Euroopan demokraattisen lahjakkuuden vapauttaminen

 

Kuinka vapauttaa Euroopan demokraattinen lahjakkuus 

Euroopan tulevaisuutta käsittelevä konferenssi saattaa kylvää todellisia eurooppalaisen poliittisen heräämisen siemeniä. Social Europe -verkkolehti kertoo professori Alberto Alemannon kirjoituksen muodossa yrityksestä uudistaa uusin keinoin Euroopan Unionin rakennetta. 

Euroopan unionin toimielinten välillä käydyn vuoden vihankylvön jälkeen Euroopan tulevaisuutta käsittelevä konferenssi kokoontui ensimmäistä kertaa Strasbourgissa 19. kesäkuuta. Saattaa olla houkuttelevaa pitää tätä konferenssia jälleen yhtenä     Brysselin temppuna - ylhäältä alaspäin suuntautuvana, toimimattomana harjoituksena, joka on suuresti EU-puolueellinen ja jossa on vain yksi asiantuntija - Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Silti sen sivuuttaminen olisi parhaimmillaankin ennenaikaista ja pahimmillaan petollista.

Tämä on ensimmäinen kerta vuoden 2007 jälkeen, kun EU on aloittanut institutionaalisen uudistuksen . Sen tekeminen näinä geopoliittisesti ennennäkemättöminä aikoina - unionissa ja sen ulkopuolella - näyttää melko merkittävältä. Jotkut saattavat kutsua sitä jopa  rohkeaksi. Ja tämä konferenssi eroaa suuresti vuoden 2003 Euroopan tulevaisuutta käsitelleestä valmistelukunnasta, joka laati EU: n koskaan ratifioimattoman perustuslain. Nyt ei ole tarkoitus uudistaa suoraan sopimuksia. Sen tarkoitus olla pikemminkin valmisteleva prosessi, joka voisi johtaa Eurooppa-neuvoston aloittamaan perussopimuksen muutoksen.

Tämä viittaa siihen, että EU: n johtajat ovat saattaneet oppia jotain menneisyydestä. Konferenssin, joka sotkeutuu erittäin erimielisiin ja abstrakteihin aiheisiin,  sijaan se asettaa EU: n kansalaisiin vaikuttavat poliittiset kysymykset ytimeen. Jos nämä kysymykset vaativat ratkaisuja, joita EU ei voi tarjota perustuslaillisten oikeuksiensa puitteissa, perussopimusten muutosta ohjaisi kansalaisten kysyntä - ei ylhäältäpäin ehdotettu prosessi.

Innovatiivinen rakenne

Konferenssi on myös vertaansa vailla sen innovatiivisen suunnittelun, menetelmien  ja laajuuden vuoksi. Se on suunniteltu kaikkien aikojen ensimmäiseksi yleiseurooppalaiseksi julkiseksi kuulemistilaisuudeksi, jonka järjestävät yhdessä EU: n toimielimet ja joka on pyramidimuotoinen rakenne kolmella tasolla:

• Laajimmalla tasolla kaikkien aikojen ensimmäinen kansainvälinen foorumi, joka on avoin kaikille, jotka haluavat jakaa ideoita tai järjestää tai osallistua tapahtumaan, asettaa - tekoälyn valvoman järjestelmän avulla - kahden seuraavan tason asialistat;
• ensimmäisen valtioiden rajat ylittävän kansalaispaneelin - jotk koostuu satunnaisesti valituista kansalaisista kaikkialta Euroopasta ja erilaisista ryhmistä -jonka tehtävänä on keskustella muun muassa foorumin kautta aiemmin määritellyistä asioista,
• Auran kärkenä on 433 jäsenen täysistunto, johon osallistuvat paitsi Euroopan ja kansallisten parlamenttien jäsenet, myös paneelien kansalaiset sekä (harvat) työmarkkinaosapuolten edustajat - joiden tehtävänä on tarkastella,arvioida ja laatia ehdotuksia ja siten toimia todellisena '' osatekijänä ''. Tämä yhdistelmä valittuja edustajia, tavallisia kansalaisia ja yhdessä neuvottelevia välittäjäelimiä on maailman ensimmäinen.

EU: n ylläpitämä foorumi, joka ainoana lähtökohtana on vähentää äänien monimuotoisuutta osallistujien itsevalinnalla. Kansalaisten paneelit voivat satunnaisen valintansa vuoksi kuitenkin osittain kompensoida foorumin panoksen rajoitettua edustavuutta. Paljon riippuu viime kädessä niiden kansalaisten väestörakenteesta, jotka satunnaisesti valittuina antavat panoksensa paneeleissa. Kannustepohjaiset mekanismit, kuten päivärahat ja työluvat, on otettava huomioon.

EU: ta suosivaa puolueellisuutta voi kompensoida entisestään yli 100 edustajaa kansalaispaneeleista itse täysistunnossa sekä kansallisia paneeleja edustavien edustajien läsnäolo. Edustajista ja tavallisista kansalaisista koostuvan täysistunnon hybridi luonne on kuitenkin rajallinen siltä osin kuin kansalaiset ovat pelkästään osallistujia, eivät myötäpäättäjiä, kun on kyse poliittiselle tasolle lähetettävien ehdotusten hyväksymisestä.

Näistä ehdotuksista ei kuitenkaan päätetä yksimielisesti, vaan pelkällä "konsensuksella ". Tämä viittaa siihen, että jäsenvaltiot voisivat epäsuorasti - ja ehkä tahattomasti - luopua perinteisestä veto-oikeudestaan institutionaalisten uudistusten suhteen hyväksymällä, että laaja enemmistö saattaa riittää uusien, ehkä jopa radikaalien ideoiden päästämiseen poliittiseen keskusteluun.

Lisäksi, jos selkeästi määriteltyjä tavoitteita, menetelmiä ja prosesseja ei ole, konferenssin jokaisen tason on tarkoitus pysyä melko vapaana tulkitsemaan toimeksiantoaan ja sopeutumaan olosuhteisiin. Tämä tavoitelu kokeellinen suunnittelu on vieras EU: n tähänastiselle integraatiolle ja etenkin sen institutionaaliselle rakenteelle, jolle on ominaista jäsenvaltioiden jonkinasteinen valvonta.

Tällaisella konferenssilla on potentiaalia toimia eräänlaisena Troijan hevosena uusien ideoiden ja dynamiikan luomiseksi unionissa. Jotkut ideat ja dynamiikka saattavat todella tarttuvia, ylittäen jäsenvaltioiden konferenssille asettaman kahdeksan kuukauden pituisen voimassaoloajan. Tämä voi olla ensimmäinen kerta, kun EU: n toimielimet ja jäsenvaltiot ovat luoneet institutionaalisen mekanismin, jossa ne eivät osallistu sen hallintaan. Ilmeiset  Unkarin ja Puolan  (ja eräiden sinänsä rakentavien ystävällinen kansalaisjärjestöjen) yritykset kaapata konferenssi, tämä tarkoittaisi myös  kriittisten ja vastakohtaisten äänien kuulemistatämän EU-projektin yhteydessä.

Uusi dynamiikka

Pelkästään nämä piirteet ovat osoitus konferenssin demokraattisesta potentiaalista. Sen kyky vauhdittaa institutionaalisia uudistuksia alhaalta ylöspäin, demokraattisten innovaatioden omaksuminen, pyrkimys kansan edustavuuteen ja kokeelliseen suunnitteluun viittaavat siihen, että lopputuloksesta riippumatta harjoitus voi edistää uutta, aitoa ja pysyvää, valtioiden välistä dynamiikkaa.

Silti ei kannata odottaa, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevä konferenssi jäisi historiaan perustuslaillisena hetkenä, jolloin Eurooppaa ohjaisivat miljoonat foorumin asukkaat. Siksi, toisin kuin perinteinen vajatellaan, sen menestystä ei pitäisi mitata vain sen kyvyllä kanssa saada aikaan muutoksia perussopimuksessa. Sen sijaan olisi tutkittava, voiko se valtavirtaistaa uusia sisältöä koskevia uusia poliittisia ideoita ja institutionaalistaa demokraattisia innovaatioita, kuten kansalaisten yhteiskokouksia  kansainvälisellä tasolla, ja täten kylvää todellisen EU: n poliittisen aloitteellisuuden siemeniä.

Kerran, kun pullon henki on päässyt ulos, on vaikea laittaa sitä takaisin pulloon.

Alberto Alemanno

Alberto Alemanno on Jean Monnet'n EU-oikeuden professori Pariisin HEC-yliopistossa ja osallistujademokratiaa ja Euroopan tulevaisuutta käsittelevän foorumin yhteispuheenjohtaja Firenzessä sijaitsevassa European University Institute -yliopistossa.