Johanna Perkiö väitteli vapunaattona 2021 tohtoriksi Suomen perustuloa koskevasta keskustelusta, sen historiasta, aaltoliikkeistä puolesta ja vastaan sekä sen sisällön suuntautumisesta vastikkeellisuuden ja omaehtoisen elämäntavan välillä.
"Olemme ihmiskuntana tienristeyksessä, jossa joudumme vakavasti pohtimaan, mitä osia nykyisestä ekosysteemejä tuhoavasta elämänmuodostamme kannattaa säilyttää. Tässä tilanteessa tarvitaan niin uusia ideoita, kuin vanhojen luutuneiden ajatusmallien kyseenalaistamista.Vaikka perustulosta keskustellaan usein sosiaaliturvan uudistamisen viitekehyksessä, ymmärrän itse perustulon merkityksen pelkkää sosiaaliturvan uudistamista laajempana.
Minulle kiinnostavinta perustulon ideassa on sen tarjoamat mahdollisuudet keskustella yhteiskunnallisen tulonjaon periaatteista sekä ihmisten oikeudesta tehdä omaa elämäänsä koskevia vapaita, riippumattomia päätöksiä. Lisäksi perustulo mahdollistaa keskustelun työn roolista ja merkityksestä, sekä siitä, miten työ tulevaisuudessa muuttuu.
Perustulokeskustelun yhteydessä voidaan kysyä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Ovatko ne periaatteet, joilla taloudellisia resursseja yhteiskunnissa tällä hetkellä jaetaan, edelleen toimivia ja oikeudenmukaisia? Onko myös heikommassa asemassa olevilla ihmisillä oikeus tehdä riippumattomia elämänvalintoja? Miten työ muuttuu digitalisaation ja kestävyysmurroksen seurauksena, ja mikä on työn rooli ekologisesti kestävässä yhteiskunnassa?"
___
Muistan kirjoittaneeni 1980-luvun alussa silloiseen Suomen Sosialidemokraattiin kirjoituksen "kansallisesta palkkarahastosta", joka oli idealtaan nykyisiä työeläkerahastoja vastaava, julkisen sektorin ja yritystoiminnan yhteinen ponnistus yhteiskuntavastuullisen reservin luomiseksi ja silloin tärkeänä pidetyn täystyöllisyyden saavuttamiseksi. Pidin sitä suuremmoisena mahdollisuutena työväenliikkeen arvoperintöön kuuluvan "työn ja työvoiman vapauttamisen" idean toteuttamiseksi ja samalla mahdollisuuden luomiseksi osallistua työnteon kautta yhteiskuntaa ylläpitävään mielekkääsen toimintaan. Erityisen tärkeänä pidin palkkarahaston merkitystä kansalaisen "irroittamiseksi turpeesta", millä tarkoitin pakollista pysyttäytymistä missä tahansa työsuhteessa toimeentulon varmistamiseksi.
Tämä samaa ideaa edustaa Modernissa Monetaarisessa Teoriassa itsenäisen valtion tai yhteisön kuten Euroopan Unionin mahdollisuus optimaaliseen resurssien (työvoima, luonnonvarat) käyttöönottoon luomalla velkasuhteita, so. projekteja ja ohjelmia joilla rahoitetaan infrastruktuuria, palveluja ja ilmasto- ja luonnonvarakriisissä varteenotettavia teknologioita ja innovaatioita. Raha on MMT:ssä endogeenista eli omiin päätöksiin ja velkasuhteiden luomiseen ja luottamukseen perustuvaa vaihdon välinettä, jota luodaan tyhjästä ja tarpeen mukaan. Tässä katsannossa työttömyys ja työsuhteiden puute on ideologinen valinta. Itsenäisen keskuspankin omaava valtio tai yhteisö ei voi koskaan ajautua konkurssiin. Lisäksi sillä näyttää olevan mahdollisuus säädellä myös inflaatiota verotuksen ja korkotasoa keskuspankin omien toimenpiteiden avulla. Aikamme valtavirtainen talousoppi uuskeynesiläisyys on luonteeltaan eksogeenista, etukäteissäästämiseen ja puritaanisuuteen perustuvaa, Adam Smithin "näkymättömän käden" markkinaehtoista, arvaamatonta ohjausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti