa kantaa, mutta sama kysymys tulee eteen myös Suomessa vielä nykyisen hallituksen toimikauden aikana. 

Profilin käytettävissä olevat asiakirjat osoittavat, että kysenalaistetut erityistuomuioistuimet, jotka herättivät epäilyksiä TTIP- ja CETA-kauppasopimusten puitteissa, ovat edelleen  harkinnassa EU: n toimesta.

kirjoittanut Joseph Gepp (Käännös IR)

Kuvittele yritys, joka rakentaa tehtaan kaukaisessa maassa. Poliittiset olosuhteet ovat epävakaat ja oikeuslaitos on hallinnon käskyvallassa. Mihin yrityksen pitäisi kääntyä, jos esimerkiksi viranomaiset uhkaavat pakkolunastaa tehtaan tai käyttävät mielivaltaa ja häirintää? Tuskin kyseisen maan kansallisiin tuomioistuimiin.

Tämä on ajatus niin kutsuttujen investointivälitystuomioistuimien takana, jotka ankkuroitiin ensimmäisen kerran varhaiseen 1968 Alankomaiden ja Indonesian väliseen kauppasopimukseen. Siitä lähtien kansainvälisille sijoittajille on riitatapauksissa usein ollut avoin vaihtoehtoinen reitti. Voit kääntyä riippumattoman, kansainvälisesti toimivan elimen, sijoittajien välitystuomioistuimen puoleen.

Suurelle yleisölle tuli tieto tästä kehityksestä vasta myöhään. Muutama vuosi sitten EU neuvotteli laajat kauppasopimukset Yhdysvaltojen (TTIP) ja Kanadan (CETA) kanssa. Ne sääsivät myös sijoittajien lainkäyttöalueesta, vaikka EU:n jäsenmaat kaikki ovat vakaita demokratioita, joilla on itsenäinen oikeusjärjestelmä. Tätä taustaa vasten yleisön vastustus suunnitelluille tuomioistuimille oli valtavaa. TTIP epäonnistui lopulta; CETA syntyi vain huomattavasti heikentyneessä muodossa.

Sijoittajaoikeudet uusiksi

Ja tänään? Sijoitustuomioistuimet eivät ole missään tapauksessa menneisyyttä, sillä yksinomaan Profiilin ja saksalaisen "Spiegel": n käytettävissäasiakirjat osoittavat, että ne ovat ajankohtaisia edelleen. EU: n komissio - EU: n keskusviranomainen Brysselissä - saksalaisen konservatiivin Ursula von der Leyenin johdolla - harkitsee sijoitussuojajärjestelmän käyttöönottoa EU: ssa. Ja aivan erityisesti suunnitellusti.

Mitä tällä tarkoitetaan? Oletetaan, että itävaltalainen yritys sijoittaa Ranskaan. Ristiriitatilanteessa Ranskan valtion kanssa yrityksen olisi voitava kääntyä ”EU: n tason investointituomioistuimeen” puoleen kansallisesta lakikäytännöstä  riippumatta. Näin todetaan EU: n komission julkaistussa "ei-paperissa" vuoden 2020 lopulta, siis epävirallisessa keskusteluasiakirjassa, joka on Profilin käytettävissä. Tässä tuomioistuimessa "sijoittajat voivat esittää vaatimuksiaan ja saada sitovia päätöksiä" luonnoksen mukaan.

EU: n komissio suunnittelee tämän vuoden loppuun mennessä asetusta "optimoida sijoitusilmapiiri EU: ssa", viraston verkkosivuston mukaan. Muun muassa tarvitaan "lainsäädännön täytäntöönpanon parantamista sijoittajien ja yksittäisten EU-valtioiden välisissä riidoissa". Profiilin käytettävissä olevat asiakirjat osoittavat, mitä tällä tarkalleen tarkoitetaan. Ja kuinka massiiviset eurooppalaiset yritykset, Itävalta eturintamassa, lobbaavat sijoitussuojaa EU: ssa.

"Optimoi sijoitusilmapiiri"

"Täällä työskennellään suljettujen ovien takana salaa yritysten etuoikeuksien parissa, jotta niiden ei enää tarvitse käyttää tavanomaista toimivaltaa", kritisoi Pia Eberhardt, Brysselissä toimivan "Corporate Europe Observatory" -järjestön aktivisti (toimitusjohtaja), joka käsittelee lobbaustoimintaa EU: ssa. Toimitusjohtaja esittää kattavan raportin aiheesta näinä päivinä.

Joka tapauksessa EU: n investointituomioistuin on vain yksi monista mahdollisista tulevista instituutioista, jotka mainitaan Brysselin pöytäkirjassa. Vaihtoehtoisesti keskustellaan myös muista toimenpiteistä, jotka olisivat jonkin verran vähemmän kauaskantoisia. Esimerkiksi sijoittajille olisi eräänlainen "oikeusasiamies", jotka kokevat, että EU-maat ovat kohdelleet heitä huonosti. Millä tavoin: Sen tehokkuus riippuu myös siitä, että sijoittajien ja valtioiden väliset riidat voidaan ratkaista "sitovalla mekanismilla", komission viime marraskuussa pidetyn kokouksen pöytäkirjan mukaan. Painotusten suunta on selvä, toimielimen nimestä riippumatta: EU: n komission ja ennen kaikkea lukemattomien EU: n yritysten mielestä tarvitaan eräänlainen erityinen oikeudellinen tie sijoittajille.

Miksi? Loppujen lopuksi riippumattomat ja oikeudenmukaiset oikeusviranomaiset ovat olennainen osa EU: n minäkuvaa. Jos tältä osin on olemassa uhka - ajatellaanpa vain Puolaa ja Unkaria -, unionilla on oikeusvaltioperiaate oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja vakaiden demokraattisten olosuhteiden toteuttamiseksi.

Sopimuksiksi julistetut sopimukset

Jokaisen, joka haluaa ymmärtää, miksi erityiset sijoittajatuomioistuimet ovat edelleen Brysselin asialistalla, on tutkittava Euroopan sijoitusvaltuuksien historiaa. Sijoittajien välitystuomioistuimet ovat olleet aiemmin - tosiasia, jota monet eivät tunne. Toisin kuin äänekkäät mielenosoitukset TTIP: tä ja CETA: ta vastaan, nämä EU: n tuomioistuimet pysyivät suurelta osin hämärissä julkisuudelta. Siitä huolimatta EU-valtiot ovat vuosikymmenien ajan tehneet viattomia kauppasopimuksia keskenään (ns. EU: n sisäiset kauppasopimukset). Ne sääsivät kuitenkin myös sijoitusoikeuksista.

Itävaltaa on myös nostettu kanne tällaisten EU: n sisäisten kauppasopimusten perusteella. Esimerkiksi Meinl Bank, entinen yksityinen pankki Wienistä, vei tasavallan Washingtoniin sijoittuneeseen sijoittajaoikeuteen. Pankki käytti tytäryhtiötä Maltalla, joka virallisesti esiintyi kantajana. Väite: oikeudelliset tutkimukset Itävallassa olisivat vahingoittaneet Meinl Bankin arvoa. Siksi instituutti halusi tasavallalta 200 miljoonan euron korvauksen. Mutta vuonna 2017 se epäonnistui.

Takaisin EU: n tasolle . Vuonna 2018 Luxemburgissa sijaitseva Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (ECJ) lopetti EU: n sisäisten kauppasopimusten ympärillä olevan hälinän. Ne on julistettu laittomiksi, koska ne ovat ristiriidassa EU: n lainsäädännön kanssa. Sittemmin sopimukset on poistettu käytöstä. Ja: Euroopan talous vaatii korvaamista. On löydettävä uusi sijoittajan lainkäyttöalue, joka on yhteensopiva EU: n sääntöjen kanssa.

Maastamuutto uhkaa

Eurooppalaiset yritykset ovat tehneet lobbausta tähän suuntaan jo vuosia. Saksalaiset lobbausryhmät, kuten Saksan teollisuuden liitto, varoittivat kirjeessään EU: n komissiolle vuonna 2019, että jos EU: n sisäisen kauppasopimuksen poistamista ei korvata "tehokkaalla korvausmekanismilla", "sijoittajat jäävät ilman riittäviä oikeudellista suojaa ”. Euroopan pankkiliitto puhalsi samaan sarveen: "Oikeudellisen suojan puute voi saada EU: n yritykset investoimaan enemmän EU: n ulkopuolelle." Euroopan talous kokee  tavallisen oikeuslaitoksen ilmeisesti niin epäedullisena, että se jopa uhkaa maastamuutolla, jos sen pitäisialistua tavanomaiseen julkiseen oikeusjärjestelmään.

Vuonna 2020 suostuttelu kantoi lopulta hedelmää. EU: n komissio aloitti niin kutsutun kuulemisprosessin, jossa kaikki haluavat voivat esittää mielipiteensä projektista. Lisäksi aloitti työnsä työryhmä, joka koostui jäsenvaltioiden virkamiehistä, mukaan lukien Itävallan talousministeriöstä Margarete Schramböckin (ÖVP) alaisuudessa.

Kaiken tämän avulla tuskin voitaisiin välttää yritysten painostusta. Esimerkiksi profiloitavissa olevat sähköpostit osoittavat, kuinka asianajotoimisto BSH Advisors (jolla on toimistot Wienissä, Berliinissä ja Brysselissä) otti yhteyttä komission vastaavaan osastoon maaliskuussa 2021. "Neuvotteluja on käyty useiden yritysten kanssa Itävallassa ja Saksassa", BSH kertoi. Näissä on käynyt selväksi, että EU: n komissio haluaa "tukea mahdollisimman paljon tässä tärkeässä kysymyksessä (sijoitussuoja, huomautus). Siksi BSH:n lakimiehet tekevät tarjouksen: Ne voivat"antaa Euroopan komissiolle yksityiskohtaisen oikeudellisen esityksen", joka valaisee oikeudellisia ja poliittisia mahdollisuuksia "lisätä EU: n sisäisen sijoitussuojan tasoa".

"Otamme sinuun yhteyttä"

Tällaisen työn tekevät yleensä hallinnon sisäiset oikeudelliset yksiköt, jotka sijaitsevat valtion virastoissa ja poliittisissa instituutioissa. Tässä tapauksessa yritykset halusivat toimittaa asiantuntemusta ulkopuolelta - räätälöitynä heidän tarpeisiinsa. Komission virkamiehet vastaavat sähköpostilla epäröivästi, mutta eivät hylkää: "Otamme sinuun yhteyttä" heti, kun uudesta menettelystä on enemmän selvää.

Itävaltalainen Erste-konserni, yksi maan suurimmista pankeista, tukee myös vakaasti uutta sijoitussuojaa. Rahoituslaitos selittää komission verkkosivustolla kesäkuusta 2020 antamassaan lausunnossa, miksi projekti on välttämätön: "Teoriassa sama suojataso on ankkuroitu kaikkialla EU: n lainsäädännössä, mutta käytännössä jotkut paikalliset tuomioistuimet pyrkivät muuttamaan kannanottoja sijoittajan suojaa syrjivästi ja tulkiten lakia paikallisten erikoispiirteiden ja paikallishallinnon hyväksi. "

Miksi kaikki tämä sitoutuminen? Onko EU todella niin kurja lainkäyttöalue sijoittajien suhteen? Pitääkö heidän pelätä, että heitä hyödynnetään ja kohdellaan epäoikeudenmukaisesti? Huomaa, että puhumme samoista kansallisista oikeusviranomaisista, jotka ovat vastuussa myös kaikista muista toimijoista: tavallisista kansalaisista kansalaisjärjestöihin ja kansainvälisiin yrityksiin.

Itävalta tukee aloitetta

Katsaus "EU: n oikeuden barometriin" antaa vastaukset. Tässä laajassa tutkimuksessa EU: n kansallisten oikeusjärjestelmien riippumattomuus, laatu ja tehokkuus varmistetaan ja verrataan vuosi toisensa jälkeen. Tutkimuksessa havaitaan toistuvasti puutteita EU: n oikeusjärjestelmässä. Esimerkiksi vuonna 2020 kritiikki oli, että jotkut EU-maat vievät liian paljon aikaa rahanpesurikkomusten syytteeseenpanossa. Entä miten on  EU-maiden muiden sijoittajien kanssa? Voiko mikään viitata siihen, että heitä syrjitään? Tästä ei ole merkkejä EU: n oikeusbarometrissä.

Kriitikot, kuten Pia Eberhardt "Yritys-Euroopasta", puhuvat siis "sääntelystä". Tätä valtiotieteilijät kutsuvat eräänlaiseksi pelotteluvaikutukseksi: Oletetaan, että hallitus suunnittelee uutta lakia ympäristön tai työntekijöiden suojelun lisäämiseksi, mikä voi nostaa yritysten kustannuksia. Lainsäätäjä voi välttää pelkoa tulemasta tuomituksi korvausmaksuihin sijoittajakanteiden seurauksena.

Mitä EU: n komissio sanoo tästä kaikesta? "EU: n oikeusjärjestelmässä on korkeat vaatimukset investointien suojaamiseksi", sanottiin komission Wienin toimiston kirjallisessa lausunnossa. EU: n sijoittajat epäilevät "joissakin tapauksissa" kuitenkin sitä, että "EU: n sijoitussuojaa noudatetaan jatkuvasti kaikkialla unionissa". Siksi "komissio etsii tapoja torjua sijoittajien mahdolliset varaukset ja varmistaa vakaa sijoitusympäristö EU: ssa".

Lopuksi, mitä Itävallan turkoosi-vihreä liittohallitus ajattelee Brysselin aloitteesta? Profil kysyi Schramböckin osastolta - ja ÖVP: n talousministeri osoittautui suoranaiseksi projektin kannattajaksi. "Oikeudellinen turva on tärkeä tekijä sijoituspaikan houkuttelevuuden kannalta", niin todetaan lausunnossa. "Siksi olemme erityisen tyytyväisiä Euroopan komission aloitteeseen ja toivomme nopeaa edistystä." He myös vaativat "neuvottelujen tehostamista  ajoissa ". Ja jatkaa: "Mitä konkreettisiin toimenpiteisiin tulee, odotamme komission ehdotuksia suurella mielenkiinnolla ja toivomme kunnianhimoista ehdotusta."

Sellaisen pitäisi tulla vuoden 2021 loppuun mennessä.